Kuva: Shutterstock
Kolumni: Kolme lausetta, joita en ikinä sano lapseni kuullen
Kansainvälistä Älä laihduta -päivää vietetään 6. toukokuuta. Päivän tarkoituksena on kyseenalaistaa laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä. Toimittaja Henna Koste kertoo, kuinka ne ovat näkyneet hänen elämässään ja miten hän puhuu tai on puhumatta ulkonäöstään lapsensa kanssa.
Minusta tulee äiti, joka syö lapsensa kanssa aina aamupalan yhdessä. Minusta tulee äiti, joka lähtee lapsensa kanssa joka päivä ulkoilemaan.
Näin siis listasin hyvän vanhemmuuden piirteitä ennen lapsen syntymää. Olen luopunut periaatteistani kasvattajana yksi kerrallaan. Väliin ovat jääneet joskus hammaspesut ja etenkin ne yhteiset aamupalat ja jokapäiväiset ulkoilut. Sen sijaan karkkipäiviä on tupsahtanut viikkoon useampiakin. Ruutuajoista ja ikärajoista lipsuminen on oma lukunsa. Mutta, jos jossain olen pysynyt tiukkana, niin siinä, etten soimaa ulkonäköäni lapseni kuullen. Enkä toivottavasti kenenkään muunkaan.
En myöskään arvostele kenenkään toisen ulkonäköä ja olenkin opettanut lapselleni, että ulkonäkö ei koskaan ole paras asia meissä. Jos on, niin sitten pitää pysähtyä vähän miettimään. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö omasta ulkonäöstään saisi pitää.
Joskus harmittelen, kun tuttavani parjaavat äänekkäästi ulkonäköään, vieläpä tyttäreni kuullen. "Minä olen tällainen jättiläinen, jotain pitäisi tehdä" ja "Minä en voi pitää tuollaisia vaatteita kuin äitisi, joka on sirompi". Eipä toisaalta ihme, että tällaiset kamalat harhaluulot ovat juurtuneet ajatusmaailmaamme. Haastattelin hiljattain 21-vuotiasta Lottaa. Hän oli löytänyt vuonna 2006 julkaistun lastenkirjansa, jota ei voisi ikipäivänä enää julkaista. Siis vuonna 2006! Koko kirja perustuu ulkonäköpaineita ruokkiville vitseille. Olin tuolloin 15-vuotias, enkä olisi varmasti nähnyt kirjassa mitään väärää. Olinhan jakanut jo alaluokilla koulukavereideni kanssa vinkkejä siitä, kuinka saunassa voi laihtua ja, että leuan läpsyttely pitää kaksoisleuan kurissa. Laskimme kaloreita ja jätimme krutongit pois salaatista. Eikä kukaan sanonut yhtään mitään.
Teen kaikkeni, että tyttäreni välttyy ulkonäköpaineilta ja itseinholta, joiden kanssa olen paininut koko nuoruuteni. On kolme asiaa, joita en ikinä sanoisi hänen kuullen.
"Olisinpa hoikempi"
Olisipa minulla pidemmät hiukset, valkoisemmat hampaat, hoikempi vyötärö... Ei. Haluan olla tyytyväinen itseeni jo nyt, enkä vasta sitten joskus. En halua myöskään pitää yllä pölyttyneitä naisihanteita, koska makuja on yhtä paljon kuin ihmisiä tällä pallolla. Joskus lapseni kysyy, voiko nainen ajaa kaljun tai voiko naisella olla viikset. Voi. Nainen ei ole kauneuttaan velkaa kenellekään, vaan saa näyttää juuri siltä, mikä itsestään hyvältä tuntuu.
"Tämän näköisenä en voi lähteä"
Miksi en voisi lähteä likaisella tukalla tai ilman meikkiä liikenteeseen? Niinpä. En halua asettaa tiettyjä raameja, jotka täytyy täyttää, jotta voi astua ovesta ulos. Toisaalta joinain päivinä tykkään vetää päälle verkkosukkikset ja minihameen ilman sen kummempaa syytä. Tälläytyminen on ihanaa. Ainoat kriteerit vaatteiden valitsemiseen ovat tässä: juhliin ei alipukeuduta ja ulos laitetaan säähän sopivaa vaatetusta.
"Nyt olen ansainnut herkkuja"
Herkkuja ei tarvitse ansaita. En myöskään ymmärrä, että joku kertoo salaiseksi paheekseen haukata silloin tällöin suklaata. Ei kai mielihyvää tarvitse häpeillä tai ansaita? Ja nyt siis puhun kohtuullisuuden rajoissa pysyvästä herkuttelusta.
En ajattele joka päivä itsestäni, että näytän upealta, mutta ilahduttavan usein kyllä. Olen kuitenkin varma, että mitä enemmän päivittelen ja surkuttelen ulkonäköäni, sen vähemmän siitä pitäisin. Viisivuotiaani on askeleen edellä. Yhtenä tavallisen kiireisenä päiväkotiaamuna hän sanoi jotain, joka veti suupieleni taas korviin.
- Ootas äiti, katson vielä nopeasti peilistä, olenko tänään söötti vai valloittava.
Minullakin on opittavaa.
Lue myös: Jonnaa, 28, ovat kiusanneet tuntemattomat ja jopa sukulaiset - nyt se on hänen unelmatyönsä valtti
Lue myös: Yli puolet suomalaisnuorista kärsii ulkonäköpaineista - silti tilaston positiivisessa kärkipäässä
