Kuva: Heidi Hietala
Lastenvaatekuluissa ei tingitä Suomessakaan: ”Kuussa voi mennä yli 700 euroa”
Markettimuotia vai suomalaista designia? Kolme äitiä kertovat, miksi he ovat valmiita maksamaan lastenvaatteista enemmän kuin omistaan.
Helsinkiläinen Heidi Hietala, 24, on kahden lapsen äiti. Hänen vanhempi poikansa on 7-vuotias, nuorempi vasta 9-kuukauden ikäinen. Hietala rakastaa kauniita lastenvaatteita. Kiinnostus heräsi toisen lapsen syntymän jälkeen.
- Kun esikoinen syntyi, olin 17-vuotias. Taloudellinen tilanne ei olisi antanut periksi ostella merkkivaatteita. Nyt taas, kun löytyy jo ammatti ja työkokemusta, niin on varaa ostaa merkkiä ja varsinkin tukea suomalaisia yrityksiä, Hietala pohjustaa.
Suomalaisilla merkeillä meneekin hyvin. Äidit odottavat malttamattomina Gugguun, Metsolan, Vimman ja Papun uusia mallistoja keväisin ja syksyisin. Myös Hietala on huomannut, että lanseeraukset eli dropit käyvät lompakon päälle.
- Vahtaan ainoastaan välikausi- ja talvikamppeiden ja asusteiden droppeja. Myös Gugguun collegevaatteet ovat aina odotuksen arvoisia, hän kertoo.
Vaatelanseeraukset nostavat verenpaineet
Kahden lapsen äiti nostaa myös suursuosioon nousseen ruotsalaismerkin Mini Rodinin sekä Adidaksen yhteistyömallistot erittäin halutuksi tavaraksi.
- Kun ne tulivat myyntiin, olisi ollut verenpainelääkitykselle tarvetta, Hietala naurahtaa.
Yksi tärkeä syy merkkivaatteiden ostamiseen on jälleenmyyntiarvo. Hietala kertoo, että esimerkiksi Gugguun pipot ovat kysyttyjä syksyisin. Silloin omasta käytetystäkin piposta voi saada takaisin jopa täyden hinnan. Nainen harmittelee, että lastenvaateharrastajissa törmää myös valitettavasti ajoittain trokareihin.
- Kun ihmiset odottivat Adidas & Mini Rodini -mallistoa kuin kuuta nousevaa, ostivat jotkut useamman setin ja myivät järkyttävän kalliilla eteenpäin. Vaatteet myyntiin loppuun todella nopeasti, Hietala kertoo.
Helsinkiläisäiti ei pidä kirjaa lastenvaatemenoistaan.
- Kun droppeja satelee useilta merkeiltä, niin kuussa saattaa mennä 300-700 euroa. Näin syksyn alkaessa voi mennä mahdollisesti jopa enemmän, kun kaikki välikausi- ja talvikamppeet pitää ostaa molemmille, Hietala laskeskelee.
Hietalan perheessä vaatteissa touhutaan ihan samalla tavalla, oli kyseessä merkki- tai markettivaate.
- Ei niitä säästellä. Moni tuntuu ajattelevan, että merkkivaatteita pitäisi säästellä, jotta jälleenmyyntiarvo säilyisi. Meillä vaatteet ostetaan käyttöön ja jälleenmyyntiarvoa murehditaan jälkikäteen, Hietala korostaa.
Arvostelijoita riittää
Järvenpäässä asuva Jasmin Ihanus, 22, hurahti lastenvaatteisiin jo raskausaikana. Nyt hänen poikansa on 1,5-vuotias. Into syttyi KappAhl-merkin Newbie-mallistosta. Kun hänen poikansa oli 7-kuinen, näki tuore äiti kuvan Gugguun tupsupiposta.
- Aloin metsästää kyseistä pipoa, kunnes törmäsin hintaan. Huh, en voinut kuvitellakaan, että maksaisin piposta niin paljon. Yritin unohtaa koko pipon, Ihanus kuvailee reilun neljänkympin haavettaan.
Päähine jäi kuitenkin kummittelemaan naisen mieleen. Pian hän näki ilmoituksen, että pipojen uudet värit tulevat ennakkomyyntiin. Ihanus päätti miehensä ja tuttavien kommenteista huolimatta tilata pipon viimetinkaan. Sitä postipakettia nainen odotti hartaasti.
- Se fiilis, kun se pipo kolahti luukusta! Niin siistiä! , Ihanus muistelee.
Hän etsi äkkiä Facebookista lastenvaateryhmiä. Alkuun hinnat järkyttivät.
- Aloin tekemään ensimmäisiä hankintoja. Mies oli aivan kauhistunut ja ajatteli, että olen ihan sekaisin, Ihanus kertoo.
Nyt perheen pojan kaapista ei löydy enää muita kuin merkkivaatteita. Mieskin on jo sinut asian kanssa.
- Pitkä matka on tähän kuljettu, Ihanus myhäilee.
Nainen käyttää toisinaan samoja merkkejä poikansa kanssa. Muun muassa Papu ja Vimma valmistavat vaatteita aikuisille, joka tarjoaa mahdollisuuden ”samisteluun”.
Ihanus on saanut lastenvaateharrastuksestaan laidallisen negatiivisia kommentteja.
- Ihmisten on tosi vaikea ymmärtää, miksi maksan lapseni vaatteista niin paljon. Aina se jaksaa ihmetyttää, miksi pitkähihaisesta maksetaan kolmekymppiä, kun ketjuliikkeestä sen saisi vitosella. Turha yrittää selittää eettisyydestä ja jälleenmyyntiarvosta, kun se on silti niin järisyttävää, Ihanus huokaisee.
Äidin ärsytyskynnys nousee, kun joku tulee kertomaan, kuinka rahan olisi voinut käyttää järkevämmin.
- Yleensä vastaan, että ”mikähän olisi järkevämpi sijoitus kuin oma lapsi?”. Panostan ennemmin poikaani kuin vaikka itseeni, Ihanus perustelee.
Järvenpääläisnainen kertoo, että rahaa saa kulumaan, kun samalle kuulle osuu monta droppia. Kun kaikki vaatteet jäävät samaan aikaan pieneksi, saa äiti käydä taas vaatekauppaa - halusi tai ei.
Merkkivaatteissakin saa leikkiä kuralätäkössä
Marika Sorvali, 25, asuu miehensä ja 3-vuotiaan tyttärensä kanssa Varsinais-Suomessa Nousiaisissa. Täydellisen vaatteen kaava on naisen mielessä.
- Siinä on ripaus vanhaa ja uutta. Se on hempeänvärinen, yksinkertainen ja helposti puettava. Ensimmäisenä tulee mieleen Vimman lettimekko ja siihen ihanat, mummon kutomat sukkahousut, Sorvali kuvailee.
Hän kertoo, että omiin vaatteisiinsa hän ei panosta samalla tavalla kuin tyttärensä. Toisen pukeminen tuottaa enemmän iloa. Siitäkin huolimatta Sorvali törmää usein arvostelijoihin.
- ”Oletko taas ostanut jotain uutta?”, ”Kuinka paljon paloi taas rahaa” ja ”Ei aina tarvitse olla merkkivaatetta päällä”. Olen päättänyt antaa kommenttien olla ja keskittyä siihen, mistä itselleni tulee hyvä olo – siitä, että saan pukea tytölleni vähän parempaa seppälää, Sorvali toteaa.
Myös hän on huomannut, että kun vaatteista pitää huolta ja myynti-ilmoitukseen panostaa, voi niistä saada rahansa takaisin. Silti nainen ei erittele koti- ja päiväkotivaatteita. Kuralätäköissä saa leikkiä, vaikka päällä olisi merkkivaatteet.
Talven vaatelanseeraukset kuumottelevat jo Sorvaliakin. Vaatteet tulevat usein myyntiin aamulla ilmoitettuun aikaan ja silloin nettikaupoissa alkaa kuhina. Joskus sivut ovat myös kaatuneet.
- On siellä tiettyjä vaatteita, jotka haluaisin saada syksyksi ja talveksi. Laadusta kannattaa maksaa vähän enemmän. Aion valmistautua hyvillä yöunilla. Toivon saavani edes yhden merinovillapipon, mutta värillä ei ole väliä. Niitähän ei ole tarpeeksi, Sorvali hymähtää ja jatkaa, että yhdeksän samanlaista odottavat jo tulevaa talvea kotona.
Nainen ei valehtele vaatteista miehelleen, mutta pipovaraston koko on jäänyt kertomatta.
- Nyt alkaa taas olemaan se hetki vuodesta, kun pipoja pitää alkaa piilottelemaan, Sorvali naurahtaa.
