Lovecraftin jalanjäljissä - Arvostelussa: The Sinking City (PC)
Frogwaresin työstämä ja Bigben Interactiven julkaisema The Sinking City on suurimman osan ajasta todellinen etsiväseikkailu, jonka tarina ja tunnelma eivät varmasti jätä ketään Cthulhu-mytologiasta pitävää kylmäksi.
H.P. Lovecraftin Cthulhu-mytologia on kiehtonut pelinkehittäjiä, pelaajia, kirjailijoita ja oikeastaan kaikkia kauhugenren faneja jo 1900-luvun ensimmäiseltä neljännekseltä saakka. Kauhun mestariksi kuvattu kirjailija ei saavuttanut elinaikanaan suurtakaan suosiota, vaan vasta vuosituhannen vaihteessa julkaistut populaarikulttuurin elokuvat toivat mytologian suuremman yleisön tietoisuuteen. Jotain kirjailijan omista ambitioista kertoo sekin, että Lovecraft itse ei edes varsinaisesti nimennyt tai koostanut Cthulhu-mytologiaa, vaan sen teki postuumisti hänen oppipojakseenkin kutsuttu August Derleth.
Kahdessakymmenessä vuodessa sen varsinaisen mainstream-lähtölaukauksen jälkeen Lovecraftin teosten pohjalle rakennettu mytologia on levinnyt paitsi elokuviin sekä lauta- ja roolipeleihin että myös useisiin digitaalisemman aikakauden videopeleihin. Uusimpana lisäyksenä videopelien Cthulhu-laumaan on ponkaissut Frogwaresin työstämä The Sinking City, joka maalailee uppoavaan ja ränsistyneeseen kaupunkiin tarinaa painajaisista, jotka ovat heränneet eloon.
(kuva: Frogware)
1920-luvulle sijoittuva peli tekee alusta asti selväksi, että se pyrkii olemaan todellinen etsiväseikkailu, jota on maustettu sopivasti hyytävällä kauhulla. Pelaajan ohjastama Charles Reed, yksityisetsiväksi ryhtynyt sotaveteraani, matkustaa Massachusettsissa sijaitsevaan Oakmontin kaupunkiin ottamaan selvää häntä vaivaavien painajaisten ja hallusinaatioiden alkuperästä. Pian Reedille selviää, että nämä samat painajaiset tuntuvat vaivaavan lähes kaikkia Oakmontin asukkaita. Kaupungin historia on täynnä okkultistisia vivahteita, mistä johtuen kukaan ei tunnu edes pistävän merkille kaduilla kuljeksivia kultisteja ja sekavia höpötteleviä kodittomia.
Kuin tyhjästä nousseen tulvan kouriin joutunut kaupunki on joutunut selittämättömien painajaismaisten olentojen valtaamaksi, mitä ränsistyneet ja pääosin raunioituneet rakennukset suorastaan pursuavat. Kansa vaeltaa kaduilla nälissään ja vallattuja alueita vältellen. Raha on menettänyt merkityksensä ja kauppaa käydään luodeilla ja alkoholilla.
Seitsemään eri alueeseen jaoteltu kaupunki on laaja ja ulkoisesti asetelmilleen uskollinen, mutta suurehkoa aluetta vaivaa kaiken aikaa tunnelma toistosta. Jokainen kadunkulma näyttää samalta pieniä alueellisia eroavaisuuksia lukuun ottamatta, missään ei ole interaktiivisuutta ja kaupunkiin hajanaisesti ripoteltuja fast travel -pisteitä käyttää ihan mielellään. Sanalla sanoen suurin osa kaupungista on tylsää katseltavaa.
(kuva: Frogware)
Ulkoisen tylsyyden keskeltä versoaa kuitenkin tarina, joka on todella mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. The Sinking Cityä kannattaakin lähteä pelaamaan nimenomaan tarina etunenässä, sillä pelimaailmasta löytyvät sattumanvaraiset kirjeet, viestit ja sivutehtävät on kirjoitettu oivallisesti tukemaan päätarinaa ja imaisemaan pelaajan mukaansa Oakmontin painajaisten keskelle. Kaupunki pursuaa mitä eriskummallisempia ja hirvittävämpiä tarinoita hirviöistä, painajaisista, kadonneista ihmisistä ja jopa kannibalismista. Pelin käsikirjoitustiimi on selvästi Lovecraftin työhön vihkiytynyttä porukkaa, sillä viittauksia mytologiasta tuttuihin kyliin, niemiin ja Suuriin Muinaisiin viljellään tämän tästä.
Pelin monsterivalikoima on myös varsinkin alkupätkällä varsin suppea, ja ainoastaan ihmisen kokoiset ja luoteja lähes työkseen syövät vihut ovat varteenotettavia vastustajia. Hirvittäviä ne ovat myöskin, sillä painajaisista nousseiden ja ihmisistä hirviöiksi muuttuneiden vihollisten mallinnuksessa ja taustoittamisessa on käytetty mielikuvitusta runsaalla kädellä. Lisäksi selviytymiskauhufiilistä nostaa sekin, että luodit ovat jatkuvasti lopussa ja niitä pitää valmistaa itse ympäristöstä löytyvilla raaka-aineilla. Logiikka on tosin kaukana siinä vaiheessa kun mielisairaalan kaapista löytyy välineet kranaatin rakentamiseen, mutta nythän pelataan videopeliä, joten logiikalla ei ole niin suurta merkitystä.
Pelistä löytyy myös sitä todellisempaa etsiväseikkailun siementä, kuten aiemmin mainitsin. Pelaajalle ei anneta kouraan mitään valmista “avaimet käteen”-pakettia, jossa kartalle ilmestyy pääjuonen kannalta merkittävä paikka, vaan etsivätyötä täytyy suorittaa itse lukemalla tehtävänkuvaus ja merkkaamalla karttaan tutkittavan paikan oletettava sijainti. Sitten jalkaa toisen eteen ja paikan päälle tutkimaan ja vihjeitä keräämään.
Välillä täytyy myös turvautua esimerkiksi kaupungin tai poliisin arkistoihin löytääkseen kadonneen kansalaisen kotipaikan, josta irtoaa taas uusi vihje tutkittavaksi. Välillä homma menee tosin eestaas-ramppaamiseksi, mikä saattaa turhauttaa.
(kuva: Frogware)
Jotain murheenkryynejäkin pelistä ja sen tarinasta toki löytyy. Esimerkiksi päähahmo Charles Reed on todella kliseinen hahmo sotilastaustoineen, alkoholismineen ja Laudanum-lääkekoukkuineen. Visuaalisesti miehen parasta antia ovat ajoittaiset hallusinaatiot, joista kärsitään mielenterveyttä kuvaavan palkin laskettua tarpeeksi alhaiselle tasolle. Osa sivuhahmoista on kirjoitettu myös huonosti ja vain aniharva kaupungin asukkaista jää jollain tavalla mieleen. Kaupunkia vaivaa myös eräänlainen kädettömyys, sillä esimerkiksi pelin poliisivoimista tai lääkintähenkilökunnasta ei ole apua nimeksikään. Lisäksi pelin dialogivaihtoehdot ovat todella suppeita ja suurempien valintojen hetkellä niiden vaikutuksesta ei ota oikein selvää. Pelistä löytyy toki perinteiseen tyyliin hyvä, paha ja paras loppunsa, mutta en luonnollisesti vielä yhden pelikerran aikana päässyt kokemaan kuin sen yhden.
Frogwaresin työstämä ja Bigben Interactiven julkaisema The Sinking City on suurimman osan ajasta todellinen etsiväseikkailu, jonka tarina ja tunnelma eivät varmasti jätä ketään Cthulhu-mytologiasta pitävää kylmäksi. Vajaan 20 tunnin mittaisen pääjuonen pelaa läpi mielellään ja se imaisee sisäänsä, jos vain malttaa lukea eteen lävähtävän tehtävän kuvauksen ja tutkia paikkoja kaikessa rauhassa.
The Sinking City julkaistiin PC:lle, Xbox Onelle ja Playstation 4:lle 27. kesäkuuta. Peli julkaistaan myös Nintendo Switchille myöhemmin tämän vuoden aikana.
Lue myös: Lajinsa paras – Arvostelussa: The Division 2 (PC)
Lue myös: "Zombien tappaminen viihdyttää hetken" - Arvostelussa: Dead Rising 4: Frank's Big Package (PS4)
