Kuva: Sony
"Iskäseikkailu maailmanlopun maisemissa" - Arvostelussa: God Of War Ragnarök (PS5)
Santa Monica Studion God of War -mestariteos saa arvoisensa jatko-osan, jossa Kratos pääsee jälleen iskäseikkailemaan norjalaisen jumalmytologian maisemissa.
(kuva: Sony)
Vuonna 2018 julkaistu God of War oli takavasemmalta iskenyt yllätys, joka osoittautui erinomaiseksi toimintaseikkailuksi. Kratosin hurmeisten seikkailujen uudisrakennelma oli erittäin onnistunut teos, joka osoitti tasapainollaan ja norskimytologiaan pohjanneella asetelmallaan, että yhdysvaltalainen pelitalo osaa ottaa vanhan Playstation-ajan ikonisen hahmonsa ja nakata hänet kirjaimellisesti susille, mutta tehdä tästä samalla hyvinkin mielekkään pelikokemuksen.
Neljä vuotta myöhemmin tuo cliffhangeriin päättynyt mestariteos saa vihdoin jatkoa, kun Kratos pääsee poikansa Atreuksen kanssa isäseikkailemaan norjalaisen mytologian maailmanlopun maisemissa, keskellä orastavaa Ragnarökia. Mytologinen maailmanlopun taistelu - jossa ennustusten mukaan jumalat kuolevat ja maailma sekä kaikki sen elolliset olennot tuhoutuvat - lähestyy vääjäämättä. Kreikkalainen entinen sodanjumala Kratos joutuu jälleen tahtomattaan pelinappulaksi Odinin ja alempien jumalten valtapelissä, jossa kamppaillaan paitsi maailmojen niin myös Atreuksen sydämen herruudesta.
(kuva: Sony)
Tarinallisesti peli parantaa esiosastaan runsain mitoin, tarjoten kerronnallista kulmaa useiden uusien hahmojen puolelta. Odinin, Thorin ja useiden muiden peliin mukaan hyppäävien uusien jumalten sekä kuolevaisten rooleissa nähdään tunnettuja näyttelijöitä, jotka osaavat herättää hahmonsa henkiin ja kertoa rivien välistä näiden motivaattoreista, iloista, suruista ja ongelmista erinomaisesti. Peli suorastaan huokuu kiehtovuutta ja tunnelmaa, jota hahmot osaavat sanoittaa täydellisesti. Pelin tarinasta ja Kratoksen tuskallisesta tilanteesta saa hyvinkin paljon irti erinomaisen käsikirjoituksen ansiosta.
Kratoksen ja Atreuksen välinen suhde on kehittynyt ensimmäisestä pelistä entisestään ja kehittyy myös Ragnarökin lähestyessä, syventäen isä-poikasuhdetta. Poika kasvaa kohisten ja haluaa itsenäistyä, mutta isä pistää kampoihin, koska poikaa pitää suojella. Tavallaan aika perinteistä ja kliseistäkin settiä, mutta jostain syystä Kratoksen jurottava ja mököttävän mykkä olemus viestii tätä asetelmaa täydellisesti. Tämä pääjuonen alla rullaava tunteikas juonne uppoaa varmasti niille, joilla on omassa elämässä vastaavien asioiden kanssa kamppailuja painittavanaan.
(kuva: Sony)
Pelin PS5-versio näyttää kyntensä myös graafisella osastolla. Pelin animaatiot ovat viimeistä piirtoa vaille nättejä, maisemat kauniita ja Pleikkarin tuulettimet huutavat hoosiannaa. Eivät oikeasti huuda, mutta kaikki teho Sonyn laitteesta tunnutaan kuitenkin ottavan irti. Peli tarjoaa uudelle konsolisukupolvelle ominaiseen tyyliin kaksi eri suorituskykyvaihtoehtoa, 30fps-ruudunpäivitysnopeuteen tähtäävän nätimmän ja ray tracingilla varustetun vaihtoehdon tai 60fps vähemmän nätin vaihtoehdon, mutta rehellisesti sanottuna näiden välillä ei jälleen ole niin paljoa eroa, että 30fps-moodin käyttö kannattaisi.
Suosittelen ehdottomasti kaikkia pelaamaan 60fps-moodilla ja nauttimaan pelin kauneudesta sulavammalla ruudunpäivitysnopeudella ryyditettynä. 120 hertsin näytön tai television omistavat saavat toki nauttia tätäkin korkeammista freimeistä PS5:n asetuksia säätämällä.
Ne, jotka ovat pelisarjan ensimmäisen osan pelanneet, tuntevat olonsa välittömästi kotoisasti Ragnarökin parissa. Peli sijoittuu pieniltä osin samoihin maisemiin kuin vuoden 2018 esiosansa, mutta kaikeksi onneksi vain osittain. Uudet maisemat ovat taattua Santa Monicaa ja imaisevat mukaansa kauneudellaan ja hyvällä kenttäsuunnittelullaan. Maisemiin on myös piillotettu runsaasti löydettävää ja nyökkäyksiä edellisen pelin suuntaan. Mukana kerättävissä esineissä on tuttujen Odinin korppien lisäksi arkkuja, pelimaailmaa syventävää lorea, pelin vaikeimpia taisteluita sisältäviä hautakiviä sekä erilaisia sivutehtäviä. Muutakin tekemistä ja löydettävää löytyy, joten pelissä riittää kyllä tahkottavaa.
(kuva: Sony)
Taisteluitaitojensa osalta Kratos on tuttuakin tutumpi tappokone ja pelisarja ei tarjoa liiemmin uutta tällä osa-alueella, mutta miksipä sitä toimivaa pyörää pitäisi uudelleen keksiä. Taistelut ovat enemmän tai vähemmän samanlaista mättöä kuin edellisessäkin pelissä, mutta kyllä sinne sekaan on onnistuttu ymppäämään uudistuksiakin, kuten uusia aseita ja muita helistimiä. Lisäksi pelaaja pääsee tarinan aikana hyppäämään toisinaan Atreuksen saappaisiin, jolla on omanlainen taistelutyylinsä skillipuineen päivineen.
Kaiken kaikkiaan taistelut ovat sopivan haastavia ja varsinkin aiemmin mainitut hautakivikamppailut ovat haasteeltaan kuin kaikuja vuoden 2018 pelin valkyyritaisteluista. Hampaitaan saa kyllä kiristellä ennen kuin pelin vaikein sisältö on tältä osin selätetty.
(kuva: Sony)
Pelin 100 prosentin läpäiseminen vaatii pelaajalta paitsi hermoja - ainakin korkeammilla vaikeustasoilla - niin myös sopivissa määrin aikaa. Itse sain pelin läpäistyä täydellisesti hieman vajaassa 50 tunnissa. Pelkästään pääjuonen pelaamalla aikaa saa kulutettua ehkä 30 tuntia, mutta sivujuonteet ja muu tekeminen on niin mukaansatempaavaa, että uskoisin suurimman osan pelaajista tutkivan pelimaailmaa niin mielellään, että 40 tunnin peliaika korkataan helpostikin.
God of War Ragnarök on ehdottomasti yksi vuoden 2022 parhaimmista peleistä ja jatkaa esiosansa viitoittamaa tietä täydellisesti. Jos näissä arvosteluissa annettaisiin pisteitä niin lähes täysi kymppi lävähtäisi. Mutta koska ei anneta, niin kehutaan ja suositellaan peliä kuitenkin kaikille.
God of War Ragnarök julkaistiin Playstation 4 ja 5 -konsoleille 9.11.2022
Lue myös: "Rottalaumojen hirvittävä paluu" - Arvostelussa: A Plague Tale: Requiem (PC)
Lue myös: "Wintersien saagan risteyskohta" - Arvostelussa: Resident Evil Village - Winter's Expansion (PC)
