Kuva: Ubisoft
"Sokkelomaista ajanhaaskausta" - Arvostelussa: Far Cry 6: Lost Between Worlds (PC)
Ubisoftin massiivisen Far Cry 6 -seikkailun lisäosa tuntuu turhalta sekoilulta.
Ubisoft on luonut Far Cry -pelisarjan tuoreimmasta tulokkaastaan Far Cry 6:sta massiivisen hirviön, jonka peruspelin avoimen pelimaailman kokemus on jo itsessään niin valtavan kokoinen laitos, että sen läpi tahkoamiseen kuluu kasuaalilta pelaajalta varmasti kuukausia. Enemmän peliaikaa päiviinsä upottava pelaajakin saa tahkota diktaattorin vallan kaatamiseen ja kansan vapauttamiseen tähtäävää seikkailua 60 tuntia, jos aikoo pelata sen läpi 100 prosenttisesti.
Peruspelin lisäksi Ubisoft on julkaissut valtavaan aikakuoppaansa useamman lyhyemmän DLC:n, jotka luonnollisesti tuovat peliin lisää pelattavaa. Oli sitten kyse pelisarjan edellisten osien pääpahisten Vaasin, Paganin tai Josephin saappaisiin hyppäämisestä, niin tekemistä riittää yksin ja kaverin kanssa. Tämän kaiken lisäksi Ubisoft on iskenyt tulille uuden, isomman Lost Between Worlds -lisäosansa, joka asettaa pelaajat jälleen Far Cry 6:n päähahmo Dani Rojasin saappaisiin.
(kuva: Ubisoft)
Lisäosa starttaa mystisen meteoriitin iskeytyessä ryypiskelemässä olevan Danin läheisyyteen ja singotessa pelaajan limboon, josta ulospääsy vaatii meteoriitista irronneiden kristallinpalasten löytämistä portaalien kautta avautuvien labyrinttimäisten kenttien sokkelosta. Seikkailu ja uusien kenttien tutkiminen on aluksi varsin mukavaakin puuhaa, mutta roguelite-elementtien mukanaan tuomaa sattumanvaraisuutta sisältävä lisäosa alkaa aika nopeasti tuntua turhalta ja itseään toistavalta seikkailulta.
Yhden labyrintin reitin läpäistyään pelaaja aloittaa taas alusta, löytää kouraansa sattumanvaraisen aseen ja matkustaa taas alue kerrallaan läpi portaaleista ja kohti sokkelon lopussa odottavaa kristallinsirpaletta. Ei haittaa, jos kuolee välillä, sillä kristalli osaa herättää Danin elottoman vartalon henkiin sokkelon alkupisteessä. Tästä sitten taas matkaan ja samojen kenttien läpi kohti lopua. Limbo ja sen toistuvuus on lisäosan rakenteen ja pelillisen kulun puolesta ymmärrettävää, mutta kaikkea leimaa liika toisteisuus ja turhuuden tunne.
(kuva: Ubisoft)
Aseiden suhteen on haettu vaihtelua punaisen ja sinisen värisen energian muodoilla, joita pelaaja joutuu vaihtelemaan nappia painamalla tämän tästä. Sinisellä energialla varustetut ammukset tekevät vahinkoa vain sinisiin ja punaiset punaisiin vihollisiin. Ammusten vaihtaminen on jatkuvaa hupia, joka jarruttaa pelin flowta entisestään. Toisaalta taas ilman tätä ammusjonglöörausta peli olisi entisestään tylsempi, joten ratkaisun ymmärtää kyllä täydellisesti. Muutoin aseistus on varsin tuttua ja turvallista pistooli-rynkky-haulikko-osastoa.
Tarinallisesti löysästi kasassa oleva lisäosa pysyy kyllä joten kuten yhtenäisenä kokonaisuutena loppuun asti, mutta jo koko homman alussa ilmenevä Danin välinpitämättömyys ja olkaa kohauttaen tapahtuva hyväksyntä ulkoavaruudesta tipahtaneen meteoriitin luomaan yllättävään tilanteeseen syö pohjan oikeastaan kaikelta. “Ok, tässä sitä nyt ollaan. Ei muuta kuin menoksi”, Dani tuntuu sanovan ja nostaa rynkyn olkaansa vasten mitään kyselemättä. Luulisi, että Yaran suuri vapaustaistelijakin olisi edes vähän sormi suussa kaiken yliluonnollisen keskellä.
(kuva: Ubisoft)
Far Cry 6: Lost Between Worlds on jälleen yksi osoitus siitä, että julkaisijoiden täytyy päästä eroon avointen pelimaailmojen massiivisuuden jatkuvasta kasvattamisesta ja jo valmiiden maailmojen laajentamisesta keinotekoiselta tekohengitykseltä tuntuvin lisäosin. Tiukempaa pakettia, tiukempaa toimintaa, ajallisesti hallittavissa olevia kokonaisuuksia, kiitos. Tällaisenaan tämä parinkympin lisäosa tuntuu lyhyestä hieman yli neljän tunnin kestostaan huolimatta liian irralliselta ja silkalta ajanhaaskaukselta.
Lue myös: "Turpaanvetosimulaattori vihaisessa lännessä" - Arvostelussa: Evil West (PC)
