Kuva: AOP
Kolumni: Saavatko yli 18-vuotiaat pelata Pokémon GO:ta?
Suureksi ilmiöksi noussut peli jakaa mielipiteitä.
Olet varmaankin jo kuullut kännykkäpelistä, jota kutsutaan nimellä Pokémon GO. Tiesitkö, että juuri nimenomaisen pelin vuoksi peliyhtiö Nintendon osakkeiden arvo on noussut toissapäivään mennessä yli 120 prosentilla? Ja sen, että yhtiöllä on pelin vuoksi tällä hetkellä arvoa noin 40 miljardia dollaria?
Kenties olet kuullut myös puhuttavan, että Pokémon-buumi on vaaraksi ihmiskunnalle, sillä jotkut ajattelemattomat ihmiset kävelevät puhelimensa perässä jopa autojen alle. Ja eilenhän ensimmäinen peliin liittyvä kuolemantapaus tapahtui oikeasti. Siis aikuisten oikeasti.
Pokėmon sitä, Pokémon tätä.
Miltei jokainen tyyppi ystäväpiirissäni puhuu kyseisestä pelistä päivittäin. Siitä, kuinka hullun hyvä Pokémon löytyi viikonloppuna ja kuinka sen pääsi heti "evolvaamaan". Tai siitä, että muuta ei löydy kuin huonoja "karppeja". Mutta nekin on vissiin loppupeleissä ihan hauskoja kavereita.
Peli liitetään nykyään myös mukaan juomareissuille. Siis baariin. Enkä edes valehtele.
Buumi on jopa valloittanut työpaikkani, missä yli 30-vuotiaatkin innolla metsästävät mielikuvitusöttiäisiä. Nyt hei, täysi-ikäisiähän tässä ollaan!
Olenkin tässä aikani kuluksi pohtinut, onko tästä aikaasyövästä buumista minkäänlaista hyötyä. Eilen Helsingissä kävellessäni kuitenkin tajusin, että on. Todellakin on.
Kun katsoin toissailtana hymyssä suin isää ja poikaa, jotka metsästivät yhdessä Pokémoneja, ymmärsin pelin lähentävän perheitä. Kiukkuisetkin lapset suostuvat viettämään aikaa vanhempiensa kanssa, kun on jotain mukavaa, yhteistä ajanvietettä. Tässä tapauksessa mielikuvitusolentojen metsästämistä.
Kun katsoin eilen illalla kahta nauravaista, alakouluikäistä tyttöä Pokémon-jahdissa ja vilkaisin sen jälkeen oman puhelimeni näyttöä, ymmärsin sen tuovan yhteen myös eri sukupolvia.
He, jotka ovat omistaneet nuoruudessaan Pokémon-kortteja, pelaavat peliä nostalgian vuoksi. He ovat taantuneet iällisesti siihen pisteeseen, jossa he ovat jälleen koulun pihalla vaihtelemassa pokékortteja ja kisailemassa niillä. Nuorempi sukupolvi on ehkä tutustunut Pokémoneihin vanhempiensa kautta, mutta on innostunut pelistä enemmänkin seikkailupelinä ja ilmiönä.
Ja jotkut ehkä vain yksinkertaisesti antoivat hurjalle Pokémon-buumille mahdollisuuden - kuten minä.
Parasta Pokémon GO:ssa on kuitenkin se, että iästä riippumatta tällä hetkellä miltei kaikki kaupungilla puhelin kädessä haahuilevat henkilöt ovat mitä todennäköisimmin Pokémon-kouluttajia. Voimme hiljaisessa yhteisymmärryksessä etsiä harvinaisia Pokémoneja yhdessä tuntemattomien kanssa ja vanhempikin henkilö voi ottaa pelineuvoja vastaan alakoululaiselta.
Kaikki vain sekoittuvat täydellisesti yhteen. Kaikki kouluttajat ovat tasa-arvoisia. Kaikilla on sama päämäärä: löytää ja napata kaikki mahdolliset Pokémonit.
Kun näin ne kaksi alakouluikäistä tyttöä puhumassa kiivaasti jäljittämästään Pokémonista, hymyilin. Hymyilin sen takia, että pystyin juuri sillä nimenomaisella hetkellä samaistumaan heihin, etsinhän itsekin kotimatkan yhteydessä yhtä piilossa lurkkivaa mielikuvitusolentoa. Olisin jopa voinut etsiä sitä yhdessä heidän kanssaan, eikä siinä olisi ollut mielestäni mitään outoa. Kyllä minun mielestäni yli 18-vuotiaatkin saavat Pokémon GO:ta pelata, jos niin tahtovat.
Tästä syystä annan tästä lähtien kaikkien, siis ihan kaikkien ikää tai sukupuolta katsomatta, metsästää pikkuörkkejä ja Charizardia rauhassa. Ehkä siinä samalla voi myös löytää uuden ystävän, jos oikein villiksi heittäytyy.
Eli ei muuta kun onnea metsästykseen.
Senja Rapila on Voicen toimittaja, koiraharrastaja ja ylpeä Pokémon-kouluttaja. (kuva: Rea Haverinen)
Lue myös: 20 merkkiä, joista tiedät olevasi Pokémon Go -addikti
Lue myös: Pokémon Go -parodia villitsi netin - nainen metsästää kiivaasti viiniä
