Omat ideat loppu - ovatko nämä räikeimmät levynkansikopioinnit?
Levyn kansitaiteen tarkoituksena on usein kuvata itse albumin musiikillista sisältöä. Omat ideat saattavat kuitenkin joskus loppua kesken, joten mallia otetaan jo aiemmin julkaistuista levyistä, joskus hyvinkin räikeästi. Koostimme muutamia esimerkkejä.
Perinteinen rokkiin kuuluva kuvasto väistämättä toistuu lukuisissa eri julkaisuissa ja näin ollen myös levyjen kansitaiteessa. Mahdollisista tutuista elementeistä huolimatta artistit haluavat kuitenkin yleensä julkaisunsa kanteen jotain ikimuistettavaa, joka erottaa levyn miljoonista muista albumeista.
Toisaalta jotkut muusikot eivät vain tunnu keksivän mitään uutta, joten innoituksen lähteenä voi toimia toisen artistin levy. Kyse voi olla monissa tapauksessa kunnianosoituksesta, mutta usein kuitenkin saatetaan ajatella, että hyväksi havaitun idean kopioiminen on vaivattomin vaihtoehto. Katso alta muutamia räikeitä esimerkkejä ideoiden kierrätyksestä.
30 Seconds To Marsin This Is Warin (2009) ja suomalaisen Dogsafen Personan (2008) samankaltaisuus huomattiin viime syksynä Jared Leton luotsaaman yhtyeen julkaistua levynsä. Kyseessä saattaa olla toki puhdas yhteensattuma, mutta kannet ovat yllättävän samankaltaisia:
Kotimaisen Children Of Bodomin Something Wildin (1997) ja hollantilaisen Ian Parryn Shadowmanin (2000) viikatemiehet muistuttavat paljon toisiaan:
Pitkän linjan rock-dinosaurusten, Def Leppardin Retroactive (1993) ja Aerosmithin Devil's Got a Brand New Disguise -kokoelmalevyjen kansissa on hyvinkin samannäköiset kuvat:
Rolling Stonesin Sticky Fingers (1971) ja Mötley Crüen Too Fast For Love (1981) keskittyvät molemmat samaan teemaan. Liekö Rollareiden kansi lienee toiminut Mötley Crüen innoittajana:
The Curen Staring At The Sea (1986) ja Paradise Lostin One Second (1997) levyjen kannet noudattelevat samaa ideaa:
Poison-yhtyeen 20 Years of Rock (2006) ja Sweet + Sexy - The Best of Urban Jazz (2006)-kokoelmat on julkaistu tismalleen samana päivänä ja samana vuonna. Hämmentävää.
Anatheman A Fine Day To Exit (2001) ja Bon Jovin Lost Highway (2007) esittelevät varsin samannäköistä kansitaidetta.
