Matti pahoinpiteli vaimonsa, ja lapset näkivät kaiken: "Hyvittäminen loppuelämän projekti"
Kun Matti oli pieni, nukkumaanmeno jännitti. Hän tiesi, että äidin ja isän keskustelu kääntyisi taas pian riidaksi. Pelko ei ollut turha. Joskus poliisit hakivat isän. Sitä Matti ei tiennyt, että hän aiheuttaisi aikuisena samankaltaisia tilanteita kotona.
Matti on yksi viidestäkymmenestä miehestä, jotka avaavat kokemuksiaan Eino Saaren tuoreessa Miehen kosketus -kirjassa (Gummerus). Kirjassa suomalaiset miehet puhuvat suhteestaan muun muassa hellyyteen, yksinäisyyteen, isyyteen, väkivaltaan ja erotiikkaan.
Matti kertoo, ettei hänen lapsuuteensa liity positiivisia kosketusmuistoja.
"Koko lapsuuttani hallitsi kolme kirjoittamatonta sääntöä: älä puhu, älä tunne, älä luota. Mulla oli kymmenen vanhana jo imppaamisongelma", Matti avaa kirjassa.
Näpistely ja viina tulivat nopeasti mukaan kuvioihin. Myöhemmällä iällä naisten läheisyys tuntui oudolta, eikä seksin harrastamisestakaan tahtonut tulla mitään. "Hirvee toisen läheisyyden pelko. Ja kaipuu", Matti kuvailee. Myöhemmin hän löysi itselleen naisen, josta tuli myös hänen vaimonsa sekä lapsiensa äiti. Matti muistaa päivän, jona heidän esikoisensa syntyi.
"Silloin päätin, että sen ei tarvii koskaan kohdata tätä perheväkivaltaa ja alkoholismia, missä ite olin jo aika syvällä. Justiinsa tämän raskauden myötä päätin, että minä pärjään. Taistelin, vaikka juua teki mieli ja välillä lähdinkin juomaan, mutta yritin pittää, kaikkeni. Ni loppujen lopuksi pahoinpitelin vaimoni. Ja lapset näki sen", Matti kertaa.
Mies kertoo, ettei ollut läsnä lasten ollessa pieniä - kuulevinaan hän oli kyllä. Matti kertoo, ettei pahoinpidellyt vaimoaan selvin päin, mutta viinaa ottaessa kaikki purkautui. Nyt Matille on vaikeinta hyväksyä suhdetta lapsiinsa, jota raju menneisyys muokkasi erilaiseksi kuin hän olisi toivonnut. Nyt hänen kolme lastaan ovat aikuisia.
"Kaikki pyöri oman navan ympärillä. Se turvallisuuden tunne kun tullee tiettynä ikävuotena. Jos ei sitä saa silloin, sitä ei saa koskaan. Syyttöminä joutuneet minun takia kärsimään. Kyllä se usein pyörii mielessä. En pystynyt antamaan sitä läheisyyden ja turvallisuuden tunnetta. Miten mä olisin sen voinut antaa, kun en sitä itsessänikään tuntenut?", Matti sanoo ja toteaa, että hyvittämisen olevan "loppuelämän projekti".
Lue myös: Ethän kurita lastasi fyysisesti? Tavalla kauaskantoiset seuraukset