Kuva: Mikko Räsänen
Rock-legendat Pate Mustajärvi ja Olli Lindholm nimeävät vahvuutensa: Uskallamme olla naurettavia
Konkaritähdet heittäytyvät jokaiseen keikkaansa täysillä - se on pitänyt heidät pinnalla vuosikymmenten ajan.
Kukkopoikien vastakkainasetteluiden aika on ohi. Manserokin kuninkaat Olli Lindholm, 53, ja Pate Mustajärvi, 60, istuvat sulassa sovussa vierekkäin tamperelaishotellin aulassa, ja juttelevat mukavia. Lehdissä miesten välille on usein haluttu vääntää jonkinlaista kiistakapulaa, mutta kulissien takana siitä ei näy jälkeäkään.
Kaikesta huokuu molemminpuolinen kunnioitus, ja sitä Lindholm ja Mustajärvi myös alleviivaavat haastattelun aikana.
Kahden legendan tie ovat risteytyneet vuosien aikana useaan otteeseen. Se on helppoa, kun asutaan samassa kaupungissa ja tehdään työtä samalla alalla, jossa piirit ovat yllättävän pienet. Lindholm on säveltänyt Mustajärvelle kappaleita, ja kaksikko esiintyi vuonna 2013 Yön ja Popedan yhteisillä risteilyillä, minkä lisäksi takana on lukemattomia yhteisiä keikkapaikkoja.
Otimme selvää, mitä Ikurin turbiini ja Yön nokkamies ajattelevat tällä hetkellä toisistaan. Aloitetaan tarina kuitenkin alusta, eli kaksikon ensikohtaamisesta.
(kuva: Mikko Räsänen)
"Olen aina Paten silmissä rääpäle"
Pate Mustajärvi oli 80-luvulla kova ja reteä jäbä.
Kaikki alkoi siitä, että nuori Olli Lindholm seisoi yleisössä ja pelkäsi kuollakseen lavalla esiintyvää Popeda-solistia. Ihaili ja kunnioitti kaukaa - ja mietti, että kyllä hänkin vielä näyttää närhen munat ja soittaa rokkia.
- Olin fanina Korjarollissa vuonna 80, kun Popeda oli siellä keikalla. Minulla oli kirjoitettu mustalla tussilla rintaan, että "Pate ei kumarra", Olli kertaa.
Yö perustettiin vuonna 1981, ja Lindholm lähti keikoille. Hän esiintyi yhtyeen kanssa usein samoilla paikoilla Popedan kanssa.
- Se oli varsin hienoa aikaa, kun pelotti ihan hirveästi. Mutta niin sen pitää ollakin. Sitä kutsutaan kunnioitukseksi, Lindholm sanoo.
(kuva: Senja Rapila)
Ensimmäisen kerran Pate Mustajärvi muistaa noteeranneensa Lindholmin, kun hän näki tämän istumassa keikkabussissaan nortti huulessa, ja kävi pelästyttämässä tämän.
- Keikkapaikka oli Lavian Huuhkajavuorella. Olli istui siellä keikkabussissa ikkuna auki ja veti punaista norttia. Kävin siinä korvan juuressa röhkäisemässä, ja kyllä lensi nortti kaaressa maahan, Pate nauraa muistolle.
- Mä olin ja tulen aina olemaan Paten silmissä rääpäle, Olli myöntää.
Mustajärvi tokaisee, että rääpäle on vähän ikävän kuuloinen sana, mutta paikkansa se pitää. Onhan heillä seitsemän vuotta ikäeroakin.
- Ollihan on aina ollut skrode jätkä, ei se liity siihen. Mutta kun olet itse täynnä testosteronia ja täysuho päällä, niin muuthan ovat rääpäleitä, Pate heittää, ja nauraa räkäisesti päälle.
- Ja siihen ei liity ikä millään tavalla, toteaa Olli.
"Välillä olet kuin julkinen eläin"
Ollin ensivaikutelma Patesta liittyi hänen kukkoilevaan lavaolemukseensa.
- Ei siinä menty juttelemaan keikan jälkeen, että mitä jätkä, vaan oli oikeanlaista kunnioitusta mukana. Siinä puhalleltiin syvään ja mietittiin, mitä tuolle uskaltaa sanoa, Olli muistelee.
- Juuri niin, komppaa Pate vieressä.
- Samoin itsekin käyttäydyin omia idoleita kohtaan. Ei se ollut sellaista kuin nykyään, että tullaan ihan suuhun kiinni. Se on välillä ikävääkin, jos on jossain rouvan kanssa syömässä. Kaikki fanit eivät osaa aina käyttäytyä. Olet itse siinä tilanteessa kuin julkinen eläin. Ehkä olen ollut jotenkin niin ujokin, hän pudistelee päätään.
- Se ei ole ujoudesta kiinni, vaan kasvatuksesta, Olli puuttuu puheeseen.
(kuva: Mikko Räsänen)
Hänen mukaansa käyttäytyminen idoleita ja artisteja kohtaan on muuttunut vuosien varrella. Lindholm itse keräsi kymmenen vuotta rohkeutta, jotta uskalsi mennä kiittämään äärettömästi ihailemaansa taiteilija Vesa-Matti Loiria tämän urasta.
- Aina kun näin hänet, en vain uskaltanut puhutella häntä. Sitten vuonna 2005 Levillä rohkaisin itseäni, että nyt jukolauta, sanon sen. Sanoin, että "Pojat-elokuvan se kohta, kun juokset junan perässä, se on parasta, mitä on tehty tässä maailmassa." Olli muistelee hymyillen.
- Siinä meni 10 vuotta! Ja niin sen pitäisi mennä. Et voi mennä toisten syliin ja naamalle.
Kaksikko myöntää saaneensa niin sanotun vanhanaikaisen kasvatuksen. Siihen kuuluu se, että ravintolassa ruokapöytään mennessä otetaan lakki pois päästä, sanotaan kiitos ja anteeksi.
- Jonkun mielestä ne ovat tyhmiä juttuja, meidän mielestä ne ovat hienoja tapoja. Sama ajatusmaailma on siinä, jos diggailet jotakuta, niin siinä fanituksessakin pitää olla kohteliaisuutta ja tyyliä, Pate sanoo.
"Kaikki suuret rokkarit ovat naurettavia hahmoja"
Mitä tulee kaksikon väliseen kukkoiluun, niin Olli Lindholm kiistää kaiken.
- Emme me mitään kukkoile, me vain olemme tällaisia. Se on kohtaloa, porilainen muusikko heittää pilke silmäkulmassa.
Pate Mustajärven mukaan tietynlainen kina vain pärähtää aina päälle, kun parivaljakko kohtaa.
- Ei anneta armoa, hän nauraa räkäisesti.
Miehet muistuttavat, että kaikki popmusiikin historian suuret nimet ovat vähän hassuja hahmoja - niin hekin.
(kuva: Mikko Räsänen)
- Rod Stewart, Gene Simmons ja joku Steven Tyler, he ovat kaikki kuin jotain karikatyyreja. Jos he eivät olisi rockmuusikoita, niin he olisivat ihan naurettavia jätkiä. Ja niin moni meistä suomalaisistakin suurista nimistä. Outous on se juttu, Olli alleviivaa.
- Jossain haastattelussa Steven Tylerin tytär, kuvankaunis Liv Tyler sanoi, että häntä nolottaa käydä katsomassa isänsä keikkoja, kun yli 60-vuotias äijä vaan kourii siellä lavalla muniaan. Mies esiintyy siten, koska hän on Steven Tyler - samoin Pate Mustajärvellä on omat bravuuriliikkeensä lavalla, Pate kertoo.
- Minulla on tietty lavarooli, en käyttäydy tai puhu samalla tavalla kotona. Olli on niin umpirehellinen, että hän varmasti on kotonakin ihan sama mies, Ikurin turbiini jatkaa.
Lindholm sanoo myös omineensa tiettyjä maneereja, jotka kuuluvat Yön keikoille. Ilman Lindholmin kuuluisaa haara-asentoa keikoista puuttuisi jotain olennaista.
- Onhan se apinamainen rintaan hakkaaminenkin naurettavaa. Ainoastaan Minä ja Tarzan tehdään niin. Mutta on Toni Wirtanenkin kyykyssä aina lavalla kitaransa kanssa, hän perustelee.
(kuva: Mikko Räsänen)
"Iskelmäfestivaaleilla on tyylikäs yleisö"
Miehet elävät jo syvällä keikkakesää, joka jatkuu elokuulle asti. Ilman keikkailua keskikesän juhla juhannus tuntuisi oudolta - pääsääntöisesti se on vuosien saatossa mennyt keikkaillen.
Ensi viikolla manserock tärähtää Iskelmäfestivaaleilla Himoksella, jossa Popeda esiintyy torstai-iltana ja Yö perjantai-iltapäivällä.
- Festivaali on kasvanut todella paljon. Muistan, kun oltiin vetämässä ekaa kertaa teltassa, silloin tuntui, että se todella oli iskelmäfestivaali, nyt raja alkaa olla hämärtynyt. Aurinkoa on riittänyt aina, ja hyvää mieltä, Pate muistelee.
- Taannoin tulin yksille festareille, että tulin lavalle tyylikkäästi alkunauhan soidessa, kun auto hajosi matkalla. Jengi otti silloinkin hyvin matkaan. Ehdittiin paikalle, se on tärkeintä. Jotenkin tuntuu, että iskelmäväki on fiksumpaa väkeä. Juhannuksena ollaan monesti riehakkaammalla tuulella, hän jatkaa.
Olli on pistänyt vuosien aikana merkille Himoksen alueen, joka palvelee hyvin festarikävijöitä.
- Siellä ne rettelöt ovat vähemmässä, koska siellä on kiinnitetty huomiota alueen viihtyvyyteen esimerkiksi asfaltoimalla ja viemäröimällä piha. Siellä ei tarvitse kävellä mudassa. Joka paikassa on tilaa ja palvelupisteitä - sieltä on minimoitu ne grillijonot, missä riitaa tulee. Ja on jäätävä määrä isokokoisia järkkäreitä, Olli luettelee.
- Kun edes suunnittelet, että voisit jotakuta liipaista nenään, niin ei tarvitse kuin katsoa järjestysmies Kake Kamalaa, joka on parimetrinen korsto, niin se ottaa kurkkuun kiinni. Sillä on hyvä vaikutus, hän heittää suu virneessä.
(kuva: Mikko Räsänen)
"Kilpailuhalu on vähentynyt iän myötä"
Palataan vielä hetkeksi Pate Mustajärven ja Olli Lindholmin niin kutsuttuun nokitteluun. Tämän hetken tilanne on se, että nautiskelu vie voiton poikamaisista kukkoiluista. Jos esimerkiksi rokkimiesten pitäisi ottaa saunassa löylykisa, siitä ei tulisi mitään.
Kumpikaan ei enää ala hötkyilemään.
- Tämä on kysytty niin moneen kertaan, eikös meidän pitänyt jossain vaiheessa mennä nyrkkeilykehäänkin, Pate heittää ja nauraa.
- Tämä kilpaileminen on loputon suo. Olen huomannut iän myötä, että minusta on kadonnut se kilpailuvietti. Ajelin Vain elämää -sarjassa sillä Segwaylla, niin vielä muutama vuosi sitten olisin yrittänyt voittaa senkin uhalla, että kuolen. Nyt sillä ei ollut enää mitään merkitystä. Menin vain sen mukaan, etten satuttaisi siellä itseäni. Jos meillä tulisi Paten kanssa löylykisa, niin siitä ei tulisi mitään. Molempien ajatusmaailma on muuttunut. Emme enää ajattele olevamme kuolemattomia, Olli lataa.
- Niin, ja minulle sauna on nautiskelun paikka. Jos on helvetin kuuma, en tykkää olla siellä. Lämpötilan pitää olla sopiva, Pate päättää haastattelun hymyillen.
(kuva: Senja Rapila)
Lue myös: Olli Lindholm ei ymmärrä mainettaan: "Johtuuko se ulkomuodosta?"
Lue myös: Pate Mustajärvi uransa alkuajoista: "Joimme litrakaupalla viinaa, emmekä sammuneet koskaan"
Lue myös: Olli Lindholm Vain elämää-sarjasta: "Yllätyin, miten paljon vaikutti omaan elämään"
Lue myös: Pate Mustajärvi: Kipeimmistä asioista puhutaan puolison kanssa saunassa
