Kuva: Ubisoft
Kultaisia saaria pelastamassa - Arvostelussa: Immortals Fenyx Rising (PC)
Pirteällä ulkoasulla varustettu Fenyx Rising on viihdyttävä kreikkalaiseen mytologiaan pohjaava toimintaseikkailu.
Avoimen maailman toimintapelien saralla kunnostautunut Ubisoft julkaisi vastikään kreikkalaiseen mytologiaan pohjaavan ja pirteällä graafisella ulkoasulla ryyditetyn Immortals Fenyx Rising -toimintaeepoksen, joka yhdistelee Assassin’s Creed-pelisarjan avoimen maailman mekanismeja ja suhteellisen viihdyttävää toimintaseikkailua.
Peli istuttaa pelaajan kuuntelemaan -- ja pelaamaan -- Prometheuksen Zeukselle sanelemaa kertomusta kreikkalaisesta kilvenkantaja Fenyxistä, joka herää haaksirikon jälkeen laivankappaleiden täyttämältä rannalta ja lähtee etsimään haaksirikossa kadonneita kollegoitaan. Lyhyen etsinnän jälkeen paljastuu, että laivan miehistö sekä Fenyxin sotilasryhmän kapteeni on joutunut pahojen voimien valtaan ja kivettynyt kuin meduusan iskusta. Nopeasti selviää, että pahojen voimien ja miehistön kohtalon taustalla on kreikkalaisten jumalten vankilasta paennut Typhon, joka mellestää vapaana pelimaailmassa kylvämässä tuhoa. Pakonsa jälkimainingeissa Typhon on lisäksi vanginnut kourallisen myyttisiä kreikkalaisia sotureita sekä jumalia. Pelaajan tehtävänä on siivota pahiksen aiheuttama sotku ja pelastaa samalla jumalten kultaiset saaret.
(kuva: Ubisoft)
Tarinansa puolesta peli on mielekästä kampetta juurikin kreikkalaiseen mytologiaan pohjaavan asetelmansa vuoksi. Mytologioiden viehätys on ilmeisesti Ubisoftillakin huomattu, sillä pelitalon aiemmat Assassin’s Creedithän ovat kunnostautuneet jumaltarinoiden kertomisella ihan lähimenneisyydessäkin. Pelin ovat lisäksi työstäneet samat tekijät kuin Assassin’s Creed: Odysseyn, joten asiantuntijuutta ja osaamista pelin taustalta kyllä löytyy. Tarinaa on myös ryyditetty aika vahvasti aikuiseen makuun osuvalla huumorilla, jota viljelevät niin tarinan kertojana toimiva Prometheus kuin välikommentteja huuteleva Zeuskin -- muista pelin aikana tavattavista jumalhahmoista puhumattakaan.
Heti kärkeen Immortals Fenyx Rising tarjoilee pelaajan silmille miellyttävän näköisen ja piirrosmaisen maailman, jonka kaukaisuudessa siintävät vuoret, järvet ja kukkulat suorastaan kutsuvat luokseen tutkimaan ja keräämään niihin piilotettuja esineitä ja aarteita. Tutkimusmatkailu ja salaisuuksien etsiminen osoittautuukin nopeasti todella palkitsevaksi ja mielekkääksi touhuksi, ja Ubisoftin kunnostautuminen avoimen maailman pelien mestarina tulee varsin nopeasti ilmi. Jokaisesta niemestä ja notkelmasta tuntuu löytyvän jotain kilkettä piilotettuna, eikä pieni kiertoreitti varsinaiseen kohteeseen tunnu koskaan turhalta.
(kuva: Ubisoft)
Tutkiminen myös kannattaa, sillä maailmasta kerättävillä aarteilla ja muilla kilkkeillä päivitetään Fenyxin ase- ja haarniska-arsenaalia sekä päivitetään elinvoimaa, staminaa ja muita selviytymisen kannalta tarpeellisia ominaisuuksia. Haarniskoilla ja aseilla on eroavaisuuksia paitsi ulkonäkönsä puolesta, niin myös ominaisuuksiltaan ja tietynlaiset haarniskan kappaleet toimivat eri tilanteissa toisia paremmin. Tämä mahdollistaa myös jonkin verran taktista kikkailua taisteluiden välillä, mutta eroavaisuudet ovat lopulta niin vähäisiä, että millä tahansa kamppeella pärjää kyllä, kunhan se vain sopii omaan pelityyliin.
Maailma on kaunis ja laaja ja pelin piirrosmainen tyyli korostaa sen miellyttävyyttä juuri sopivasti. Ubisoftin omalla AnvilNext-pelimoottorilla pyörivä peli soljuu näytöllä mukavan tasaisesti ja sen animaatiot hivelevät silmiä kuin paraskin maailmanluokan piirroselokuva. Immortals sopiikin siltä osin jopa perheen pienempien seurattavaksi oikein mukavasti, mutta pelaamaan heitä ei kannata päästää, sillä pelin taistelut ovat toisinaan turhankin haastavia. Varsinkin pomotaistelut ovat ottaneet vaikutteita haastavammista toimintaseikkailuista ja ne ovat toisinaan turhauttavaa puurtamista, joissa kokeneemmillakin pelaajilla tuntuu menevän sormi suuhun.
(kuva: Ubisoft)
Valitettavasti Ubisoftin aiemmin mainittu avoimen maailman pelien saralla kunnostautuminen aiheuttaa Immortalsin kohdalla myös sen ikävän lieveilmiön, että peli on mekaniikoiltaan toisinaan turhankin tuttua kampetta. Varsinkin äskettäin pelaamani Assassin’s Creed: Valhallaan verrattuna pelimekaniikat ovat keskenään lähes identtiset. Kallioilla kiipeileminen, liikkuminen sekä taisteleminen tuntuvat täysin samanlaisilta kuin AC:ssä, mikä johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että pelit pyörivät samalla pelimoottorilla.
Eroavaisuuksiakin peleiltä toki löytyy. Esimerkiksi yksi pelin kulmakivistä, pelimaailman labyrinteissä puuhattavat pulmaosuudet, ovat sellaisia, joita ei AC:istä löydy. Ne toimivatkin mukavasti vastapainona pelin toiminnallisemmille osuuksille ja ovat ratkaisuiltaan ja fysiikkamekaniikoiltaan toisinaan oikeinkin mukavaa ajanvietettä. Ahaa-elämykset pulmien selvitessä ovat palkitsevia ja palkinnot labyrinttien päätöksissä mielekkäitä. Pelin suuremmat labyrintit on varattu jumalten pelastamiselle ja niiden lopussa odottavat pomovastukset ovat suurempia ja haastavampia, mikä sekin lisää onnistumisen riemua. Pomon kukistuttua opitaan sitten Zeldamaiseen tyyliin uusia kykyjä ja löydetään uusia työkaluja pelimaailmassa etenemiseen ja pelistä löytyykin tältä osin jonkin verran yhteneväisyyksiä myös Nintendon tekeleeseen.
Vaikutteet ovat siis selkeitä ja ne kantavat positiivisella tavalla Immortals Fenyx Risingissa ihan loppuun saakka. Peli ei ehkä yllä kaikilta osin klassikkoasemaan, mutta se sisältää runsaasti kaikuja “vanhoista kunnon” toimintaseikkailuista tuotuna moderniin aikaan. Myös uuden sukupolven pelaajille sekä varsinkin kreikkalaisen mytologian faneille peli kyllä toimii alusta loppuun oikein mukavasti. Immortals on oiva tasapainotus pulmien ratkaisua ja taistelemista, jota on ryyditetty sopivasti Zelda-tyylisillä elementeillä.
(Immortals Fenyx Rising julkaistiin PC:lle ja konsoleille 3.12.2020)
Lue myös: Uutiskanava luuli suosikkivideopelin luontoa oikeaksi - kuva päätyi jopa lähetykseen
Lue myös: PlayStation-peli joutui rasismikohun keskelle - vihollishahmojen ulkonäköä muutetaan
