Uutuuslevyt esittelyssä: Onko tässä vuoden huonoin biisin nimi?
Voicen uutistoimittajat Samuli ja Mikko tutustuivat jälleen toimitukseen postilaatikkoon tippuneisiin uutuuslevyihin. Lue toimittajien ensituomiot täältä.
Voicen toimitukseen saapuu jatkuvasti tuttujen ja tuntemattomien artistien sinkkuja ja kokopitkiä levyjä kuunneltavaksi. Tässä Voicen uutistoimittajien Samulin ja Mikon arviot muutamasta julkaisusta.
Annika Eklund: Missä on mun Strömsö? (Single)
Lähdetään nyt siitä, että Missä on mun Strömsö? on hirveä biisin nimi, ja jo näin maaliskuussa voi veikata, että ehkä vuoden huonoin. Strömsö-johdannainen huumori on nimittäin jo sinänsä aikansa elänyttä, ja kappaleen nimi luo mielleyhtymiä väsyneeseen muka-nokkelaan iskelmäsanailuun. Onneksi olen väärässä - tai ainakaan lopputulos ei ole läheskään niin ankeaa kuin voisi ounastella.
Annika Eklundhan on jo varsin kouliintunut ja pitkää uraa luonut artisti ja laulajan aiempien levyjen radiohitit ovat varsin kelpoa iskelmä-poppia. Eikä Missä on mun Strömsö? ole huono biisi, ihan tarttuva sävellys, joskin esimerkiksi rohkeammilla sovitusratkaisuilla olisi kyllä saatu puhallettua kappaleeseen ihan eri tavalla pontta, mutta kaipa tämä tarkoitustaan palvelee.
Eklundille on muuten annettava anteeksi tuo biisin nimi - ymmärrykseni mukaan hän on nimittäin lapsuudessaan viettänyt aikaa Strömsössä, joten eiköhän se puolusta paikkansa. (SAMULI)
Jukka Ruostila & Kaaoksen ystävät: Ei ihan vielä / Hiekkalinnat (Single)
Tamperelainen Jukka Ruostila & Kaaoksen ystävät on mielenkiintoinen yhtye, bändi kuulostaa nimittäin samalla tuoreelta ja virkistävältä, mutta silti hyvin tutulta. Alternative-johdannaista rytkettä esittävän porukan saundista huokuu Alice In Chains -henkinen (kröhm...grunge-)riffittely. Suomenkielen johdosta taas vahvoja mielleyhtymiä tulee myöhempien aikojen Don Huonoihin.
No miksi tämä sitten kuulostaa tuoreelta? Ehkäpä ihan tällä reseptillä rockia vääntäviä bändejä ei ole lähivuosina noussut esiin, joten tällainen rouhea vääntäminen tuntuu jälleen raikkaalta. Näistä kahdesta biisistä Ei ihan vielä toimii allekirjoittaneelle kakkossiivua paremmin. Pitää lähteä tsekkaamaan livenä, siellä lienee oikeassa elementissään.
Kuuntele biisit bändin kotisivulta (SAMULI)
Santigold: Disparate Youth (Single)
Santigoldin neljän vuoden takainen esikoisalbumi meni minulta kokonaan ohi, joten saan Disparate Youth -singlen myötä ensikosketuksen tähän artistiin, joka on jo ehtinyt kerätä mainetta ja kunniaa. Disparate Youth on kelvollinen pop-biisi, josta mieleen jäävät Santigoldin upea ääni ja sopivasti konepopin sekaan lisätty sähkökitara. Kyllä tämän biisin perusteella uskaltaa kokonaista albumiakin odottaa. (MIKKO)
The Asteroids Galaxy Tour: Out of Frequency (Albumi)
Tätä on vaikea lokeroida. 90-luvulla Tanska loi purkkapopin, kun maasta tulivat artistit kuten Me&My, Aqua ja Whigfield. Asteroids Galaxy Tourin laulaja ääni tuo jollain tavalla mieleen tuon tanskalaisen purkkapop-aallon, eikä se ole kehu. Voin nimittäin hyvin kuvitella, että laulajan ääni alkaa pidemmän päälle ärsyttää. Siinä haukut tulivatkin.
Onneksi yhtyeen musiikista on kuultavissa vaikutteita myös niin Dee-Litesta, Air-yhtyeestä kuin musiikin vintage-vuosikymmenistä. Kun päälle vielä heitetään vaskipuhaltimet ja huilut, joita AGT on liittänyt mukaan useisiin kappaleisiin, on kokonaisuus taatusti omaperäinen.
Ensikuuntelun jälkeen olo onkin hämmentynyt. En vielä osaa sanoa pidänkö levystä vai en, mutta jos totun laulajan ääneen, saatan hyvinkin tarttua tähän vielä useammankin kerran. (MIKKO)
