Hyrr, nämä kummitustarinat ovat oikeita
Voicen viikonlopussa kysyttiin Voicen kuuntelijoilta ovatko he kokeneet yliluonnollisia ilmiöitä. Vastauksia tuli paljon, ja ne olivat toinen toistaan pelottavampia.
Pyhäinpäivään liittyy monia uskomuksia. Sen tiimoilta Voicen viikonlopussa kysyttiinkin, ovatko Voicen kuuntelijat kokeneet omakohtaisesti yliluonnollisia tapahtumia. Vastaukset olivat hyytäviä ja saivat todella miettimään, että on olemassa asioita, joita ei voi järjellä selittää.
- Olin opiskelijans viel joku 10 vuotta sitten ja asuin opiskelija asuntolassa.Illalla menin nukkumaan ihan normisti ja ku aamulla heräsin mun huoneen tuolit oli pinottu keskelle huonetta!! Muutenkin samassa kämpässä tavarat vaihto paikkaa,esim ku yks kirja tippu imuroidessa ja olin nostamassa sitä ni se oli jo pöydällä!!Mulle on vaikka kuinka tapahtunu noita luonnottomia asioita ja siskolle myös..sitä kosketti joku olkapäästä muutama viikko sitten mutta takana ei ollu ketään ku oltiin kahestaan kotona!!
- Itse olen vakavasti ruvennut uskomaan että meillä asustelee jokin kotitonttu. ikinä ei ole mitään pahaa tapahtunut mutta kummallisia asioita kyllä. esim, huoneessani on paneelilattia ja olen muutaman kerran seissyt ikkunan edessä säätämässä verhojani ja aivan kuin joku astelisi takanani, lattia narisee ikään kuin joku yrittäisi hiipiä selkäni taakse. jokainen kerta olen kääntynyt katsomaan mutta mitään ei ole näkynyt. toinen pitkä aikainen kummallinen asia on huoneeni lämpötila. tämä on rivitalo ja keskuslämmityksessä. jokaosessa huoneessa pitäisi olla noin 20 astetta, mutta minun huoneessa lämpö pysyy 17 asteessa. tätä on monta kertaa ihmetelty ja yritetty vikaa korjata.
- Saappaan äänet yläkerrassa, panttipullopussit lenteli rappusiin, laatikoita siirrelty, paljonkin näkynyt kaikenlaisia ukkeleita ja akkeleita ja kuivauskaapin alahylly rysähti alas ilman syytä ja kaikki entisen asukkaan lautaset säilyi ja muut meni rikki...
- Tiedä sit meneekö tää unissakävelyn/puhumisen piikkiin, mutta olin joskus teininä kuulema noussut vaan yhtäkkiä istumaan sängyllä. Poikakaveri ei ollu ensin kiinnittäny mitää huomiota mut sit ku oli kattonu kelloa, että olin tosi pitkään istunut jo ja tuijottanut huoneen oviaukolle, se oli kysynyt multa "mitä ihmettä sä teet". Mä olin vaan varovaisesti vastannu "tuolla ovella on joku". Se oli sitte ihmeissään katellu ensin sinne ovelle, sit monta kertaa koittanu todeta mulle että ei siellä ole ketään, ja mä olin joka kerta vaan jämäkämmin todennu "TUOLLA OVELLA ON JOKU. Ja se tuijottaa mua." Ilmekkään ei kuulema ollu värähtäny eikä mitää, lopuks oli vaan alkanut kyyneleet valumaan silmistä, sen enempää mitään muita "itkuoireita" ei ollut. Sit kaikessa hiljaisuudessa olin vaan menny takaisin maate, selälleen, vaikken koskaan nuku selällään. Oli muuten vähän ihmeellinen olo aamulla kun poikakaveri kertoi tän.
- Oon jo pitkään uskonut, että meillä asuu kotikummitus, joka tekee kaikkee spookya silloin tällöin. Kun olin ala-asteella, niin katosta kuului samasta kohtaa aina sellaista koputuksen ääntä. Se tapahtui useasti, mutta vain silloin kun oli yksin kotona. Se koputus oli inhimillisen säännöllistä. *kop* kuului noin 20 kertaa sekunnin välein. Nykyisin oma huoneeni on yläkerrassa TÄSMÄLLEEN sen kohdan yläpuolella.
Tuossa kesän lopulla heräsin keskellä yötä. Kattelin kelloa, niin se oli tasan 3:00. Sitten alko kuulua taas se koputus ja pari mun koulukirjaa tippu pöydältä. Sit en osaa sanoa, että kuvittelinko, mutta lämpötila tuntui tippuvan sen 5 sekunnin aikana ainakin 10 astetta. :S Kuumotti siinä tilanteessa ihan kiitettävästi.
Mikä tässä eniten pelottaa on se, että joskus isäni testiksi nukkui huoneessani yksin ja hän kuuli äänet myös, muttei mitään muuta.Kun taas minä tulen nukkumaan, niin tavarat alkaa siirtyä ja lämpötila muuttua. Vannon myös, että kerran aivan satavarmasti näin epänormaalin varjon liikkuvan mun huoneen seinällä, kun oli kesäyö (näkyi hyvin). Läsnäoloni ikäänkuin yllyttäisi tätä... mikä lie onkaan riehumaan vähän. Niin.. ja me ei olla ensimmäisiä asujia tässä isohkossa puisessa omakotitalossa..
- Mä kerran heräsin yöllä johonkin omituiseen kirkumiseen ja ihmettelin et mistä se oikeen tulee. Avasin sit mun vieressä olevan läppärin ja siinä oli manaajan tytön naama jonka taustalta kuului tämä kirkuminen! En oo eläessäni pelästyny nii pahasti!
- Mä itse olen nähy demonin. Ku mie olin pieni ja me asuttiin vielä meidän vanhassa asunnossa, mä olin mun vanhalla pöytätietokoneella lukemassa oikean elämän kauhutarinoita. Ikkuna oli auki ja sieltä ja koneen näytöstä tuli ainoat valot huoneeseen. Yhtäkkiä ruutu pimahti ja nyt katulaput oli ainoa valo mun huoneessa. Sen pimeän, heijastavan ruudun kautta mä näin, kuinka laiha kyyryssä kulkeva hahmo tuli mun kirjahyllyn läpi. Sillä hahmolla oli hyvin pitkät suorat mustat hiukset ja hirveän isot kiiluvat silmät ja hyvin leveä suu, joka oli vääntyny hrvittävään virnistykseen ja sillä oli hirveästi hyvin teräviä hampaita. Se käveli mun takana keskelle huonetta ja kääns sen suuren pään mua päin. Sillo mä pelästyin kunnolla ja juoksin laittaa valot päälle ja aloin tutkia mun huonetta tarkemmin. Siitä oliosta ei ole sitemmin ollu mitää merkkejä.
Joillakin kuuntelijoista on onneksi myös myönteisiä kokemuksia yliluonnollisista tapahtumista.
- Kyllä läheiset ihmiset käy sanomassa hyvästit. Olen nähnyt meillä mieheni isän ja oman isäni, mutta vain yhden kerran molemmat ja se ei ollut yhtään pelottavaa vaan tuntui tosi hyvältä. En tiedä onko mielikuvitusta, mutta helpotti tosi paljon.
- Minun isäpuoleni isä kuoli pari vuotta sitten vatsasyöpään, asun kaukana enkä nähnyt häntä viimeisillään mutta oli kuulemma todella vaikea sairaus ja todella kipeänä. Kuoleman jälkeen olin vessassa meikkaamassa, minulla oli kauhea kiire ja muutenkin olin hirveän pahalla päällä. Yhtäkkiä koko vessaan tuli hänen tuoksunsa tai energiansa ja minulla tuli todella rauhallinen tunne ja pysähdyin paikalleni. Hän halusi käydä minulle kertomassa että nyt kaikki on hyvin eikä hänellä ole enää kipuja, tätä tunnetta kesti joku muutama sekuntti ja sitten se meni ohi!
