Kuva: Björgvin Hilmarsson
Vääränlainen kirjailija? Satu Rämö kirjoitti Suomen suosituimman kirjasarjan, mutta yhtä kommenttia kuulee yhä
Satu Rämö on suosittu myös sosiaalisessa mediassa, mutta hän tietää, ettei se ole Hildur-kirjojen menestyksen takana.
Viimeiset vuodet ovat olleet kirjailija Satu Rämölle pyöritystä. Kesällä 2022 ilmestyneen Hildur-kirjan jälkeen voisi varmaankin hyvin luonnehtia monen asian muuttuneen.
Rämö oli julkaissut tarinallisia tietokirjoja elostaan Islannissa jo vuosien ajan, mutta niiden suosio oli aina varsin maltillista. Sitten kirjallisuuskentälle surffasi Islannin merivedessä lainelautaileva ja omiin oloihinsa vetäytyvä rikospoliisi Hildur, johon lukijat niin Suomessa kuin ulkomailla rakastuivat.
Rämö muistelee hetkeä, kun kirjasarjan avaava nimikkoromaani Hildur oli juuri lähtenyt painoon, eivätkä yleisön tulevat ihastuneet reaktiot siis vielä olleet kenenkään tiedossa. Rämö itse ajatteli tuolloin, että kirjasta tuli "ihan hyvä" ja hän voisi olla esikoisromaaniinsa tyytyväinen.
Jo ensimmäisen kesän aikana kävi kuitenkin ilmi, että Hildur oli muutakin kuin ihan hyvä. Käsissä oli ilmiö. Hildurin myyntimäärät ponnahtivat kymmeniintuhansiin kappaleisiin jo ensimmäisten viikkojen aikana. Myös kirjasarjan myöhemmin ilmestyneet osat Rósa ja Björk ja Jakob ovat nousseet hiteiksi niin myyntimäärissä, äänikirjapalveluissa kuin kirjastojen varausjonoissakin. Esimerkiksi Yle uutisoi alkuvuodesta, että vuonna 2023 Rämön kirjat pitivät hallussaan Suomen kaikkien kolmen myydyimmän kirjan paikkoja.
Samalla suosion myötä muuttui kuitenkin myös jossain vaiheessa ääni, jolla Rämösta kirjailijana alettiin puhua. Rämö alkoi kuulla kommentteja siitä, kuinka Hildurin menestys oli joidenkin mielestä luotu vain oikeanlaisella markkinoinnilla ja Rämön somesuosiolla.
- Huutelu ja heittely, että "no toi on someinfluensseri, se on TikTokissa ja sillä on Instagramissa 50 000 seuraajaa, niin kai nyt kaikki ostaa sen kirjoja". Joo olispa se niin, mutta se ei yksinään riitä, Rämö sanoo.
Rämö näyttää ainakin tätä nykyä suhtautuvan asiaan melko tyynesti. Hän itse tietää, ettei Hildur olisi syntynyt pelkästä someseuraajien määrästä tai markkinoinnista. Kaikki lähti kuitenkin lukijoihin vetoavista henkilöhahmoista ja koukuttavasta tarinasta. Ilman niitä ei olisi ollut mitään, mitä markkinoida.
Sen Rämö tosin allekirjoittaa, että hän tekee äärimmäisen paljon töitä markkinoinnin eteen. Mutta miksi ei tekisi; jos yleisö kerran jo rakastaa Hilduria, miksi hän ei myös itse tekisi kaikkeaan kirjasarjan menestymiseksi.
- Ei ole niin pientä paikkakuntaa, että mä en mene sinne, jos mua pyydetään ja mulla on kalenterissa tilaa.
Eli onko Rämö siis sitä mieltä, että Hildurin kaltainen suosio olisi periaatteessa kenen tahansa kirjailijan saavutettavissa lähtökohdista riippumatta? Rämö myöntää, että kysymys on hankala.
Hän ei missään nimessä halua toistella, että kaikki olisivat oman onnensa seppiä, sillä se ei Rämön mukaan pidä alkuunkaan paikkaansa. Toisaalta hän kuitenkin uskoo, että jos hänelle itselleen tällainen menestys oli mahdollista, miksi se ei olisi jollekin toiselle?
- Mussa ei ole mitään ihmeellistä. Mä olen kotoisin Forssasta, olen elänyt tosi tavallisen lapsuuden. Olen ollut töissä Toto-kassalla ja lasivillatehtaalla, tehnyt omat rahani itse ihan alusta asti.
(kuva: Björgvin Hilmarsson)
Kuinka kauan Hildur sitten vielä seikkailee? Juuri julkaistu uusi osa, Rakel, on jo sarjan neljäs, vaikka alun perin kyseessä piti olla trilogia. Rämö vakuuttaa, että ei kirjoittaisi, jos kokisi, että kaikki tarinat ja hahmot on jo koluttu läpikotaisin.
Jos ideat olisivat lopussa, eikä hän kokisi tarinan jatkumista enää mielekkäänä, ei Hildurin tarinaa enää väkisin pidettäisi hengissä, vaikka se taloudellisesti kannattavalta voisikin varmasti näyttää.
- Ei missään nimessä [raha] ohjaa. Jos alkaisi tuntua, että nyt olen kertonut näiden henkilöhahmojen tarinat ja tähän ei ole tullut lisää hahmoja, joiden tarinat pitäisi myös kertoa tai ei ole sellaista rikosjuonta mielessä, joka istuisi tähän tarinamaailmaan, niin sitten se pitää lopettaa. Ei niin, että lypsettäisiin tästä vielä joku spin-off. Se voisi antaa pienen lisämyynnin, mutta sitten se söisi koko uskottavuuden kaikelta.
Alta tai Podplaysta voit kuunnella kokonaisuudessaan Rämön haastattelun, jossa hän kertoo, onko suunnitellut Hildur-sarjan jatkuvan vielä uusimman osan, Rakelin, jälkeen.
Synkkä tulevaisuus?
Kirjallisuusalan realiteetit selvästi kuitenkin tällä hetkellä puhututtavat alalla työskenteleviä sekä kirjallisuutta muuten vain rakastavia. Julkisessa keskustelussa kiistellään nyt kovinkin sanankääntein siitä, kuka saa kirjoittaa kirjoja ja onko esimerkiksi äänikirjapalveluiden nopea nousu vastuussa kirjailijoiden elintilan kapenemisesta.
Rämö näkee asialla monia puolia, mutta painottaa että etenkään äänikirjapalveluiden "demonisointiin" hän ei usko. Hän ajattelee, että iso osa niistä ihmisistä, jotka nyt kuluttavat äänikirjapalveluiden tarjoamaa kirjallisuutta, ei välttämättä muuten löytäisi kirjallisuuden äärelle lainkaan.
Kysymys ei siis välttämättä lopulta ole, saako kirjailija pienemmän palkkion kuunnellusta äänikirjasta vai ostetusta kovakantisesta kirjasta — eri kirjallisuuden muodot saattavat palvella kokonaan eri tilanteissa tai eri kohderyhmiä.
Lisäksi Rämö muistuttaa, että moni ei tule ajatelleeksi ostetun fyysinenkin kirja saattavan kiertää lopulta kädestä käteen, jolloin kirjailija saa palkkionsa vain yhdestä ostosta. Äänikirjapalvelussa kirjailija kuitenkin saa palkkionsa jokaisesta korvaparista, joka kirjan pariin päätyy.
(kuva: Björgvin Hilmarsson)
Rämö ei voi sopimussyistä kommentoida, kuinka paljon hänelle itselleen jää käteen esimerkiksi kuunnellusta äänikirjasta. Hän kuitenkin sanoo, että summa on sellainen, johon hän omalla kohdallaan voi olla tyytyväinen.
Rämö eli kuitenkin itsekin ennen Hildureita pitkään tavalla, jossa hän käytännössä joutui elättämään itsensä muulla kuin kirjoittamillaan tietokirjoilla. Tuolloin hän teki sivussa muun muassa matkaoppaan töitä.
- Mulla on aina ollut sellainen asenne, että täytyy tehdä ainakin sitä mistä tulee tarpeeksi rahaa, että voi elää sellaista elämää, ettei se rahanpuute ole stressinaihe. Jos rahanpuute on jatkuvasti mielessä, ei pysty keskittymään edes siihen intohimotyöhön, kun ne rahahuolet täyttävät sen tilan ja vievät kaiken hapen tekemiseltä.
Rämö itse on kokenut saavansa mielenrauhaa ja löytävänsä myös luovuutensa, kun talous on ensin turvattu. Hän ei tietenkään halua kuitenkaan kannustaa kaikkia kirjailijoita joukolla vaihtamaan alaa, jos leveämpi leipä siintää haaveissa.
Toisaalta jos omalla taiteellaan ei syystä tai toisesta pysty elämään, ei Rämö osaa antaa tilanteeseen yksiselitteistä ratkaisua. Hän sanookin pystyvänsä puhumaan vain omasta puolestaan.
- Kukaan ei ole mulle velkaa sitä, että mun pitäisi saada kirjoittaa kirjoja ja elää sillä. Jos ihmiset eivät niitä osta tai lainaa, niin sitten alan tehdä jotain muuta.
Vaikka kirjailijoiden nykytilanteesta maalataan nyt etenkin sosiaalisessa mediassa synkkää kuvaa, Rämö pitää mahdollisena sitäkin, ettei suomalainen kirjallisuus todellisuudessa olekaan tällä hetkellä luisumassa historiansa alhoon. Voi olla, että puhetta aiheesta vain on tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aiemmin.
Rämö itse aistii koko ajan ympärillään merkkejä, että kirjallisuudella menee itse asiassa lujempaa kuin aiemmin. Kirjamessuilla rikotaan kävijäennätyksiä ja Suomesta käännetään myös maailmalle todella paljon loistavia tarinoita. Ehkä ollaankin siis menossa kohti parempaa eikä suistumassa syöksykierteeseen.
- Mä mieluummin luen merkkejä tällä tavalla. Itsellä on olo, että ei tämä todellakaan ole mikään auringonlaskun ala, vaan uskon että hyville tarinoille on aina kysyntää. Muodot vaan ovat moninaisemmat nyt kuin vuosikymmeniä sitten.
Islannin tyhjyys sai Hildurin heräämään henkiin
Rämö on muuttanut Hildureiden tapahtumapaikoille Islantiin liki parikymmentä vuotta sitten, ensin vaihto-opiskelijaksi ja sitten pysyvästi. Islannilla on myös tärkeä osa hänen polussaan tunnetuksi rikoskirjailijaksi.
Rämö ei usko, että mitään aivan vastaavaa kirjasarjaa olisi syntynyt ilman tuota saarta. Poliisihahmo Hildur tuskin olisi muuttanut hänen päähänsä elelemään, jos Islannin luonto ja tyhjyys eivät olisi antaneet sille kipinää.
Hilduriin heijastuu paljon myös Rämöstä itsestään. He molemmat jakavat tietyn yksinäisyyden kokemuksen, joka ei kuitenkaan Rämön mukaan ole niin sanotusti surullista yksinäisyyttä.
Rämön yksinäisyys kumpuaa siitä, että hän kokee elävänsä joka päivä kahden kielen välissä, kun ystävät ja perhe Islannissa puhuvat vain islantia, mutta esimerkiksi luovaa työtään Rämö tekee suomeksi.
- Olen koko ajan kaksilla rattailla ja siinä välissä on tyhjä tila, eikä kukaan tajua minkälaista siinä tyhjässä tilassa on, paitsi minä, joka olen koko ajan kahdessa paikassa yhtä aikaa. Haluan elää tällaista elämää, mutta koen sen valtavan yksinäisyyden joka päivä. Olen varmasti projisoinut Hildurin hahmoon itsestäni näitä yksinäisyyden tunteita.
Ehkä juuri siksi Hildur-sarjan lukuisat käännökset ovat tuntuneet Rämöstä erityisen ihanalta. Tuntuu kuin perhe ja ystävätkin olisivat viimein päässeet jonkin maailman sisään, joka on aikaisemmin ollut heiltä suljettu.
- Puolisonikin sanoi, että vaimosta paljastuu uusia piirteitä 20 vuoden jälkeen, Rämö nauraa.
Nordic noir on laaja ja suosittu genre, jonka sisällä pulpahtelee jatkuvasti uusia teoksia. Se miksi juuri Hildur on ampaissut tällaiseen menestykseen, on Rämölle itselleenkin osittain mysteeri. Toisaalta hän tiedostaa, että Hildurissa on piirteitä, jotka erottavat sen monista lajityypin muista teoksista — eikä se ole sattumaa. Rämö korostaa olevansa nordic noirin suuri ystävä, mutta ei tietoisesti halunnut kirjoittaa maailmaan jälleen yhtä rannalla makaavaa ruumista.
- Tämä ei ole ihan perinteistä nordic noiria, jossa makaa alaston naisruumis pahoinpideltynä meren rannalla ja sitten tulevat miespoliisit selvittämään, mitä kaikkia seksuaalirikoksia hänelle on tehty. Halusin tehdä tietoisesti vähän eri tavalla.
(kuva: Björgvin Hilmarsson)
Islantilaisesta päähenkilöstä ja elinympäristöstä kirjoittaminen on myös alkuun epäilyttänyt Forssasta tulevaa Rämöä. Miten islantilaiset itse suhtauisivat siihen, että ulkomailta saapuva suomalainen ryhtyy kirjoittamaan heidän saarestaan ja asukkaistaan?
Huoli oli kuitenkin lopulta turha. Rämö on saanut hyvin vähän palautetta asiavirheistä teoksissaan ja nekin, joita on saatu, ovat olleet suuruusluokassa poliisiaseman kahvikupit. Paikallinen poliisi otti Rämöön taannoin yhteyttä ja kertoi, etteivät aseman kahvikupit ole todellisuudessa sellaiset kuin Rämö kirjoissaan kuvaa. Jos mitään kahvikuppeja suurempaa korjattavaa ei todella löydy, ottaa Rämö palautteen vain ilahtuneena vastaan.
- Tämä ihana pieni kritiikki oli oikeastaan kehu.
Se vaihtoehtoinenkin todellisuus, jossa Rämöstä ei olisi tullut Islannissa asuvaa suosittua kirjailijaa, olisi hänen mukaansa varmasti ollut ihan hyvä, erilainen vain.
Jos hän olisi jäänyt Suomeen, hän uskoisi päätyneensä esimerkiksi koulutustaan vastaavaan työhön ekonomiksi. Ja sekin olisi ollut Rämön mukaan "varmaan ihan kivaa elämää". Hän kertoo, ettei varsinaisesti usko oikeisiin tai vääriin valintoihin.
- Montaa eri reittiä voi päätyä elämään ihan mukavaa elämää, kun kaikkeen ei kuitenkaan voi vaikuttaa.
Alta tai Podplaysta voit kuunnella kokonaisuudessaan Rämön haastattelun, jossa hän kertoo muun muassa, vieläkö ajattelee Hildur-kirjasarjan saavan jatkoa.
Lue myös: Satu Rämön jättisuosituista Hildur-romaaneista tehdään tv-sarja
Lue myös: Maija Vilkkumaa ei koe olleensa tienraivaaja - yhden opin hän voisi kuitenkin välittää
Voice.fi, Radio Nova, Iskelmä ja Podplay kuuluvat Bauer Mediaan.
