Kuva: Minttu Tikkanen
Voisiko Aikuiset vielä palata? Käsikirjoittaja Anna Brotkinista yhden asian pitäisi tapahtua, jotta niin voisi käydä
Anna Brotkin on kokenut myös paineita tuotannostaan hittisarjan jälkeen.
Käsikirjoittaja Anna Brotkinin uusin teos, hänen ensimmäinen kokopitkä elokuvansa Perhoset, pyörii parhaillaan elokuvateattereissa. Siinä missä Brotkinin ehkä tunnetuimassa luomuksessa, hittisarja Aikuisissa, kuljeskeltiin trendikkäässä, hipstereiden kansoittamassa Kalliossa, sukelletaan uudessa elokuvassa aivan toisaalle, Seinäjoen Tangomarkkinoiden pyörteisiin. Kontrasti tuntuu räikeältä, eikä se ole sattumaa.
Brotkin tiedostaa pyristelleensä tietoisesti irti Aikuisten maailmasta ja yrittäneensä taklata riskin toisinnosta. Hänen ei ole tarkoitus ratsastaa Oonan ja Artun menestyksellä tulevissa teoksissaan, vaan enemmänkin päinvastoin varoa toistamasta samoja piirteitä. Turvallisimmalta tuntuikin lähteä jonnekin mahdollisimman kauas.
- Aikuiset oli tosi suosittu ja rakastettu sarja. Ajattelin, että siinä on vaaranpaikka, että jään mukavuusalueelle, enkä enää ikinä uskalla poistua siitä. Mulla oli tunne, että mun pitää äkkiä tehdä jotain ihan muuta, etten jumiudu tähän yhteen juttuun.
Alta voit kuunnella koko Brotkinin haastattelun.
Toisaalta Brotkinin oma ääni ja huumorintaju on edelleen aistittavissa esimerkiksi Perhosissakin, eikä sitä ole tarkoituskaan piilotella. Brotkin uskoo, että hänen oma kirjoittajan äänensä ei tule katoamaan, vaikka teoksen teema muuttuisi, eikä hän siihen tähtääkään. Hän haluaa edelleen pysyä itselleen ja tyylilleen uskollisena.
- En halua myöskään väkisin tehdä nyt jotain kauhuelokuvia vain sen takia, että mun pitäisi jotenkin uudistua ja en halua jäädä junnaamaan paikoilleni.
Suuri onnistuminen luo tulevaan myös paineita. Brotkin on pyrkinyt välttämään vertailua Aikuisiin myös tekemällä eri formaatteja, elokuvan lisäksi teatteria. Hänen käsikirjoittamansa Uuteen nousuun sai ensi-iltansa alkuvuodesta Q-teatterissa. Siltikin hittisarjan jälkeen Brotkinista on tuntunut kuin yleisö odottaisi häneltä heti perään jotakin samanlaista tai vähintäänkin yhtä suurta onnistumista.
- Valehtelisin jos väittäisin, että ei ole paineita. Totta kai siitä tulee sellainen olo, että äh nyt kaikki varmaan odottavat, että teen jonkin yhtä ison tai isomman hitin.
(kuva: Minttu Tikkanen)
Vaikka Aikuiset on tuonut mukanaan paineita, on Brotkinilla siitä huolimatta pelkästään lämpimiä tunteita sarjaansa kohtaan. Hän kertoo olevansa edelleen valtavan ylpeä sarjasta, eikä häntä lopulta erityisemmin haittaisi, vaikka kävisi niin, että ihmiset muistaisivat hänen urastaan päällimmäisenä sen. Katsojien tunteita ei voi kontrolloida, jokin vain kolahtaa ihmisiin syvemmin kuin jokin muu.
- Ei se ainakaan nyt ärsytä. Voi olla, että sitten kun olen 70 ja graindannut kauheasti kaikkea, mutta kukaan ei ole nähnyt mitään muuta kuin sen, niin sitten voi alkaa ärsyttää. Mutta toisaalta tietyt jutut vaan menevät ihmisten ihon alle, joistain tulee katsojille tosi tärkeitä. Aikuisille on tapahtunut se. Jos seitsemänkymppisenä tapaan jonkun toisen seitsemänkymppisen, jolle Aikuiset on edelleen number one kulttuurituote, luulen että olen silti edelleen aika iloinen, että se tapahtui. Voisi myös käydä niin, että ei koskaan tule mitään itselle tosi tärkeää juttua.
Lahjakas ja onnekas
Jää varmasti katsojan päätettäväksi, mitä kukin elokuvasta löytää. Yksi voi nähdä siellä päällimmäisenä isän ja tyttären sydäntä lämmittävän suhteen, toinen maaseuturomantikkaa ja kolmas hahmojen välisen kilpailuasetelman, kyräilyn ja kateuden. Itse kiinnitin katseeni juuri jälkimmäiseen. Päähenkilö, Aksa Korttilan esittämä Siiri, pelkää kuollakseen, että kollegan menestys on itseltä pois ja puristaa ohjaksia rystyset valkoisina, että varmasti menestyisi.
Brotkin myöntää, että elokuvassa voi tiedostamattakin olla kaikuja esimerkiksi kilpaillusta elokuva- ja tv-alasta sekä hänen omista kokemuksistaan, niistähän kirjoittaja kuitenkin ammentaa.
- Luulen että kaikki, mitä kirjoittaa, pohjautuu jollain tavalla omaan kokemukseen elämästä. Vaikka tekisi kuinka paljon researchia ja ottaisi monista asioista selvää, inhimillisiä tunteita on helpompi kuvata, jos on itse tuntenut niitä tai ainakin nähnyt läheltä. Kateuden tunne on niin universaali, että olen tuntenut kateutta monta kertaa elämässäni, ja kyllä se varmaan liittyy tähän alaankin.
Aikuiset teki nopeasti myös Brotkinista itsestään tähden. Brotkin uskoo, että varmasti hän itsekin on jollekin kadehdinnan kohde, mutta haluaa sulkea sen mielestään. Hän muistuttaa, että alalla ollaan kollegoita kohtaan myös hyvin kannustavia ja osoitetaan tukea.
Silti kateutta on helppo tv- ja elokuva-alalla ajautua tuntemaan. Toisten menestystä saa usein katsella esimerkiksi omalta kotisohvalta käsin, mikä ei olisi monella alalla mahdollista. Ei siis ihme, että kateuden tunne saattaa hiipiä äkkiä omaankin päähän. Brotkin ajattelee kuitenkin, että jos haluaa etsiä syyllisiä, ei ole syytä vihata pelaajia, vaan itse peliä.
- Esimerkiksi rahoitus jakautuu epätasaisesti. Jos haluaa olla jollekin vihainen, niin pitäisi olla vihainen rakenteille, portinvartijoille tai aika abstrakteille asioille.
Brotkinia ei kuitenkaan ihailla suotta. Aikuiset jäi monen sydämeen, ja Brotkin on myös saavuttanut monia asioita jopa poikkeuksellisen nuorena. Aikuiset oli Brotkinin ensimmäinen oma sarja, ja hän pääsi tekemään sitä jo alle 30-vuotiaana.
Brotkinin paikalle olisi varmasti tulijoita jonoksi asti, mutta rajallisen rahoituksen ja resurssien myötä kilpailu alalla on kovaa ja harva lopulta onnistuu siinä, missä Brotkin. Mutta miksi sitten juuri hän? Brotkin nauraa, hän on mielestään väärä henkilö vastaamaan siihen, mutta yrittää kuitenkin.
Hän kertoo ajattelevansa realistisesti, että on ollut sekä lahjakas että myös puhtaasti onnekas.
- Olen valmistunut tosi onnekkaaseen aikaan, Suomessa silloin jyllänneen tv-buumin huippuhetkiin. Olisin varmaan päässyt alalle anyway, mutta ajattelen, että sen buumin ansiosta pääsin alalle nopeammin valmistumisen jälkeen. Jonain toisena aikana olisin varmasti joutunut odottelemaan omaa vuoroani pidempään.
Sitten Brotkin mainitsee kliseen vetäytyvästä kirjoittajasta. Hän kokee, ettei ole istunut siihen kuvaukseen, vaan on enemmänkin sosiaalinen ja ekstrovertti. Se on varmasti helpottanut monia asioita esimerkiksi omien ideoiden esittelyssä ja läpi viemisessä.
- Olen aika ekstrovertti kirjoittajaksi. Kirjoittajakliseehän on, että kirjoittajat ovat tosi introverttejä, ujoja ja vetäytyviä. Sellaisia kirjoittajia on varmasti paljon, mutta on myös paljon ekstroverttejä, sosiaalisia kirjoittajia. Kuulun jälkimmäiseen porukkaan. Varmasti sekin on auttanut, että on helppo lähestyä ihmisiä ja ehdottaa juttuja, kun ei jännitä ihmisten tapaamista.
(kuva: Minttu Tikkanen)
Voisiko Aikuiset vielä joskus palata?
"Periaatteessa", Brotkin aloittaa ja nauraa itsekin haperolle selitykselle. Mitä vastaukselta voi odottaa, jos se alkaa sanalla "periaatteessa"? Olen kysynyt, onko käsikirjoittaja sulkenut ja lukinnut oven mahdollisuudelta, että Aikuiset voisi vielä joskus palata. Brotkin kuitenkin sanoo, että Aikuiset sellaisenaan ei voi jatkua, ei elokuvassa, ei kirjassa, ei missään muussa formaatissa. Sitä ovea hän ei kuitenkaan ole sulkenut, etteikö hän vielä vuosien päästä voisi tulla toisiin ajatuksiin. Se vaatisi kuitenkin, että pitkä aika on jo kulunut.
Aikuisten fanien ei kuitenkaan kannata pidättää hengitystään - kaikesta spekuloinnista huolimatta Brotkin näkee epätodennäköisenä sen, että tulisi vielä palaamaan Aikuisten maailmaan. Osittain syynä on rakkaus sarjaa kohtaan, Brotkin haluaa suojella sen maailmaa.
- Mulle alkoi tulla pelko, että jos tämä jatkuu liian pitkään, se alkaa laimentua. Olisin voinut kirjoittaa Aikuisia sata kautta, sitä kamaa tuli ja ideat eivät olisi loppuneet, se olisi ollut teknisesti ottaen ihan mahdollista. Mutta jos sitä olisi jatkettu, olen aika varma, että se olisi huonontunut. Laatu olisi kärsinyt, se olisi laimentunut niin paljon, ja siinä olisi väkisinkin kierrätetty samoja juttuja ihan liikaa.
Tietenkään Brotkin ei voi nähdä esimerkiksi vuosikymmenen päähän. Hän myöntää, että voi olla silloin toista mieltä, vaikka ei nyt varsinaisesti usko siihenkään. Aikuiset kuvaa myös yhtä tiettyä ajanjaksoa ja hetkeä Helsingin Kalliossa, nuorten aikuisten elämässä. Se hetki on jo mennyt.
- Enemmän veikkaan, että en tule koskaan jatkamaan sen kirjoittamista. Mulle se Aikuisten maailma oli olemassa siinä tietyssä ajanjaksossa. Tuntuisi, että jos nyt kirjoittaisin sitä, se olisi jo joku ihan eri sarja, jossa on ihan eri jutut. Ne hahmot eivät voisi elää enää tässä vuodessa.
Alta tai Podplaysta voit kuunnella koko Brotkinin haastattelun, jossa hän kertoo myös muun muassa, millaisia tutkimusmatkoja teki Seinäjoelle uuden elokuvansa taustatyötä varten.
