Kuva: Capcom
Semiahdistavaa kuumottelua - Arvostelussa: Resident Evil 3 Remake (PC)
Resident Evil 2 Remake oli viime vuoden alussa ilmestyessään varsin positiivinen pommi jo varsin taantuneessa Resident Evil saagassa. Toki Resident Evil 7 onnistui räjäyttämän pankin tätä ennen, mutta uudelleentehtyjen saralla kakkonen oli ykkönen. Capcom ei jättänyt kultakimpaletta suinkaan vuolematta, sillä huhtikuun alussa julkaistu Resident Evil 3 Remake kulkee - vähän turhankin tiukasti - samoja latuja kuin edeltäjänsä.
Ihanainen Jill Valentine herää painajaisten täyteisestä yöstä keskelle painajaisten täyteistä kaupunkia. Umbrella-korporaation virus on päässyt valloilleen Raccoon Cityn kaupungin liepeillä sijaitsevan mystisen kartanon tapahtumien jälkeen ja zombiet mellastavat kaupungin kaduilla ihmislihasta nauttien. Jill päättää poistua kaupungista ystävänsä, Jillin tavoin STARS -joukkoihin kuuluvan, Brad Vickersin pyynnöstä. Noh, eihän se tietenkään onnistu, vaan kaikki tiet ovat tukossa. Kaiken kukkuraksi mystinen, nahkatakkinen, arpinaamainen ja kuolematon Nemesis -hirviö alkaa jahtaamaan sankaritartamme läpi tulipalojen täyttämien Raccoon Cityn katujen.
(kuva: Capcom)
Siinä missä alkuperäinen Resident Evil 3 sijoittui pääasiassa edeltäjänsä maisemiin, Raccoon Cityn poliisiasemalle, niin Remaken maisemat ovat tyystin erit kuin vuosi sitten julkaistussa kakkososassa. Toki Raccon Cityn poliisiasemalla vieraillaan pelin aikana, mutta pääasiassa peli rullaa pitkin selviytyjistä autioita, zombien kansoittamia katuja. Epäkuolleet möröt mölisevät ja raahustavat menemään kohti Jilliä tämän nähdessään, mutta ovat loppujen lopuksi varsin leppoisia ja vaarattomia möllejä, jos niitä ei päästä liian lähelle. Pelin edetessä vastaan tulee toki vaikeampia, ja jopa laakista pelaajan lahtaavia mörköjä, mutta alkupäässä peliä vaarallisin vihollinen on Nemesis. Joka sekään ei ole lopulta kovin vaarallinen vastustaja.
(kuva: Capcom)
Nemesiksen syöksyt ovien ja seinien läpi ovat kuitenkin vaikutukseltaan kohdanneet valitettavan laimennuksen. Siinä missä alkuperäisen Resident Evil 3:n Nemesis aiheutti välitöntä pakokauhua ilmestyessään näennäisen sattumanvaraisesti huoneeseen kuin huoneeseen, on Remaken mörkö varsin selkeästi scriptattu. Nemesiksen kohtaamiset ovat äärimmäisen ennalta-arvattavia eikä arpinaaman väistely ja sen kynsistä selviäminen tuota vaikeuksia. Nemesis myös “kuolee” - eli polvistuu liikkumattomaksi - turhankin herkästi, joten kohtalokkaan vaaran tuntu loistaa poissaolollaan.
Toki Nemesis on yhä vieläkin äärimmäisen vaikuttava ilmestys ja yksi kauhistuttavimmista antagonisteista miesmuistiin, eivätkä nahkatakkisen monsun “Stars…”-örinät ole menettäneet selkäpiitä karmivaa tehoaan. Valitettavasti RE3 Remakessa koko mörkö on vesitetty tarinankerronnan ehdoilla jotenkin löperiksi ja kuumotus jää ainoastaan semiahdistavalle tasolle.
Tarinankerronta on muutenkin pelissä overillä Hollywood-tasolla ja mielenkiinto lupaavasti alkavasta kertomuksesta Raccoon Cityssä selviämisestä laskee kuin lehmän häntä. Loppu vedetään ihan oikeasti niin yli, ettei tee yhtään mieli pelata peliä uutta kertaa läpi. Siihen ei myöskään pahemmin kannusteta, sillä peliin ei aukea Resident Evil 2 Remaken tavoin vaihtoehtoisia asuja tai B-puolen tarinallista kampanjaa.
(kuva: Capcom)
Resident Evil 3 Remake on myös selviytymiskauhun saralla mennyt juuri siihen suuntaan, mitä pelkäsinkin. Haastavammilla vaikeustasoillakin peli on kaukana selviytymiskauhusta, sillä ammuksia tai niiden valmistamiseen käytettäviä materiaaleja tuntuu löytyvän lähes joka nurkan takaa, minkä lisäksi karttaan merkkautuu automaattisesti, jos johonkin huoneeseen tai kadun pätkälle on unohtunut ruutipurkki tai kaksi.
Peli nojaa myös pelattavuudeltaan enemmän toimintapainotteisen zombieaiheisen pläjäyksen suuntaan kuin varsinaiseen eläviä kuolleita vastaan selviytymiseen. Toki pelin teemasta ja lokaatioista löytyy runsaasti geenimutaatioon ja muuhun Umbrellan virologiaan perustuvaa elinkeinoon liippaavaa monsteria, jotka on ammennettu sieltä jostain Resident Evil -mytologian syövereistä, mutta kokonaisuus ei vain kanna ja aiheuta nostalgian värinöitä samalla tavalla kuin Resident Evil 2 Remake teki.
Tekniseltä kantilta tarkasteltuna peli on graafisesti erittäin nättiä kampetta. Omalla kokoonpanollani (i5-8600K, RTX 2060, 32gb 3200mhz DDR4, SSD-kovalevy) peli pyöri asetusvalikon “näytönohjaimen muistin täyttyessä graafiset virheet ovat mahdollisia”-varoittelusta huolimatta täysillä asetuksilla yli 100fps:n tasolla eikä aiemmin varoiteltuja grafiikkaongelmia ollut havaittavissa. Peli on myös äänimaailmaltaan ja miljööltään todella tunnelmallinen ja kaikista yksityiskohdista huomaa kyllä sen, kuinka rakkaudella Raccoon Cityn rakentamiseen on suhtauduttu.
(kuva: Capcom)
Grafiikka ja tunnelma eivät kuitenkaan ole kaikki kaikessa, ja Resident Evil 3 Remake jääkin edeltäjänsä jalkoihin oikeastaan kaikessa. Toki RE2 Remake asetti riman niin korkealle, että sen yli on vaikea päästä, joten tällä skaalalla mitattuna RE3 Remake on hyvinkin viihdyttävä ja vähintäänkin hyvä peli.
On kiva nähdä ja kokea, että mitä Jillille kuuluu, mutta hyvyydestään huolimatta - tai juuri sen vuoksi - peli tuntuu pelitavasta riippuen 10 tunnin molemmin puolin asettuvassa pituudessaan aivan liian lyhyeltä ja niukalta kokonaisuudelta, johon olisi kaivannut runsaasti enemmän pituutta ja lisäsisältöä. Onneksi Resident Evil 8 siintää jo horisontissa, sillä Umbrellan juonittelut vaativat yhä selvittäjäänsä.
Resident Evil 3 Remake julkaistiin PC:lle, Xbox Onelle sekä Playstation 4:lle 3. huhtikuuta.
Lue myös: Epädoomimaista turmiota - Arvostelussa: Doom Eternal
Lue myös: Haastetta nousevan auringon maassa - Arvostelussa: Nioh 2 (PS4)
