Kaija Koo ilmiömäisellä areenakeikallaan: "Olisipa isäni nähnyt tämän"
Hartwall Areena oli täynnä ihmisiä, jotka odottivat Kaija Koota lauteille. Valot sammuivat. Alkoi luissa ja ytimissä tuntuva äänishow, joka toi mieleen absurdin maailmansyntymisen ambulanssin ujelluksineen, lasien särkymisineen ja meren kohinoineen. Valojen syttyessä lavalla oli illan kuningatar, energiaa uhkuva Kaija Koo.
Supernaiset, joka aloittaa myös artistin Kuka sen opettaa –albumin, avasi illan suurkonsertin. Ei ihme, että puolessa minuutissa monet istumapaikkalaisista olivat nousseet bailaamaan. Meininki oli selvä: ”Korkkarit kattoon, tää ilta on meille / Mun sielunsiskoille, supernaisille / Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa / Ja Auringon nousuun on ikuisuus aikaa”.
Bilenälkää yllyttävät ja herkemmät kappaleet vuorottelivat loistavasti ja saivat yleisön syömään artistin kädestä.
- Monesta vaikeasta asiasta voi seurata jotain kaunista ja hyvää, sanoi Kaija Koo ennen Surulapsi-kappaletta.
Herkän tunnelman jälkeen tähden välispiikki oli kuin nerokas viihdekabaree. Lavalle asteli letkeitä taustalaulajia, jotka hymisivät kirkkaiden jouluvalojen vilkkuessa lavan screen-ruuduilla. Kaija Koo jakoi herkeämättä kuuntelevalle yleisölle muistonsa boheemista kodistaan, jonka pihalle jouluvalot olivat jääneet kesään saakka. Niistä närkästynyt naapuri lähetti nimettömän valituskirjeen, mikä ei ollut artistin mieleen.
- Tänään ei mietitä, mitä muut ajattelevat. Meillä on tänään omat säännöt, Kaija Koo latasi.
Juuri artistin rautainen itsetunto ja tietty omapäisyys tekivät vaikutuksen. Hän lauloi makaen penkillä, koska laulajia ei saa pakottaa esiintymään vain seisten. Hän istui haarat levällään, housut jalassa, yleisöön päin ja teki siitä vitsiä.
Välinumerona oli screeneillä pyörivät haastattelut, joissa artistin ystävät ja kollegat kuvailivat Kaija Koon persoonaa. The 69 Eyes –yhtyeen rumpali Jussi 69 kertoi rakentaneensa pitkään rock-kukon imagoa, mistä huolimatta ainoa naapureilta tullut valitus johtui Kaija Koon esiintymisestä hänen kotisohvallaan juhlien aikana. Kun toinen tuttava sanoi, että ”Kaijassa on munaa”, ratkesi yleisö aplodeihin.
Illan koskettavimmat hetket seurasivat videohaastatteluiden jälkeen, joiden ajaksi Kaija Koo oli poistunut lavalta. Yhtäkkiä rauhaa huokuva artisti oli toisella puolella areenaa, pienellä lavalla. Kuka keksi rakkauden –kappaleen aikana koko Hartwall Areena täyttyi yhdessäolon aikaansaamasta rakkauden tunteesta. Näytti kuin tulikärpäsiä olisi leijunut siellä täällä, kun ihmiset heiluttivat kirkkaana loistavia valoja hämärässä.
Viimeinen lento –kappaleen artisti kertoi omistavansa edesmenneelle Kalevi-isälleen. Yleisön edessä Kaija Koo levitti kätensä ja sanoi:
- Olisipa minun isäni nähnyt tämän.
Tähtivieraita
Konsertissa lavalle pääsi useampia Suomen musiikkitaivaan kärkinimiä. Nylon Beatista tutuksi tullut, nykyinen sooloartisti Erin duetoi Vanha sydän –kappaleen Kaija Koon kanssa.
Kun Kaija Koo huutaa keuhkojensa voimasta: ”NONIIIIIN”, jokainen tietää, että nyt on aika juhlia. Superkonsertissa siitä seurasi Jenni Vartiaisen, Anna Puun ja Antti Tuiskun saapuminen lavalle yleisön valtavien suosionosoitusten saattelemana. Nelikko sai yleisön sijoiltaan esittämällä lennokkaasti Tule lähemmäs beibi –kappaleen.
Anna Puu viihdytti yleisöä kertomalla, mitä tapahtui takahuoneessa aiemmin illalla. He olivat käyneet läpi konsertin kulkua, kun Kaija Koo oli tullut paikalle reteästi rintaliiveissä, nostanut kätensä ja sanonut:
- Tämä ilta mennään näin!
"Ensi vuonna sama aika, sama paikka"
Kaija Koo yllätti yleisön spontaanin tuntuisella suunnitelmallaan. Hän kertoi miettineensä, miten upea ilta on ollut eikä se saa jäädä viimeiseksi. Kaija Koo vakuutti, että vuoden päästä tavataan Hartwall Areenalla.
- Ensi vuonna sama aika, sama paikka, täällä, Kaija Koo sanoi.
Hän tunnusti, että aamulenkkinsä aikana Tuusulanjärven rannalla häntä oli jännittänyt illan konsertti. Artistia oli kuitenkin auttanut eräänlainen mielikuvaharjoitus.
- Kuvittelin teidät sinne, kaikkihan me tultiin tänne ystävinä.
Jos ilta alkoi korkkareiden heittämisellä kattoon, siihen se myös päättyi. Tinakenkätytön aikana täysillä bailaavan yleisön päälle sateli hopeinen hilemeri.
Seuraava artikkeli: Kaija Koo: Jotain kai olen tehnyt oikein, kun ympäriltä tulee pelkkää hyvää