Huikea ura – tästä kaikesta legendaarinen Gary Moore muistetaan
Eilen yllättäen Esteponassa, Espanjassa kuolleen Mooren poismeno on järkyttänyt ihmisiä ympäri maailmaa. Kitaristi ehti tehdä yli 40 vuotta kestäneen uran, johon mahtui monia vaiheita ja useita eri kokoonpanoja.
Belfastissa, Irlannissa vuonna 1952 syntynyt Moore tutustui kitaraan jo alle kymmenen ikäisenä ja sai ensimmäisen kunnollisen sähkökitaransa 14-vuotiaana. Vaikka Moore onkin vasenkätinen hän opetteli soittamaan oikeakätisille tarkoitetulla instrumentilla.
Jokusen vuoden harjoittelun jälkeen nuori kitaristi otti ensimmäisen varsinaisen askeleensa musiikkibisnekseen muuttamalla vuonna 1969 Dubliniin ja liittymällä Skid Row -yhtyeeseen (ei pidä sekoittaa 80-luvun lopussa perustettuun samannimiseen hard rock -yhtyeeseen). Tuolloin Moore tutustui myös Thin Lizzy -laulaja Phil Lynnottiin, jonka kanssa yhteistyö jatkui vuosien ajan. Muusikko oli mukana Skid Row'n riveissä kahden levyn ajan vuoteen 1971 saakka.
Vuonna 1973 soolouralle siirtynyt Moore julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Grinding Stone, Gary Moore Bandin nimellä. Samana vuonna mies käväisi myös hetkisen Thin Lizzyn riveissä paikaten bändistä lähtenyttä Eric Belliä. Moore soitti myös muutamalla yhtyeen Nightlife-levyn biisillä. Lyhyen visiitin jälkeen mies jätti bändin, mutta palasi yhtyeen riveihin jälleen vuonna 1978. Tälläkään kertaa pesti ei kestänyt kauaa ja Moore jätti Thin Lizzyn kesken bändin vuoden 1979 Yhdysvaltain kiertueen. Kitaristi myönsi jälkeenpäin, että lähtö oli hieman hätäinen.
- Ehkä hoidin homman väärällä tavalla ja olisin varmaan voinut lähteä myöhemminkin. Minun oli kuitenkin lopetettava juuri tuolloin.
Moore kuitenkin vieraili studiossa Thin Lizzyn kanssa vielä 80-luvun puolessavälissä, kunnes Lynnot menehtyi vuonna 1986 vasta 36 vuoden iässä.
Vuonna 1979 näki päivänvalon myös Mooren toinen sooloalbumi Back On The Streets, jonka neljässä kappaleessa kuullaan Thin Lizzy -nokkamies Phil Lynnottia. Levyltä löytyy myös yksi Mooren tunnetuimmista kappaleista, Parisienne Walkways.
80-luvun puolessavälissä mies julkaisi suurta suosiota erityisesti Euroopassa saavuttaneita heavy-vaikutteisia pitkäsoittoja. Tältä aikakaudelta on peräisin muun muassa vuonna 1987 julkaistulta Wild Frontier levyltä löytyvä Over The Hills and Far Away -kappale, joka on tullut suomalaisille tutuksi myös Nightwishin esittämänä.
Raskaampaan musiikilliseen ilmaisuun tympääntynyt Moore päätti muuttaa hieman tyylisuuntaansa ja julkaisi vuonna 1990 blues-vaikutteisen Still Got the Blues -pitkäsoiton, josta muodostuikin hänen uransa eniten myyty levy. Albumilla kuultiin vierailijoina myös musiikkilegendoja, joukossaan George Harrison, Albert King ja Albert Collins.
Moore jatkoi hyväksi havaittua blues-tyyliä myös seuraavilla levyillään, jotka eivät kuitenkaan yltäneet yhtä hyviin myyntilukuihin Still Got the Blues -levyn kanssa. Mies jatkoi aktiivisesti levyjen julkaisemista myös 2000-luvulle tultaessa. Viimeinen studiolevy Bad for Your Baby julkaistiin vuonna 2008.
Moore oli värikkään uransa aikana mukana edellä mainittujen lisäksi myös monissa muissa projekteissa. 70-luvun puolessa välissä mies vaikutti muun muassa Colosseum II -yhtyeessä, 80-luvun alussa vuorostaan brittimuusikko Greg Laken sooloyhtyeessä. Vuonna 1993 kitaristi perusti Cream-muusikoiden, basisti Jack Brucen ja rumpali Ginger Bakerin kanssa BBM-kokoonpanon, joka julkaisi yhden levyn. 2000-luvun alkupuolella Moorella oli myöskin yhden levyn julkaissut Scars-niminen yhtye Skunk Anansie -basisti Cass Lewiksen ja Primal Fear -rumpali Darrin Mooneyn kanssa.
Moore teki mittavan uransa aikana vaikutuksen moniin muusikoihin ja oli innoittajana lukuisille kitaristeille. Miehen taitoja ovat hehkuttaneet muun muassa Metallican Kirk Hammet, Ozzy Osbournen -yhtyeestä ja Black Label Society -bändistään tunnettu Zakk Wylde sekä Iron Maiden -kepittäjä Adrian Smith.
Kitaristi muistetaan myös ahkerana Suomen keikkailijana, mies konsertoi täällä vuosien saatossa 16 kertaa. Moore esiintyi Turusssa ensimmäisen kerran jo vuonna 1975 Colosseum II -bändin kanssa ja viimeiseksi jääneen Suomen keikan muusikko heitti kesällä 2009, niin ikään Turussa.