Cheekin stadionkeikalla mullistavat seuraukset
Olit sitten Cheekin fani tai häntä inhoava heitteri, et voi kiistää sitä tosiasiaa, että Cheekin jättikonsertit ovat suomalaisen musiikin suurta juhlaa, joiden jälkeen kotimaan musiikkiskene ei ole enää entisensä, kirjoittaa The Voicen toimituspäällikkö Mikko Räsänen
Olen vuosien aikana ollut monissa suurkonserteissa Olympiastadionilla, mutta vain harvoissa niistä tunnelma on noussut samalle tasolle kuin eilen. Poikkeukuselliseksi eilisen keikan tekee se, että lavalla ei ollut kansainvälistä megatähteä vaan stadionin tunnelman räjäytti ensimmäistä kertaa kotimainen ja vain Suomessa tunnettu artisti - Cheek.
Oli sitten Cheekin fanaattisin fani tai Cheekiä kuin ruttoa inhoava heitteri, on vaikea kiistää sitä tosiasiaa, että nämä konsertit ovat ensisijaisesti kotimaisen musiikin suurta juhlaa.
Musiikkiteollisuus niin kotimaassa kuin maailmalla on vuosikausia voivotellut aina vain kurjistuvaa markkinatilannetta. Levymyynnit laskevat, ja vaikka sähköinen myynti kasvaa, eivät iTunesit ja Spotifyt tuota vielä tarpeeksi paikatakseen fyysisen levymyynnin syöksyä. Levymyynnin sakatessa keikkatuloista on tullut niin artisteille kuin taustavoimille yhä vain tärkeämpi pelastusrengas, jolla turvata oma asemansa.
Cheek on tarttunut tuohon pelastusrenkaaseen ja muuttanut sen majakaksi, joka näyttää suuntaa koko musiikkibisnekselle. Hänen loppuunmyydyt jäähallikeikkansa olivat jo uskomaton saavutus. Sen jälkeen julkistetut stadionkeikat ja niiden loppuunmyyminen hetkessä oli jo temppu, jota ei optimistisinkaan asiantuntija olisi osannut ennustaa pari vuotta sitten.
Noiden onnistumisten vaikutus Suomen musiikkikenttään on valtava. Cheek on näyttänyt, että levy-yhtiöiden ja konserttijärjestäjien kannastaa panostaa ja uskoa kotimaisiin artisteihin. Suomalainen yleisö on tiennyt tämän jo pitkään. Apulannat, Jenni Vartiaiset ja Chisut myyvät täällä huomattavasti enemmän levyjä kuin Anastaciat tai 50 Centit, mutta silti jälkimmäisiä nähdään Hartwall Areenanalla ja ensin mainittuja ei.
Tarvittiin Cheekiä ja hänen ottamaansa riskiä, että jokainen musiikkialan toimija näki, että kotimainen yleisö on valmis maksamaan myös suomalaisten tähtien suurista spektaakkeleista.
Cheekin esimerkki on jo nyt alkanut kantaa hedelmää. Viime syksynä PMMP jäi tauolle kahdella loppuunmyydyllä jäähallikeikalla. Väitän, että nuo keikat uskallettiin järjestää, koska Cheek oli maaliskuussa 2013 myynyt hetkessä loppuun kaksi omaa jäähallikeikkaansa.
Ja kun Cheek onnistui myymään kahdesti loppuun 40 000 katsojan stadionkeikkansa, on koko kotimainen musiikkimaailma innoissaan. Aikaisemmin suomalaisen artistin piti olla Nightwishin veroinen kansainvälinen menestyjä haaveillakseen esiintymisestä Hartwall Areenalla. Cheekin onnistumisten myötä maailma on muuttunut, ja tuo nähdään nyt mahdollisena artistin genrestä riippumatta. Siksi olikin osuvaa, että Cheekin keikalla nähtiin laaja kirjo kotimaisen musiikin suurimpia tähtiä aina Samuli Edelmannista Elastiseen ja Katri Helenasta Jonne Aaroniin.
Cheekin keikkojen jälkeen alkaa uusi aika, ja jatkossa suurkeikkoja tullaan näkemään muiltakin kotimaisilta artisteilta yhä useammin. Seuraavana vuoron saa Kaija Koo, joka esiintyy Hartwall Areenalla 5. joulukuuta. Tuokin keikka myytiin hetkessä loppuun.
Mutta ketkä ovat seuraavina vuorossa? Tässä muutama oma toiveeni:
Haloo Helsinki!
Suomen paras liveyhtye olisi kuin tehty Hartwall Areenalle. Bändi on kiertänyt Suomea jo vuosia ja joka kerta yhtyeen nähdessäni on tuntunut, kuin lava jäisi heille liian pieneksi. Ratkaisu olisi tietenkin etsiä Haloo Helsingille entistä suurempia lavoja. Seuraavaksi siis jäähalleihin.
Apulanta
Yhtye juhli juuri yli 20-vuotista olemassaoloaan julkaisemalla kirjan bändin pitkästä taipaleesta. Apulannan pitkä tuotanto on niin täynnä hittejä, että areenakonsertissa ei täytekappaleita kuultaisi. Erikoiskeikalle pyydettäisiin varmasti Apulantaa lähellä artisteja vieraaksi, mutta herkullista olisi kuulla myös Apulannan tulkitsemana Toni Wirtasen muille artisteille tekemiä kappaleita. Irinan tuotannosta löytyisi muutama herkullinen kappale Apulannan vedettäväksi. Ja se todellinen helmi olisi Apulannan tulkinta Kaija Koon Vapaa-hitistä. Olen saanut kuulla Apulannan tekemän julkaisemattoman version tuosta kappaleesta, ja vaikka se oli vain demo, oli sekin täyttä timanttia.
Lauri Tähkä
Ehkä joidenkin mielestä yllätysnimi tässä listassa. Tähkällä on kuitenkin uraa ja hittejä niin soolouraltaan kuin vuosiltaan Elonkerjuun nokkamiehenä. Havahduin Tähkän lavakarismaan viime kesänä, kun todistin hänen esiintymistään Iskelmäfestivaaleilla. Esiintymisen tunnelataus oli poikkeuksellisen vahva. Tähkä joutui esimerkiksi keskeyttämään laulamisen, koska eläytyi niin vahvasti, että alkoi itkeä kesken biisin. Ja samalla itkivät myös lukemattomat katsojat. Jos tuon latauksen saa aikaan aurinkoisella festivaalilavalla, voi vain kuvitella, miten se toimisi pimennetyllä Hartwall Areenalla.
On seuraava suurkeikan julkistava kuka tahansa, niin voittaja tässä trendissä on kotimainen musiikkia rakastava yleisö, joka saa nähdä suurimmat suosikkinsa entistä upeammissa puitteissa.
Ainakin tämä maksava katsoja kiittää ja kumartaa.
