Kuva: Fotolia
Oletko statuksenmetsästäjä tai rahan välttelijä? Tunnista, millainen rahankäyttäjä olet
Jos keräät laskut pinoon ja maksat ne vasta usean eräpäivän jälkeen, saatat käsiä "taloudellisesta käytöshäiriöstä".
Unna Lehtipuu kuvailee Timanttipesula - Sijoita elämäsi fiksusti -kirjassaan erilaisia kuluttajatyyppejä ja käytöshäiriöitä talousasioissa. Hänen mukaansa erilaiset taloudelliset käytöshäiriöt aiheuttavat stressiä, ahdistusta ja tunteellista kuormittumista.
Jos tunnistat itsesi joistain näistä määritteistä, on aika myöntää itselleen ja ehkä myös kumppanille, että kärsii jonkintapaisesta taloudellisesta käyttäytymishäiriöstä.
Pakonomainen rahan välttelijä kokee, että raha itsessään on pahan alku ja ettei hän ansaitse sitä. Hänen maailmankuvassaan rikkaat ihmiset ovat ahneita, korruptoituneita tai rikastuneet hyväksikäyttämällä muita. Siksi vauraudessa on jo lähtökohtaisesti jotain epäilyttävää.
Pohjimmiltaan välttelijä saattaa silti kokea, että asiat olisivat paremmin, jos rahaa olisi enemmän. Hänen kokemuksensa arvottomuudesta voi jopa liittyä rahan puutteeseen.
Kieltäjä saattaa etäännyttää itsensä raha-asioiden ajattelusta niin tunteellisesti kuin fyysisestikin. Vaikka hän näkisi laskupinon kasvavan, hän sysää sen tunteettomasti sivuun ja ajattelee asian ratkeavan itsestään.
Torjuja kokee, että raha kuuluu vain niille, jotka ovat omilla teoillaan ansainneet sen. Jos hän on perinyt rahaa ilman omaa ansiotaan, esimerkiksi pelkän sukulaissuhteen takia, suhde rahaan voi olla hyvin ristiriitainen. Siksi torjuja karistaa rahan nopeasti hartioiltaan.
Rahan palvoja uskoo, että lisää rahaa on yhtä kuin lisää onnea. Hän uskoo rahan olevan ratkaisu ongelmiin. Samaan hengenvetoon hän ajattelee, ettei rahaa koskaan voi olla tarpeeksi. Rahan palvojasta kuoriutuukin usein työnarkomaani, joka yhä isomman palkkion toivossa uhraa aikansa, terveytensä, perheensä ja muut tavoitteensa työn ja palkkion alttarille.
Statuksenmetsästäjälle rahallisen omaisuuden nettoarvo ja omanarvontunto kulkevat käsi kädessä. Hän kuluttaa usein enemmän kuin mihin hänellä olisi varaa antaakseen vauraan mielikuvan muille elintasostaan.
Jopa puolisolla saattaa olla vääristynyt kuva hänen todellisesta taloudellisesta tilanteestaan, ja siksi konkurssi tai raju velkaantuminen tulee perheelle täytenä yllätyksenä. Jo lapsuudenperheessä raha on yleensä ollut keskeinen arvon ja päätöksenteon kriteeri ja mittari.
Ylikorostuneelle riskin välttäjälle pelkästään luottokorttitilin avaaminen on kauhistuttavaa, puhumattakaan asuntolainasta tai opintolainasta. Mikä tahansa asia, johon liittyy taloudellista riskiä, voi pelottaa ja ahdistaa. Riskinvälttäjän mielestä on parempi olla tekemättä yhtään mitään kuin menettää jotakin.
Pakonomaisella hamstraajalla on tarve säilyttää kaikki mahdollinen, koska sitä voi jo huomenna tarvita. Hamstraajalla on usein ollut niukka lapsuus tai vahvoja hylkäämisen kokemuksia, joten tavaraan turvautumisesta on tullut tapa rakentaa suojaverkko. Hamstraaminen on epätervettä säästämistä.
Ylivarojeneläjä hakee kuluttamisella turvallisuuden tunnetta ja välittämistä. Hän saattaa ostaa varoihinsa nähden liian kalliita lahjoja läheisilleen ja uskoa niiden lujittavan ihmissuhteita ja läheisyyttä. Monella ylikuluttajalla on ollut niukka lapsuus ja siksi he vannovat, että "ainakin omat lapseni saavat mitä he tarvitsevat ja toivovat".
Pakonomainen shoppailija on jatkuvassa ongelmakierteessä. Rahahuolet seuraavat häntä kuin hai laivaa, sillä hän ei osaa jarruttaa. Shoppailusta on tullut nautinto, huume tai pakopaikka vaikeista tunteista, kuten masennuksesta, vaikeista ihmissuhteista tai tyhjyyden kokemuksesta. Shoppailu tarjoaa annoksen hyvän olon hormoneja, dopamiinia.
Shoppailija ei välttämättä aina edes osta mitään, vaan käyttää huomattavan ison osan aikaansa ja energiaansa shoppailuun liittyvissä toimissa, usein ihmissuhteiden, työn tia muiden harrastusten kustannuksella.
Lähde: Timanttipesula - Sijoita elämäsi fiksusti, Unna Lehtipuu, 2016, Talentum Pro
(kuva: Talentum Pro)
Lue myös: Tutkimus: Kolmepäiväinen työviikko olisi kaikista paras
