Metallican levyt laitettiin paremmuusjärjestykseen: "Vain yksi voi haastaa Master of Puppetsin!"
Sija 1: Master of Puppets (1986)
Slayer ja Metallica -fanit jaksavat vääntää lähes loputtomasti siitä, onko maailmanhistorian paras thrash-albumi Metallican Master of Puppets vai Slayerin Reign In Blood. Mutta kun asiasta järjestetään julkisia äänestyksiä, vie Master poikkeuksetta voiton.
Vuonna 1986 julkaistulla albumilla Metallica jatkoi Ride The Lightningilla havaittua kehitystä. Erityisesti sanoituksiin tuli ajankohtaista kantaaottavuutta, sillä aiheina oli muun muassa huumeriippuvuus (Master of Puppets), sodan mielettömyys rivisotilaan näkökulmasta (Disposable Heroes) ja rahanhimoiset tv:n huijaripastorit (Leper Messiah). Master of Puppets jäi myös Cliff Burtonin viimeiseksi albumiksi, sillä hän menehtyi auto-onnettomuudessa Ruotsissa levyn julkaisun jälkeisellä kiertueella.
Renen arvio: Voiko tästä sanoa mitään? Kiistatta maailmanhistorian paras metallilevy. Tämä on ajanjaksolta, jolloin bändi oli tavallaan jo iso ja kuitenkin aika marginaalissa. Viimeinen levy, missä on tiettyjä Burtonin myötä tulleita sävyjä, jotka sittemmin vähenivät. Burton toi Metallican biiseihin sellaista sävelkulku- ja harmoniamaailmaa, jotka eivät sittemmin ole olleet niin vahvassa roolissa.
Mikon arvio: Olen samaa mieltä Renen kanssa siitä, että Master of Puppets on maailmankaikkeuden paras metallilevy. Siinä ei ole yhtään kappaletta, jonka jättäisin pois. Yhdessäkään kappaleessa ei ole yhtään kohtaa, minkä muuttaisin. Levyn yksittäisen parhaan kappaleen valitseminenkin on lähes mahdotonta, koska tuntuu, että sen tittelin voisi antaa 4-5:lle biisille. Henkilökohtaisella tasolla tämän albumin merkitys on myös valtava, koska sen ansiosta löysin aikanaan 80-luvulla Metallican ja vasta sittemmin myös aiemmin ilmestyneet albumit.
Albumin kohokohdat:
Rene: Disposable Heroes
Mikko: Master of Puppets
Jatka lukemista
