Kuva: Fotolia
Tytön surullinen kuva herätti äidin: "Ymmärsin, että välit hänen isänsä kanssa oli pakko sopia"
Lapset kommunikoivat monesti tavoilla, joita meidän aikuisten täytyy tuntosarvet herkkinä yrittää huomata. Rosie huomasi tyttärensä surullisesta piirroksesta, että kaikki ei ollut hyvin.
Amerikkalainen Rosie Dutton on julkaissut Facebookissa kuvan, jonka hänen pieni tyttärensä piirsi kaksi vuotta sitten. Kuvan tekstissä hän kertoo kauniin ja koskettavan tarinan siitä, mitkä asiat johtivat surullisen kuvan syntyyn ja millaisen lumipalloefektin kuvan näkeminen sai aikaan - hän kun havahtui silloin siihen, kuinka surullinen hänen pieni lapsensa oli.
Suomensimme kirjoituksen alle.
"Kun minä ja mieheni päätimme kaksi vuotta sitten muuttaa erillemme, olin täysin rikki. Se unelma ja käsitys, joka minulla oli ollut perheestä ja loppuelämästäni, oli murskana.
Minusta oli vaikeaa "jakaa" tyttäreni mieheni kanssa. Hän oli isällään vain yhden yön viikossa ensialkuun, mutta senkin ajan istuin yleensä sohvalla pimeässä. En halunnut tehdä, tai pystynyt tekemään mitään muuta, kuin odottamaan tytärtäni. Minusta tuntui siltä, etten ollut epäonnistunut ainoastaan avioliitossani, vaan myös äitinä - tunsin, että olin pettänyt tyttärensä luottamuksen.
Koska minun vanhempani olivat eronneet minun ollessani lapsi, tiesin, miltä tuntuu kasvaa ilman isää. Se oli todella kivuliasta ja surullista, enkä halunnut samaa kohtaloa tyttärelleni. Niinpä halusin pitää perheemme koossa vaikka väkisin - olisin sitten mieheni kanssa parisuhteessa tai en.
Niinpä minä ja mieheni päätimme, että tekisimme edelleen asioita perheenä. Vietimme aikaa yhdessä, kävimme syömässä, kävimme tyttäremme koulutapahtumissa yhdessä. Mutta vaikka kuinka yritin, minuun sattui viettää aikaa mieheni kanssa. Joka kerta nähtyämme, olin todella surullinen ja poissa tolaltani. Niinpä, oman mielenterveyteni vuoksi, minun oli pakko ehdottaa, että veisin jatkossa tyttäremme hänen vanhemmilleen, josta hän voisi sitten tytön hakea. Näin onnistuin välttämään hänen tapaamistaan.
Tyttäreni alkoi kiinnittää huomiota siihen, ettemme viettäneet enää aikaa yhdessä. Eräänä iltapäivänä annoin hänelle maalia ja piirrustustarvikkeet, ja menin suihkuun. Kun tulin suihkusta takaisin, löysin hänen piirtämänsä kuvan, joka esitti meidän perhettämme.
Piirrustuksessa me kaikki seisoimme sateenkaaren alla. Minä ja tyttäreni hymyilimme kuvassa, mutta sinisellä piirretyllä isällä oli kasvoillaan surullinen ilme. Kysyn tyttäreltäni, miksi isän kasvot näyttivät siltä, ja hän vastasi: "Koska hän ei enää kuulu tähän perheeseen ja hän on surullinen ja sinäkin olet surullinen".
Pieni tyttäreni kertoi asian niin suurta surua äänessään, että se sai minut havahtumaan. Siitä hetkestä lähtien päätin, että mitä ikinä tapahtuukaan, meidän olisi pakko pitää yhtä tyttäreni isän kanssa.
Päätös ei ollut helppo. Minun oli pakko antaa monia asioita anteeksi. Kokemus oli suunnattoman rankka, ja kadotin itseni sen aikana osittain. Silti olen siitä kiitollinen, sillä tuon taistelun ansiosta löysin oman voimani.
Jotkut sanoivat, ettei olisi mahdollista olla ystävä entisen kumppanin kanssa. Minä sanon, että on se - olen itse siitä esimerkki. Se ei tarkoita, että sinun tarvitsisi unohtaa, jos sinua kohtaan on tehty väärin. Mutta voi silti antaa anteeksi. Voit valita armon vihan sijaan. Elämä on aivan liian lyhyt vihaisena olemiseen ja pimeässä istumiseen.
Kahden viime vuoden aikana olemme mieheni kanssa tehneet paljon töitä saadaksemme suhteemme kuntoon ystävinä ja tyttäremme vanhempina. Se on tehnyt elämästä paljon helpompaa. Puhumme puhelimessa lähes joka päivä, iloitsemme tyttäremme saavutuksista, nauramme, jos hän on tehnyt jotain hauskaa, ja tuemme toisiamme silloin, kun kasvatukseen liittyy vaikeita asioita. Tyttärellämme on nyt aidosti meidät, molemmat meistä, silloin, kun hän tarvitsee meitä; olimme hänen mukanaan hänen ensimmäisenä koulupäivänään, käymme hänen koulunäytelmissään, osallistumme hänen vanhempainiltoihinsa sekä olemme molemmat läsnä hänen syntymäpäiväjuhlissaan.
Tyttäremme haluaa, että kun me molemmat näemme, kun hän oppii ajamaan pyörää, hän haluaa, että me molemmat annamme hänelle vauhtia keinussa, ja että me molemmat luemme hänelle iltasatuja. Hän haluaa, että me molemmat olemme hänen vanhempiaan.
Avioeromme ei tarvitse olla loppu hänen perheelleen. En ikinä enää halua sellaista tilannetta, ettemme voisi olla yhdessä, koko perhe, jos tyttäremme tarvitsee meitä. Hän ansaisee sen. Hän on meidän molempien - sekä minun, että isänsä - elämän valo.
Minä en istu enää sohvalla pimeässä, kun tyttäreni on isällään. Joskus minusta toki tuntuu surulliselta vieläkin, mutta olen onnellinen siitä, että meillä kaikilla on edelleen yhteys toisiimme.
Kuva sateenkaaresta on kehystettynä olohuoneessaamme. Se muistuttaa minua jatkuvasti pysymään vahvana, tyttäremme tähden.
Ja jos katsot kuvaa tarkasti, huomaat, että tyttäreni on nyt piirtänyt kuvaan myös isänsä kasvoille hymyn."
Katso kuva alta.
Lue myös: Tositarina järkyttää: Älä koskaan anna lapsen istua turvavöissä vain toinen hihna ympärillään
Lue myös: Suomalaisisän ottama kuva naurattaa: 'Päiväkodissa tarjolla tänään kahta erilaista rokkoa'
Lue myös: Saako lapsenne nähdä teidät alasti? Äidin kysymys jakaa mielipiteitä netissä
Lähde: Relax Kids Tamworth -Facebook-sivu
