Keikka-arvio: Amy MacDonaldista kuoriutui tähti Tukholmassa
Glasgow'sta kotoisin oleva 22-vuotias laulaja-lauluntekijä Amy MacDonald soitti eilen toisen albuminsa ensimmäisen keikan Tukholman Berns Salongerissa. Debyyttilevyn aikaisesta arasta tytöstä oli kuoriutunut vahva tulkitsija.
Pintajulkisuutta välttelevä ja yli kolme miljoonaa levyä myynyt MacDonald oli silminnähden hermostunut kohdatessaan maanantai-illasta huolimatta innoissaan kuhisevan tukholmalaisyleisön. Söpöllä skottiaksentillaan neiti MacDonald selitti, ettei kohta seuraavia biisejä ole kuullut vielä kukaan livenä.
Ensimmäiseksi soitettu An Ordinary Life otti heti luulot pois. Kaulasuonet pullistellen ja akustista kitaraansa väkivaltaisesti soittaen Amy antaa vahvan äänensä soida niin, että herkiltä ruotsalaisilta on sujahtaa chardonnay väärään kurkkuun. Biisin kertosäkeessä Amy laulaa, ettei kaipaa kameroita tai kirkkaita valoja, mutta juuri niitä häneen kohdistuu sadoittain yleisön kurkotellessa kännyköitään kohti jalkaansa biisin tahtiin lattiaan polkevaa skottia.
Haastattelin Amya hänen vieraillessaan Suomessa ennen debyyttialbumi This Is the Lifen ilmestymistä vuonna 2007. Tuolloin edessäni istui nuhjuiseen ruutupaitaan ja risoihin farkkuihin pukeutunut, hieman poikatyttömäinen ujo artisti, joka oli vilpittömän innoissaan ensimmäisestä levystään.
Amyssa on välispiikkien ja haastattelun perusteella jäljellä vielä paljon sitä vilpittömyyttä, joka tekee hänen lauluistaan niin tehokkaita, mutta ulkomuodoltaan Amy on parin vuoden kiertämisen ja kolmen miljoonan myydyn levyn jälkeen eri maailmasta. Lavalla hänellä on yllään kiiltävä paljettimekko, hiukset on leikattu tyylikkään geometrisesti ja meikkiä on hillitysti. Oli ulkomuoto millainen tahansa, keikasta jää kuitenkin parhaiten mieleen ääni, joka kuuluu vaikka muu bändi miten kasvattaisi kierroksia.
Uuden A Curious Thing -levyn tuotanto on huomattavasti This Is the Lifeä massiivisempaa. Niinpä myös Amyn taustabändi soittaa isolla soundilla, mikä kostautuu paikoitellen äänen puuroutumisena. Alun perin uuden levyn ensimmäinen keikka oli tarkoitus soittaa kotikentällä Glasgow'ssa, mutta on kenties hyvä, että Amy ja yhtye testaavat itseään ensin Tukholmassa. Keikan jälkeen Amy on Twitterin perusteella tyytyväinen suoritukseensa, mutta valittelee pieniä teknisiä vikoja.
A Curious Thingin biiseistä parhaiten livetilanteessa mieleen jäävät tunnustuksellinen No Roots, jalkapalloilijapoikaystävälle kirjoitettu Troubled Soul ja maineen katoavaisuudesta muistuttava Next Big Thing. Myös uuden levyn ensimmäinen radiosingle Don't Tell Me That It's Over ja rivakasti rokkaava Love Love toimivat loistavasti.
Uusien ja vanhojen biisien eron näkee siinä vapautuneisuudessa, millä Amy ja yhtye esittävät debyyttilevyn keikkasuosikin Let's Start a Band tai neidin uran käynnistäneen This Is the Lifen. YouTuben mukaan usein keikoilla kuultu Bruce Springsteenin Dancing in the Dark jää uupumaan, muuten ilta on täyttänyt tehtävänsä. Voi vain toivoa, että Amy saadaan Suomeenkin esittelemään uuden levynsä hienouksia, jahka hän on ensin soittanut biisejä ympäri Isoa-Britanniaa.
Ilta Bernsissä oli vaikuttava ja koskettava osoitus siitä, miten maailmanmaineeseen on mahdollista nousta biisien ja äänen avulla, ilman muovisia tarinoita tai poseeraamista ravintoloiden vip-tiloissa.
Amy MacDonaldin haastattelu esitetään Voice TV:n POP ohjelmassa lauantaina 13.2. klo 14:30 ja uusintana sunnuntaina 14.2. klo 12.
