Kuva: Bandai Namco
Dark Soulsin kevytversio - Arvostelussa: Code Vein (PC)
Code Vein on Soulslike-genren uudeksi tulokkaaksi varsin viihdyttävä animetyylillä ryyditetty kokonaisuus.
From Softwaren Dark Souls -pelien julkaisijana sarjan kolmanteen osaan asti kunnostautunut Bandai Namco toi syyskuun lopulla markkinoille oman soulslike pelinsä julkaistessaan pitkän odotuksen jälkeen animetyylillä ryyditetyn Code Veinin. Pitkään hypetetty peli saattaa sysätä osan synkempään ja lovecraftmaiseen Dark Souls -tyyliin ihastuneista pelaajista pois luotaan, sillä peli on täyttä animea alusta loppuun saakka. Niille, jotka uskaltautuvat taidesuuntauksesta huolimatta hypätä pelin pariin, on kuitenkin luvassa varsin toimivaa, syvällistä ja viihdyttävää mätkettä.
(kuva: Bandai Namco)
Code Vein kertoo tarinan lähes sukupuuttoon kuolleesta ihmiskunnasta, jonka edustajista suuri osa on muuttunut revenanteiksi, eräänlaisiksi vampyyreiksi, jotka selviävät tuhoutuneessa maailmassa paitsi ruokailemalla harvalukuisilla ihmisrodun edustajilla, niin syömällä myös harvinaisten veripuiden hedelminä killuvia veripalluroita, eräänlaisia hurmeisia hedelmiä. Nämä verellä täyttyneet ja päärynää muistuttavat pallurat ovat haluttua tavaraa, ja niitä saadakseen revenantit taistelevat häikäilemättömästi toisiaan vastaan. Kukaan ei oikeastaan tiedä, että miksi maailma loppui, mutta asia kerrotaan kyllä hitaasti ja varmasti juonen edetessä. Pelaaja saa aivan aluksi luoda mieleisensä hahmon, jonka ulkonäköä pystyy muokkaamaan varsin kattavasti sukupuolesta, hiusmallista ja jopa fysiikasta lähtien. Hahmo herää pelin alussa erään veripuun juurelta, selittämättömästä koomasta, keskellä valtataistelun tannerta, vierellään pelin alkutahdit selittävä Io-niminen sivuhahmo.
Io on läpi pelin pelaajan mukana kulkeva ja juonta avaava naispuolinen hahmo, joka on varustettu japanilaiseen tyyliin, paitsi revenneellä ja reikäisellä koltulla, niin myös valtavalla daisariparilla, joka pilkistelee läpi pelin pikkutuhmasti vaatetuksen repaleiden raoista. Code Vein sisältää ihan valtavan määrän äsken kuvailemaani ”fan service” -tyyppistä paljastelua, ja suurin osa pelissä esiintyvistä naispuolisista hahmoista on aiemmin mainittuja hinkkihirmuja. Tätä puolta pelistä onkin kritisoitu maailmalla laajalti, sillä se mielletään meidän länkkärien mielissä seksistiseksi ja naiskuvaa vääristäväksi asiaksi. Itse olen sitä mieltä, että japanilaiset ovat japanilaisia ja kun heidän kulttuurissaan tissien vilauttelua ei katsota pahalla, niin miksipä meidän länsimaalaistenkaan tarvitsisi asiasta tyrmistyä japsipeliä pelatessa, videopelit kun ovat ennen muuta tekijöidensä kulttuurin tuotteita. Varsinkin kun pelissä roiskuu veri ja se on varustettu K18-leimalla. Lisäksi jokainen pelin naispuolisista hahmoista kuvataan taisteluissa ja niiden ulkopuolella äärimmäisen vahvoina ja taitavina taistelijoina, eikä kenestäkään yritetä tehdä alistettua ja sinisilmäistä neitokaista. Siinäpä se asia käsiteltynä.
(kuva: Bandai Namco)
Pelin tarina saattaa kuulostaa varsin kliseiseltä hutulta, mutta tämä luulo osoittautuu loppujen lopuksi vääräksi. Pelin animetyylinen tarinankerronnallinen lähestymistapa istuu ihmiskunnan kohtaloa voivottelevaan tarinaan kuin nyrkki silmään, ja juonenkulku osoittautuu varsin pätevästi rytmitetyksi. Tarinasta löytyy syvällisyyttä ja ihmisluonnon moninaisuutta pohdiskelevia sävyjä jopa siinä määrin, että muutamissa kohdissa piti laittaa peli paussille ja miettiä asioita oman pääkopan vinkkelistä. Lisäksi pelin hahmot on kirjoitettu juonenkulullisesti varsin rakentavasti ja samaistuttaviksi tyypeiksi, joiden kohtaloiden edessä tuli lähes tirautettua kyynel tai kaksi pelin aikana.
Pelialueet ovat varsin suppeita ja niistä löytyy ainakin pelin alkuvaiheessa runsain mitoin tallennuspisteinä toimivia misteleitä. Mistelit ovat siis tämän pelin nuotioita, joiden kautta pelaaja pääsee myös kasvattamaan hahmolleen leveliä. Code Veinissä pelialueella liikkumisesta on tehty helpompaa myös erillisen teleport systeemin avulla, jonka kautta pääsee vaivatta siirtymään misteliltä toiselle. Mistelipuskat on sijoiteltu pelaajan ajankäytön ja niin sanottujen corpse runien kannalta myös varsin edullisiin lokaatioihin ja esimerkiksi bossien taisteluareenoille juokseminen on kuoleman jälkeen vaivatonta. Myöhemmässä vaiheessa mistelien määrä vähenee ja oikoreittien avaamisen tärkeys korostuu. Graafisesti ajateltuna alueet ovat juuri sitä miltä ihmiskunnan tuhon maisemien olettaakin näyttävän. Romahtaneita kerrostaloja, siltoja ja kuoppaista asfalttia sekä tutkimattomia, synkkiä luolia.
Taisteluteknisesti peli muistuttaa kyllä Dark Soulsia, mutta se omaa erittäin paljon uusia ja innovatiivisia ratkaisuja, jotka tekevät mätkimisestä nautinnollista ja sopivan erilaista. Code Veinin skillien pohjana toimivat erilaiset varusteslottiin linkattavat blood coret, joita kerätään paitsi bosseilta niin myös maailmaan piilotetuilta menehtyneiden revenantien ruumiilta. Nämä coret sisältävät pelin sadat erilaiset passiiviset ja aktiiviset skillit, joita avataan pelin valuuttana toimivan hazen avulla. Osa skilleistä on aluksi lukittuna, kunnes pelaaja löytää ja entisöi pelimaailmaan piilotettuja vestigejä, corejen täydentäjänä toimivia ja revenantien muistoilla kyllästettyjä kristalleja. Tiettyjä skillejä voi käyttää vain tietyn coren kanssa, mutta tarpeeksi skilliä käytettyä se avautuu täydessä potentiaalissaan minkä tahansa muun coren käyttöön. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta loppujen lopuksi systeemi on varsin yksinkertainen. Coreja ja skillejä risteyttämällä pelin taktisuuteen saa mukavasti syvyyttä pelaajan kyetessä tekemään juuri omaan pelityyliinsä sopivan hahmon.
(kuva: Bandai Namco)
Muutoin taistelut ovat aika perus ”lyö, väistä, lyö” -tyyppistä kampetta. Haastetta riittää ja varsinkin isompien bossien kohdalla pelaaja joutuu laittamaan kaikki taidot peliin. Haastavuutta helpotetaan sillä, että pelaaja voi halutessaan kutsua pelimaailmaan mukaansa yhden useista eri taistelutyylejä edustavista kumppaneista, joiden kanssa vihut ja myös bossit lakoavat välillä vähän turhankin helposti. Kumppanin voi myös jättää niin halutessaan pois kelkasta, jolloin pelistä tulee hetkessä vaikeampi. Kumppanin kanssa rymytessä peliä voikin kutsua eräänlaiseksi Dark Soulsin kevytversioksi.
Taisteluiden ja oikeastaan koko pelimaailman animointi on hienosti soljuvaa ja jokaisesta taistelusta nauttii täysin rinnoin. Varsinkin bossitaistelut ovat eeppisyydessään hienoja ja pelin animetyyli korostaa hienosti pomovihollisten murskaavien hyökkäysten visuaalisuutta. Bossit ovat myös mukavan erilaisia ja osassa niistä pelaajan täytyy käyttää ympäröivää maailmaa hyväkseen taktisen edun saavuttaakseen. Vaikka pelin alkupään bossit ovatkin varsin helppoa kauraa niin varsinkin pelin loppupään bossit ovat pirullisia ja vaikeita tapettavia. Muutamien ärräpäiden ja uusien yritysten jälkeen homma alkaa kuitenkin kulkemaan. Lähes aina pelissä kuollessaan pelaaja saakin syyttää ainoastaan itseään.
(kuva: Bandai Namco)
Tekniseltä suorituskyvyltään peli on myös varsin onnistunut tekele. Omalla kokoonpanollani (Intel i5-8600K, 16Gt 3200Mhz DDR4, Nvidia RTX 2060, Samsung EVO 500Gt SSD) ja täysillä asetuksilla grafiikat hivelevät silmiä ja ruudunpäivitys pysyttelee jatkuvasti päälle 60 framen haamurajan. Suurimman osan ajasta ruudunpäivitys huiteli päälle sadassa. Peli kaatui tosin kertaalleen ensimmäisen läpipeluun aikana, mutta tämän yksittäisen tapauksen jälkeen teos rullasi ilman mitään ongelmia. Genrelle ominaiseen tyyliin suosittelen vahvasti, että myös Code Vein pelataan näppäimistä ja hiiriyhdistelmän sijaan ohjainta käyttäen, sillä edellä mainittujen kanssa pelaaminen osoittautui ihan valtavan kankeaksi.
Code Veinissä on jotain perustavaa laatua olevaa viehätystä. Peli on huippuluokan tasapainoinen soulslike jonka parissa viihtyy alusta loppuun. Pelin tarinankerronta toimii ja saa pelaajan syventymään pelimaailmaan. Koin myös pitkästä aikaa halua käynnistää ensimmäisen läpipeluukerran jälkeen pelin tarjoama New Game+ -moodi ja tahkota koko tekeleen alusta loppuun asti uusiksi. Päälle 30 tunnin mittaisen pelin jokainen tunti on viihdyttävä ja koukuttava. Vahva suositus.
Code Vein julkaistiin Xbox Onelle, Playstation 4:lle ja PC:lle 27. syyskuuta 2019
Lue myös: Ei näin, Ubisoft - Arvostelussa: Tom Clancy's Ghost Recon Breakpoint (PC)
Lue myös: Virheistä on opittu – Arvostelussa: The Surge 2 (PC)
Lue myös: Laiskasti uudistunut looter-shooter – Arvostelussa: Borderlands 3 (PC)
