Maija Vilkkumaa: "Nuoreksi vihaiseksi naiseksi lokeroiminen turhautti"
Laulaja Maija Vilkkumaa antoi uransa alkuaikoina äänen "nuorille vihaisille naisille", ja hänet lokeroitiin myös artistina kyseiseen kategoriaan kuuluvaksi. Eläköön Suomirock! -gaalassa Vilkkumaa pohti 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun ilmiötä tarkemmin.
- Mikäänhän ei tapahdu tyhjiössä. Minä ja Jonna Tervomaa olimme osa Amerikasta lähtenyttä "nuori vihainen nainen" -ilmiötä. Muistan, kun kuulin ensi kertaa Alanis Morissetten Jagged Little Pill -levyn. Aloin itkemään ja mietin, että haluan tehdä tällaisen levyn, Maija Vilkkumaa toteaa Suomirockin haastattelussa.
- Se vaikutti minuun paljon. Minuun ei resonoinut levyn vihaisuus, en edes ajatellut sen olevan vihainen albumi. Oli ilmiselvää, että naisilla on tuollaisia tunteita. Ajattelin, että tietenkin tuollaisia muijia on kuin Alanis, hän sanoo.
- Koin levyn voiman. Reagoin siinä eniten yhdistelmään sellaista looppia, post-grunge-meininkiä ja täysin häpeilemättömiä popkertosäkeitä. Tuli sellainen olo, että teen tuollaisen biisin. Muutama vuosi myöhemmin sitten tuli Satumaa-tango, jossa on juuri sellainen häiriintynyt A-osan melodia ja kertsi lähtee ihan megana.
Vilkkumaa koki kategorisoinnin osaksi myös harmillisena, koska ei halunnut jäädä yhden lokeron artistiksi.
- Kun nuori vihainen nainen -jutusta alettiin puhua, kohtasin ärtymystä siitä, että ratsastan vaan tuollaisella ilmiöllä. Ihmettelin sitä, koska olin tehnyt näitä biisejä koko elämäni, eikä minulle ollut olemassa mitään ilmiötä. Se lokerointi välillä turhautti, hän summaa.
- Vuosien jälkeen ymmärrän sen - kun tulee joku uusi ilmiö, sille pitää antaa joku nimi. Nuori vihainen nainen oli hyvä nimi ilmiölle, koska sukupuoli oli siinä tärkeä juttu.
Lue myös: Maija Vilkkumaa muusikkomiehestään: "Kyllä yhteistä aikaa aina löytyy"