Suomalainen Paula, 26, rikkomassa maailmanennätystä - Anne Kukkohovi innoitti tärkeään tempaukseen

- Olimme 6544 metrin korkeudessa. 17 huippumallia oli mukana muotinäytöksessä, jossa levitettiin ilmastonmuutoksen ja kestävän muodin sanomaa. Olin mukana ainoana suomalaisena ja skandina, Paula kuvailee.

Olosuhteet olivat arvatenkin rankat. Paulan lisäksi vain yksi malli pääsi loppuun asti ilman vuoristosairautta tai muuta tapaturmaa.

- Suurin osa malleista lennätettiin helikopterilla kesken retken takaisin Kathmanduun, Paula kertoo.

Kuinka suomalaisnainen päätyi rikkomaan ennätyksiä korkeuksiin? Huikea kokemus sai alkunsa, kun Paula näki mallikonkari Anne Kukkohovin julkaisun sosiaalisessa mediassa.

- Annen julkaisussa etsittiin malleja muotinäytökseen Everestillä. Anne tunsi itse järjestäjän. Olin viime hetkellä yhteydessä Anneen, kun viimeiset malliehdokkaat valittiin. Siksi minulla oli ainoastaan kolme päivää tehdä valintani, osallistunko mukaan ja vain kaksi viikkoa aikaa valmistautua koitokseen. Muilla malleilla oli yhdestä kahteen kuukauteen aikaa treenata retkeä varten niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Paula lähti reissuun todellakin kylmiltään.

- En ollut ikinä ennen kiipeillyt, saati ollut niin korkealla. Pelkäsin todella paljon, että sairastuisin vuoristosairauteen, koska siihen ei voinut mitenkään varautua. Söimme tosin paljon valkosipulikeittoa ja myös ihan raakaa valkosipulia retken ajan, sillä se edistää hapenottokykyä, Paula huomauttaa.

Maailman korkein silta ja neljä lämpökerrosta

Yllytyshulluksi tunnustautuva Paula kertoo, että lopulta päätös osallistumisesta syntyi helposti.

- Olen riskien ottaja. Retken painava ja tärkeä syy ilmastonmuutoksesta sai minut myös vakuuttumaan. Tämä oli ainutlaatuinen kokemus. Kerran elämässä -juttu, Paula sanoo palattuaan Suomeen.

Paula kuvailee koko matkaa ikimuistoiseksi, mutta etenkin yksi kohta retkeltä jäi mieleen.

- Päällimmäisenä muistan maailman korkeimman sillan ylityksen sekä sääolosuhteet sen aikana. Muuten sää suosi meitä koko retken, oli aurinkoista. Kun olimme aikeissa ylittää siltaa, tuli hirveä lumimyräkkä. Minulla oli niittipohjaiset vaelluskengät, jotka toivat haastetta metallisen sillan ylittämiseen. Silta oli todella liukas. Olin todella peloissasi, enkä voinut katsoa ollenkaan alas. Pidin lähestulkoon silmiä kiinni ja katsoin vain edessä olevan reppuun toivoen samalla koko ajan, että ylitys olisi jo ohi. Silta heilui ja kyllä siinä vaiheessa meni useammat rukoukset ylempään, Paula kertaa.

Myös kylmyys toi haasteensa mallien tempaukseen. Paula kertoo, että vuorilla oli jopa -30 astetta.

- Lämpimästä vedestä ei ollut tietoakaan. Vesi oli säilytettävä termospullossa, ettei se jäätyisi. Meikin ja ihonhoitotuotteet oli jäässä, sekä monen piilolinssit. Sormet olivat jatkuvasti jäässä, eikä hanskatkaan auttaneet. Tavoite oli myös säästää vettä reissun aikana. Onnistuimmekin säästämään 8000 litraa vettä: ei lämmintä suihkua eikä juomavettä 16 vuorokauteen. Juomavesi sulatettiin lumesta, Paula kertoo.

Myös poikkeukselliset yöt ovat jääneet mallin mieleen.

- Yöt olivat raskaita. Nukuin kahden makuupussin sisällä. Minulla oli neljä lämpökerrosta, fleece- ja toppatakki päällä. Hyvässä lykyssä hostelli tarjosi myös viltin yöksi. Odotin vain aina, että pääsemme liikkeeseen ja patikoimaan, sillä se oli ainut keino pitää keho lämpimänä ja koin lämmön tunteen kropassani. Välillä jopa hikoilin, sillä Everestin patikointimaasto on lähes koko ajan ylä- ja alamäkeä – ei lainaan tasaista.

Muiden mallien lähettäminen takaisin alaspäin ei vähentänyt stressiä. Paula alkoi myös epäillä itse sairastuneensa vuoristotautiin.

- Itsetutkiskelua oli joka minutti. Hyvä esimerkki, ettei saanut kävellä niin nopeaa tahtia, että syke nousisi hirveästi. Tämä edesauttoi siihen, että keho tottui ilmastoon ja totuttelua hapenpitoisuuden vähentymiseen. Saavutettuamme 5000 metriä ilmaston hapenpitoisuus oli vain 50 prosenttia, ja se todella tuntui. Itse koin tässä korkeudessa vahvoja päänsärkyjä aivojeni hapettomuuden vuoksi sekä voimattomuuden tunnetta lihaksissani etenkin jaloissani, jotka paluu retkellä lakkasi toimimasta ja vuoriston sherpat kantoivat minut alaspäin vuorilta, kunnes kroppani sai enemmän happea ja toimi taas normaalisti. En luovuta helpolla, mutta vuorilla ei voi mennä oma ylpeys edellä. Täytyi mennä terveys edellä, osata tuntea omat rajat, ettei käy huonosti. Meillä oli onneksi ammattilääkärit mukana seuraamassa tilannetta ja tarjoten apua tarvittaessa, Paula kiittää.

Nyt Paula sulkee tärkeän tempauksen mielensä muistoihin. Kestävä muoti on naiselle kuitenkin tärkeää ja se näkyy myös hänen toisessa työssään.

- Viime kesänä lanseerasin oma ekologisen joogavaatemalliston Vanilla Shanti. Se vie tällä hetkellä suurimman osan ajastani ja mallinura on sivutyöni. Olen perustanut myös yhtiökumppanin kanssa yrityksen nimeltään APPERIOR. Yritys keskittyy vaikuttajamarkkinointiin ja sosiaalisen median vaikuttajille ekologisten vaatemallistoja kehittämiseen, sillä uskon, että ekologisuus esimerkiksi muodissa pitää normalisoida ja ihmisillä, joilla on suuri seuraajakunta pystyvät puhumaan aidosti tärkeistä asioista suoraa ihmisille, Paula tähdentää.