Kuva: Games Workshop
Kaaoksen verenhimoisia voimia vastaan - Arvostelussa: Warhammer: Chaosbane (PC)
Eko Softwaresin työstämä ja Bigben Gamesin julkaisema tuore Warhammer: Chaosbane Action RPG ylittää odotukset, mutta jää silti vajavaiseksi kokemukseksi.
Viime vuonna Warhammer 40k- ja action RPG -fanit kokivat pienoisen pettymyksen Bigben Gamesin julkaistua lähinnä sekavaksi kokonaisuudeksi jääneen Warhammer 40 000: Inquisitor Martyr -pelin. Tällä kertaa firma on Games Workshopin fantasiavetoisemman Warhammer franchisen äärellä julkaistuaan tämän kuun alussa Eko Softwaren työstämän Warhammer: Chaosbanen.
Peli hyppää markkinoille varsin kilpailuhenkiseen tilanteeseen, sillä Blizzardin Diablo 3 vetää yhä pariinsa pelaajia uusien kausittaisten päivitystensä perässä ja Grinding Gear Gamesin ilmaispohjainen Path of Exile starttasi juuri uuden liigansa. Peli istunee kuitenkin nimenomaan Warhammer-kansan sydämiin ihan toimivana – joskin osin vajavaisena – kokonaisuutena.
(kuva: Bigben Games)
Pelin hahmokavalkadi on Warhammermaailmasta tuttua peruskauraa. High-elf maagi, ihmissoturi, haltijajousimies ja kääpiö berserkkeri ovat kaikki tuttuja jo esimerkiksi Warhammer: Vermintide peleistä, eivätkä sellaisenaan tuo peliin mitään uutuudenviehätyksen tunteita. Minkäänlaista hahmonmuokkausta pelistä ei myöskään löydy, joten hahmolleen persoonallisuutta hakevilla on edessään varsin pettymyksentäyteinen reissu. Jokaisella hahmolla on kuitenkin omat ominaisuutensa, taitonsa ja pelityylinsä, joilla tuhota vastaan päättömästi juoksentelevia Kaaoksen kätyreitä ja murskata näiden ruumiit hurmeiseksi mössöksi.
Pelin tarina on juuri sitä mitä Warhammerilta voi odottaakin. Kaaoksen ajamat kultistit hyökkäävät keisarin joukkojen linnoitukseen ja kiroavat paikan pomomiehen. Pelaajan tehtäväksi jää nousta näitä joukkoja vastaan, tuhota kultistit viimeiseen mieheen, naiseen ja örkkiin sekä löytää siinä sivussa parannus kiroukselle. Same old, same old. Mutta kaikeksi onneksi tarinan voi nakata suoraan kliseiden romukoppaan ja keskittyä siihen kaikkein tärkeimpään. Toimintaan ja taisteluihin.
Taisteluteknisesti peli ei tee esikuviinsa oikeastaan minkäänlaista pesäeroa ja Chaosbane lähtee taapertamaan perinteisiä latuja jo käyttöliittymästään lähtien. Pelaaja voi asetella ruudun pohjalta health- ja manapoolin vierestä löytyvään pikanäppäinlinjastoon muutaman eri kyvyn, jotka valitaan laajasta kykykirjastosta. Näitä kykyjä käyttämällä lähdetään sitten nappi pohjassa lahtaamaan vihollisia eikä pysähdytä ennen kuin kaikki vastaan asettuneet möröt ovat kuolleita. Vihollisia riittää, verta roiskuu ja taistelut ovat ihan hauskaa puuhaa. Loppua kohti meno kuitenkin käy uhkaavasti varsin puuduttavaksi ja itseään toistavaksi.
(kuva: Bigben Games)
Peli ottaa skillijärjestelmässään vahvasti mallia muun muassa Diablosta, sillä skillejä on olemassa niin paljon, ettei kaikkia saa kerralla käyttöönsä millään muotoa. Onkin pelaajan oma tehtävä etsiä taitopuusta ne itselleen sopivimmat ja toimivimmat sekä luoda niistä komboja, jotka toimivat omassa pelityylissä. Oman mausteensa ja erikoisuutensa soppaan asettaa myös välilyönnin käyttäminen taisteluteknisenä apuvälineenä. Välilyönti pohjassa pystyy nimittäin kauko-ohjaamaan esimerkiksi maagin heittelemiä plasmapalloja hiiren osoittimen suuntaan, taikka syöksymään soturilla keskelle vihollismerta. Tämä tekninen erikoisuus on varsin helposti omaksuttavissa ja tuo taisteluihin taktisempaa lähestymiskulmaa.
Muuten taistelut ovat juuri sitä mitä sopii odottaakin. Tuossa on mörkö, nisti se. Ja tuo seuraava. Ja tuo isompi seuraava. Välillä kerätään maasta kultakasoja ja uusia varusteita, joista osan otsakkeet on väritetty nätin värisiksi. Sitä peruskauraa mitä on nähty kymmeniä kertoja aiemminkin. Pelaajaa kohti vyöryvät vihollismassat koostuvat pääasiassa pienemmistä nyrkillä tapettavista kavereista ja sitten vähän isommista sellaisista, joita vastaan joutuu paikoin käyttämään jopa väistöliikkeitä. Välillä matsit jopa kuvainnollisesti räjähtävät käsiin monikymmenpäisen vihollislauman hypätessä niskaan nurkan takaa. Taistelujen kaoottisuudesta huolimatta peliruutu on kaiken aikaa helposti luettavissa eikä oma hahmo katoa isompienkaan Kaaoksen joukkojen vyöryn alle.
Onneksi kuitenkin pomotaistelut avaavat peliin aivan uudenlaisen ulottuvuuden haasteineen ja taktisine kuvioineen. Bossit eivät nimittäin ole samaa kaasu pohjassa ja nupit kaakossa rämpyttämistä, vaan vaativat pelisilmää erilaisten ansojen ja hyökkäysten pudotellessa varomattomia pelaajia kuoliaaksi välillä turhankin helposti. Pomovihollisen kaatuessa tuntee konkreettisesti treenauksen ja vaivan olleen sen kaiken arvoista, ja sitä oikein odottaa, että mitä seuraava pelialue pitää sisällään. Lisäksi bossit ja isommat möröt näyttävät mielikuvituksellisilta möhkäleiltä samaa harmaata massaa olevien normivihujen sijaan.
(kuva: Bigben Games)
Tekniseltä toteutukseltaan Chaosbane jättää valitettavasti parantamisen varaa. Peli rullaa kyllä ihan hyvin omalla pelikoneellani, mutta jostain syystä sen resoluutio on rajattu maksimissaan perus 1080p HD-tarkkuuteen, joten isommilla resoluutioilla tai esimerkiksi PS4 Pro konsolilla pelailevat ja 4K:ta odottavat joutuvat pettymään. Lisäksi peli on niin täynnä bugeja, että sitä voisi pitää jonkun pienemmän indietalon teoksena kolmen A:n tuotoksen sijaan. Omalle kohdalleni sattui yksi pahemman luokan sellainen, jonka myötä peli merkkasi itsensä läpäistyksi, vaikka olin hahmollani vasta pelin ensimmäisessä kappaleessa ja levelillä 14. End game koitti siis kohdallani tunnin ja kolmen vartin pelaamisen jälkeen.
Warhammer: Chaosbane on parhaimmillaan silloin kun pelaaja osaa asettaa tarinan ja omat aivonsa narikkaan ja tahkota aalto toisensa jälkeen vihollisia mössöksi joko yksin tai sitten kaverin kanssa. Peli sisältää myös nykyaikana varsin harvinaisen kotisohvaltakäsin tapahtuvan co-opmahdollisuuden, joten neljän pelaajan yhteistyöpeli samalla konsolilla, tai jopa PC:llä on myös mahdollista. Kevyttä höntsäilyä ja verenvuodatusta porukalla hakeville Warhammer: Chaosbane on hyvä ostos.
Warhammer: Chaosbane julkaistiin PC:lle sekä Playstation 4 ja Xbox One konsoleille 4. kesäkuuta.
Lue myös: Huipputasoista räiskintää hengettömässä maailmassa – Arvostelussa: Rage 2 (PC)
Lue myös: Sisarusten synkkä tarina – Arvostelussa: A Plague Tale: Innocence (PC)
