Kuva: Shutterstock
Transnainen toivoo Suomeen enemmän avoimuutta: "Miksi kaikki eivät voi olla samalla viivalla?"
Siitä on vaikea puhua -podcastin Hymy-jakson kertoja haluaa tuoda tietoutta ihmisille transhenkilöistä, jotta Suomeen saataisiin enemmän avoimuutta, mitä kertojan mukaan ei tällä hetkellä valitettavasti ole.
Jutussa näkyvät kuvat eivät liity tapaukseen mitenkään.
Siitä on vaikea puhua -podcastissa tarinankertojana on tällä kertaa transnainen, joka käy läpi pitkää matkaansa itsensä hyväksymiseen. Kertoja puhuu muun muassa siitä, miten häneltä kiellettiin yksi työ transnaiseutensa takia. Koko jakson voit kuunnella alta tai Podplaysta.
Kertoja kuvailee olleensa nuorena jokapaikanhöylä ja täystuhotermiitti, joka rikkoi isän auton pariinkin otteeseen, ja jota aina kiinnosti urheilu enemmän kuin koulunkäynti. Kertojalle selvisi hänen seksuaalinen suuntautumisensa jo noin 13-15-vuotiaana.
- Ei se huono asia ollut, sitä en sano. Mutta olin kuitenkin vähän epävarma, koska kotona kasvatus oli kuitenkin toisenlaista, kertoja toteaa.
Kertojan mukaan, jos hän olisi tuohon aikaan tullut kaapista ulos, olisivat hänen vanhempansa todennäköisesti laittaneet hänet kasvatuslaitokseen. Siksi kertojan seksuaalinen suuntautuminen jäi vielä toistaiseksi piiloon syvälle sisimpään.
Kertoja on ollut naimisissa aikaisemmin naisen kanssa vajaat kuusi vuotta. Suhde näytti ulospäin todella hyvältä, kun näyttävällä pariskunnalla oli muun muassa pari koiraa, omakotitalo ja yritys. Suhde kuitenkin päättyi avioeroon ja konkurssi iski. Ero johti kertojan alkoholisoitumiseen viideksi viikoksi ja lopulta vieroitushoitoon.
Kertoja sanoo, että hänen ensikosketuksensa naiselliseen puoleensa tapahtui Tukholmassa hänen sen aikaisen työnantajansa kakkosasunnolla, jossa hän silloin asui. Asunnolla oli työnantajan vaimon korkokenkiä, jotka herättivät kertojan piilossa olleen naiseuden.
- Vahingossa satuin löytämään ne korkokengät ja sitten toisenlainen ajatus jäi mieleen pörräämään. Muistan vielä, että ne olivat hirveän näköiset kuusisenttiset korkokengät, mutta sitten se ajatus vain hyökyi päähän, että minun piti saada kokeilla, että miltä ne tuntuisivat, kertoja muistelee.
- Laitoin verhot kiinni, vaikka oli ilta ja pimeää, ja sitten menin sohvalle istumaan yksi kenkä kädessäni. Muistan sen kengän olleen niin tiukka, etten pystynyt laittamaan painoa sille. Mutta se, että sain mallata sen jalkaani ja todeta, että: "Näytänpä hyvältä", kertoja lisää.
Kyseinen tapahtuma sai kertojassa heräämään vastareaktion: inhotuksen. Kertoja muutti Ruotsista Ouluun ja aloitti dopingin käytön, jotta saisi kokea itsensä maskuliiniseksi. Kertoja aloitti jopa kehonrakennuksen ja kävi muun muassa voimamieskilpailuissa.
- En oikein osaa sanoa, että miksi sellainen reaktio tuli, koska kuitenkin tykkäsin siitä, mitä tapahtui. Ihmismieli on niin erikoinen, kertoja pohtii.
- Yritin kovasti piilottaa sitä muikkelia, mutta ei se sitten pysynyt piilossa. Silloin, kun olisin älynnyt siitä ensimmäisestä korkokenkäkokeilusta aloittaa tämän asian, mitä teen nykyään, niin olisiko asiat paremmin? Mutta toisaalta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kertoja lisää.
Vaikka kertoja ei aluksi antanut itselleen lupaa päästää todellista luontoaan ulos, niin itsensä valo- ja videokuvaaminen auttoivat kaapissa olevaa transnaista ilmaisemaan itseään. Jossain vaiheessa lopulta kuvat ja videot päätyivät sosiaaliseen mediaan. Nykyään transnainen uskaltaakin jo näyttäytyä omana itsenään kaupungilla piittaamatta siitä, mitä muut ajattelevat. Salaisuuden paljastumisen myötä kertoja sanoo olevansa onnellisempi kuin koskaan.
- Jotkut ihmiset kysyvät, että miten sinä pystyt hymyilemään noin luonnollisesti, niin vastaan vain: "Koska olen niin onnellinen, että se on helppoa", kertoja toteaa.
"Poikani, olet sairas"
Nykyään kertoja on ollut yli seitsemän vuotta avoimessa suhteessa miespuolisen kumppanin kanssa. Kertoja uskoo, että hänen nykyinen kumppaninsa on hänen viimeinen, sillä rakkaus on heidän välillään niin suurta. Kertoja ei ollut kuitenkaan uskaltanut aluksi kertoa vanhemmilleen, että hänen kumppaninsa ei ole nainen.
Salaisuus kuitenkin paljastui, kun kumppani vastasi kerran kertojan puhelimeen ihan sattumalta, sillä se on heidän suhteessaan sallittua. Puhelimessa sattui olemaan kertojan äiti, jolle kertoja joutui lopulta myöntämään totuuden.
- Äiti sanoi minulle ensimmäisenä: "Poikani olet sairas, mutta kyllä luoja sinut parantaa". Silloin ajattelin, että onko hän tosissaan. En osannut muuten oikein reagoida, paitsi sanomalla hänelle: "Haista v*ttu noita", kertoja sanoo.
- Jos joku satukirjaolento on tärkeämpi kuin oma lapsi, niin se saa sitten olla, kertoja lisää.
Kyseisestä puhelusta on kulunut jo yli kolme vuotta, eikä kertoja ole vaihtanut sanaakaan perheensä tai sukunsa kanssa. Kertoja on tekemisissä kuitenkin siskonsa kanssa, joka suhtautuu häneen hyväksyväisesti.
Kertoja myös kummastelee sitä, miten osa hänen ystävistäänkin on lakannut puhumasta hänelle sen jälkeen, kun hän tuli kaapista ulos transnaisena.
- Tuo on sellainen asia, mitä en vain ymmärrä, mutta enpä minä heitä tarvitse, vaan pärjään ilmankin, kertoja toteaa ytimekkäästi.
(kuva: Shutterstock)
"Suomalaiset eivät ole vieläkään niin hyväksyväisiä"
Kertojan kumppani tukee rakastaan kaikin keinoin ja on jopa todella suojelevainen. Vaikka kertojaa itseään ei haittaa, että häntä tuijotetaan, niin kumppania joutuu hillitsemään, mikäli joku sattuu kutsumaan häntä "transuksi". Kertoja haluaakin tuoda tietoutta ihmisille transhenkilöistä, jotta Suomeen saataisiin enemmän avoimuutta, mitä kertojan mukaan ei tällä hetkellä valitettavasti ole.
- Se on niin ikävää, että pääosin me suomalaiset emme ole vieläkään niin hyväksyväisiä. Kaikki massasta poikkeava on huonoa meille, kertoja toteaa.
- Miksi kaikki ei voi olla samalla viivalla? Se on kyllä niin vaikeaa meille suomalaisille, kertoja lisää.
Kertoja sanoo, että vaikka hän on saanut loistavaa palvelua monelta ammattitaholta ja asiantuntijalta, niin silti Suomessa on paljon kehitettävää muun muassa avoimuuden, hyväksynnän ja translain suhteen.
- Translaki on joltain 1980-luvulta, vaikka onhan siihen toki tullut jotain muutoksia. En kuitenkaan lähtisi siitä hyvästä vielä henkseleitä paukuttamaan Eurooppaan, koska olemme sen verran jäljessä tämän asian suhteen, kertoja lisää.
Kertoja vielä lisää loppuun, että aikoinaan Pride-tapahtumassa häneltä ja neljältä muulta urheilupaneelin puhujalta oli kysytty, että uskovatko he hyväksynnän ja muutoksen näkyvän jo heidän sukupolvensa aikana.
- Kaikki vastasivat, että ei, vaan siinä menee sata vuotta vähintään. Me elämme kuitenkin jo vuotta 2022, niin minusta se on aika surullinen vastaus meiltä kaikilta, mutta se on totta, kertoja sanoo.
(kuva: Shutterstock)
Voice.fi ja Podplay ovat osa Bauer Mediaa.
Lue myös: Lähisuhdeväkivalta johti aivovammaan ja 60 arpeen - "Puukotus on todella sekava hetki"
Lue myös: Nainen oli äitinsä vierellä tämän viimeisinä hetkinä - "Hengitys vain lakkasi"
