Kuva: Deck 13
Virheistä on opittu – Arvostelussa: The Surge 2 (PC)
Dark Souls tyylisten Action RPG-pelien genreen kuuluva The Surge 2 silottelee sarjan ensimmäisen osan virheitä ja iskee pöytään varsin toimivan kokonaisuuden.
The Surge 2:n kehittäjä Deck13 on selvästi kuunnellut pelisarjan ensimmäisen osan pelaajien suusta kantautunutta nurinaa, sillä lähes kaikista The Surgen kanssa tehdyistä virheistä on opittu. The Surge 2 onkin kaikilta tarkasteltavilta kanteilta todella paljon sulavampi kokemus, joka nojaa esiosansa vahvuuksiin ja nujertaa sen heikkoudet.
Ensimmäisessä The Surgessa pelaajat tutustutettiin teknologiseen kompleksiin, jossa työskennelleet ihmiset olivat sulautuneet ”the surgen” johdosta kiinni apuvälineinä käyttämiinsä koneellisiin tukirankoihin ja muuttuneet aivottomiksi roboteiksi. The Surgen pelialue oli varsin itseään toistava ja tylsä kokonaisuus, jonka ilmanvaihtokanavissa rymisteleminen toisti itseään alusta loppuun saakka. Kakkososassa tylsyys on vaihtunut monimuotoisuuteen, sillä pelaajan tutkittavaksi asetetaan kokonainen useampaan osaan jaoteltu kaupunki, tuhoutumisen partaalla oleva Jericho City. Kaupungin kaduilla mellastavat ihan elävät ihmiset, jotka yrittävät selvitä ”the surgen” jälkimainingeissa ryöstellen ja toisiaan lahdaten. Ihmisten lisäksi pelaajaa vastaan löntystelee välillä niin pienempiä kuin suurempiakin hirviöitä, jotka antavat oman mausteensa viholliskavalkadiin.
(kuva: Deck 13)
Tarinallisesti peli on perustuubaa, joka ei nostata juurikaan tunteita tai halua tutkia kaupunkia yhtään sen enempää, kuin on tarve. Minkään näköisiä suurempia yllättäviä twistejä ja koukkuja ei tule vastaan ja koko juoni on todella ennalta-arvattava. Tehtäviä on tällä kertaa ladattu maailmaan ihan eri kaliiberilla kuin pelisarjan edellisessä osassa ja nämä sivutehtävät ovat mukavan erilaisia pääjuonen mene tänne ja tapa tämä -tehtäviin verrattuna. Pelimaailmasta löytyy myös runsaasti kerättävää ääninauhojen ja pelin päätarinaa avaavien ”echojen” muodossa, mutta en kokenut missään vaiheessa tarpeelliseksi tutkia kaupungin jokaista soppea ääninauhojen toivossa. Tämä siitäkin huolimatta, että nauhoja palauttamalla tienaa mukavia määriä pelin kokemuspisteinä toimivia tech scrapeja.
Pelialueet ovat toisiinsa verrattuna mukavan erilaisia, niin ulkoasultaan kuin suunnittelultaan. Kokoluokassa varsin suppeat alueet tuntuvat isommilta kuin ovat, sillä Deck13 on suunnitellut alueet monissa eri tasoon. Tasoja risteävät useat erilaiset kulkureitit, joista pelaaja saa valita itse, että mitä pitkin lähtee tarpomaan kentän lopussa odottavaa bossia kohti. Toisinaan peli tuntuu tosin vaihtoehtoisista reiteistään johtuen vähän turhankin sekavalta ja labyrinttimäiseltä, mutta päähän pinttyvä kartta kyllä selkeytyy ja suunnistaminen helpottuu, kunhan alueilla sekoilee tarpeeksi kauan.
(kuva: Deck 13)
Alueilla mellastavat viholliset ovat myös samaan aikaan tuttuja ja toisaalta myös sarjan ensimmäisestä osasta mukavan erilaisia. The Surgesta tutut aivottomat ja robottimaiset vihut ovat vaihtuneet kakkos osassa ajatteleviin ja sivilisaation romahtamisen jälkeen millä tahansa keinolla selviytyviin ihmisiin, joiden tekoäly on työstetty edellistä osaa toimivammiksi. Parannettavaakin toki olisi ja pelin vaikeustaso nojaa liiankin usein puhtaasti vihollisen kestävyyteen ja lyöntien voimakkuuteen sen sijaan, että vihut yrittäisivät tappaa pelaajan puhtaasti älykkyyttään käyttäen.
The Surge 2:n pelattavuus ja taisteluteknisyys on hiottu toimivammaksi kokonaisuudeksi, jossa kuolemista saa syyttää pelkästään itseään. Taistelut ovat sulavia ja jokaista isompaakin mörssäriä vastaan pärjää kyllä, kunhan malttaa vain tarkastella vihollisen taistelun flowta ja etsiä siitä sopivat iskunpaikat. Myös edellisestä osasta tuttu ruumiin eri osiin tähtääminen ja niiden silpominen uusien haarniskanpalasten toivossa on implementoitu sarjan kakkososaan. Edellisen osan tapaan myös vihollisilta putoilevat tech scrapit toimivat kokemuspisteinä sekä maksuvälineinä, joilla pelaaja pystyy craftaamaan uusia varusteita ja päivittämään jo olemassa olevia.
(kuva: Deck 13)
Suurin taistelutekninen uudistus on vihollisen lyöntisuuntaan perustuva torjuntamekanismi. Ajoitukseen perustuvan mekanismin avulla niin bosseja, kuin köykäisempiäkin vihollisia saa helposti horjutettua, minkä jälkeen alkavat varsinaiset turpajuhlat. Torjumista helpottamaan löytyy myös erillinen implantti, joka ilmoittaa pelaajalle lyönnin tulosuunnan. Tuon implantin löydyttyä en ottanut sitä koko loppupelin aikana pois, sillä se osoittautui selviytymisen elinehdoksi. Torjuntamekanismi raikastaa taisteluita, eikä pelaajan tarvitse enää hyppiä pupuloikkia edes takaisin väistellessään vihollisen lyöntejä.
Deck13 on panostanut tällä kertaa myös onlinepuoleen lainatessaan Dark Souls maailmasta tutun viestien jättämismekanismin The Surge 2:een. Viestejä jätetään maalaamalla hahmon apuna toimivalla dronella symboleista koostuvia tägejä rakennusten seiniin. Näistä muut pelaajat voivat sitten päätellä, että piileekö nurkan takana loottia vai tappavia vihollisia. Osa pelin sivutehtävistä panostaa myös tähän mekaniikkaan. Lisäksi pelihahmon tappavat viholliset maalautuvat "revenge enemy" nimisiksi, jotka tappamalla ja toisen pelaajan kohtalon kostamalla pelaajat saavat palkkiokseen runsaasti pelin varusteiden päivittämiseen käytettäviä materiaaleja. Co-op tai PvP mekaniikkoja pelissä ei ole, mutta molemmat edellä mainitut mekaniikat tekevät pelistä hieman yhteisöllisemmän kokemuksen.
(kuva: Deck 13)
Graafiselta anniltaan peli on aika kaksijakoinen tapaus. Alueiden, ympäristön ja vihollisten discopunkmaiseen ja samaan aikaan scifistiseen ulkoasuun on toki panostettu mielikuvitukselliselta kantilta varsin mukavasti, mutta silti kaikki näyttää ihan hitusen kököltä ja kulmikkaalta. Varsinkin pelihahmojen kasvot ja niiden animointi olisi vaatinut runsaasti lisää työtä. Lisäksi valon kontrasti on joka paikassa aivan järkyttävän suuri. Pimeä on sysipimeää ja pelimaailman taivaalta killittävä valo on kaiken aikaa todella kirkasta ja kovaa, mikä tuntuu särkevän silmiä. Tähän ei löytynyt apua pelin graafisista asetuksista. FPS tuntuu lisäksi vajoavan asetuksista riippumatta varsin alhaiselle tasolle, joten optimointi on jäänyt puolitiehen. Siihen perinteiseen 60 FPS nopeuteen framet kyllä taipuvat helposti, joten konsolipelaajilla ei tule olemaan tämän ongelman kanssa hätäpäivää. Samalla täytyy kritisoida selkeästi konsolimaailmalle tehtyjä valikoita, joiden kahlaaminen hiiri + näppäimistö-kombolla osoittautui todella sekavaksi. Suosittelen siis ohjainta.
Kokonaisuudessaan The Surge 2 on kuitenkin varsin toimivaa viihdettä, jonka noin 20 tuntisen pääkampanjan pelaa läpi ihan mieluusti. Peli on haasteellinen, mutta se ei ole missään nimessä liian vaikea, vaan varsinkin Dark Souls -peleihin tai The Surge ykköseen tutustuneet pärjäävät Jericho Cityssä aivan varmasti.
The Surge 2 julkaistiin PC:lle, Playstation 4:lle ja Xbox Onelle 24. syyskuuta 2019.
Lue myös: Laiskasti uudistunut looter-shooter – Arvostelussa: Borderlands 3 (PC)
Lue myös: Kolonialistista magiaa - Arvostelussa: GreedFall (PC)
