Kuva: Fotolia
Minun tarinani: "Raju kiusaaminen johti lihomiseen - pahimmillani painoin 128 kiloa"
Minun tarinani -sarjassa rankoistakin kokemuksista selvinneet ihmiset kertovat menneisyydestään ja siitä, miten he ovat selvinneet. Tällä kertaa oman tarinansa kertoo Sohvi*, joka turvautui ruokaan, kun kiusaajat tekivät hänen elämästään helvettiä.
Minua alettiin syrjitä ja kiusata jo esikoulussa. Minut jätettiin pois leikeistä. Minua ei kutsuttu syntymäpäiville. Lelujani varastettiin ja rikottiin. Reppuani piilotettiin. Kotiavaimeni tiputettiin pihakaivoon monta kertaa. Kotimme lukot jouduttiin vaihtamaan kolmesti.
Söin suruuni
Kiusaamista kesti koko ala-asteen, ja se paheni vuosi vuodelta. Neljännellä luokalla koko luokka oli kimpussani sen takia, että en tuonut syntymäpäivänäni kakkua kouluun jaettavaksi. Koulukaverini alkoivat väittää, että olin syönyt koko kakun yksin. Siitä alkoi haukkuminen lihavaksi ja rumaksi. Haukkumisen seurauksena aloin lihoa myös oikeasti.
Seiskaluokalla pääsin uuteen kouluun ja sain uudet koulukaverit. Uudet luokkakaverit, lähinnä pojat, alkoivat kuitenkin huudella rinnakkaisluokkalaisten kesken kaikkea ilkeää. Minua kutsuttiin sotanorsuksi, joka oli poikien mukaan ”niin iso että koko koulu tärisee.” Aloin turvautua lohtusyömiseen yhä enemmän. Seitsemännen luokan alussa painoin 75k kiloa ja pituutta minulla oli 172 senttiä. Seiskaluokan lopussa painoin 128 kiloa.
Olin nuori, ja aivan rikki henkisesti.
Bulimia ja väkivaltaa
Kesäloma tuli ja meni, sain ensimmäisen hyvän ystävän joka aloitti 8. luokan samassa koulussa kuin minä. Onnistuin laihduttamaan ystäväni avulla ja tukemana painoni 112 kiloon. Kasiluokan mittaan paino laski hyvin, tyyli muuttui, kavereita tuli lisää. Mutta sitten kuulin kuinka käytävillä silti raikui loukkauksia, jopa ysiluokkalaisilta ja seiskaluokkalaisilta.
Siitä alkoi paha alamäki. Sairastuin masennukseen ja bulimiaan, laihduin erittäin lyhyessä ajassa 89-kiloiseksi. Tuntui ettei mikään riittänyt kiusaamisen lopettamiseksi eikä opettajatkaan puuttuneet tilanteeseen.
Bulimian sain hallintaan ysiluokan tammikuussa, kun aloin seurustelemaan itseäni 3 vuotta vanhemman kanssa. Kaikki tuntui ihanalta ja hyvältä vähän alle vuoden verran, kunnes poikaystävästäni tuli alkoholisti ja väkivaltainen. Joka kerran, kun näimme, sain pelätä milloin hän hermostuu.
Uskalsin onneksi lähteä suhteesta ja olla pitämättä yhteyttä. Olin pitkään todella masentunut. Ammattikoulukaan ei sujunut, joten lopetin sen.
Vahvempi kuin kiusaajat
Rakkaus asteli elämääni yllättäen. Siitä alkoi reipas ylämäki.
Nyt olen käynyt armeijan. Painoni ja mieleni ovat hallinnassa, minulla on ympärilläni ystäviä ja ihana perhe. Lisäksi rinnallani on yhä samainen poikaystävä, jonka kanssa muutamme pian yhteen. Lisäksi lähden taas opiskelemaan intoa täynnä.
En ole koskaan voinut käsittää, miten pinnallisia noinkin nuoret kuin esikoulu- ja yläasteikäiset voivatkaan olla. Nykyään minä, 20-vuotias Anna, voin kohdata entiset kiusaajat ylpeänä, koska heidän takiaan minusta on tullut vahva ja saan miettiä heidät nähdessään, kuinka pikkumaisia ne nykyäänkin ovat.
Ajattelen aina olevani sata prosenttia kiusaajiani vahvempi henkisesti. Toivon, että kiusaajani nauttivat siitä, mitä heistä tulee ja siitä, mitä he minusta muovasivat.
Lue aikaisemmat Minun tarinani -artikkelit tästä. *Sohvin nimi on muutettu.
