Teiniäiti menetti itsetuntonsa vuosiksi raskausarpien takia: "Voiko kukaan enää rakastaa minua?"
Nuorena äidiksi tullut Brenda Derouen kirjoittaa Oh, Brenda! -blogissaan, miten raskausarvet vaikuttivat hänen itsetuntoonsa.
Bloggaaja Brenda Derouenista, 26, tuli äidiksi kahdeksan vuotta sitten. Vaikka hän kokeili kaikkia mahdollisia raskausarpia ennaltaehkäiseviä voiteita, oli hänen vatsansa yhtenä aamuna täynnä arpia. Siitä alkoi vuosia kestänyt itseinho, ja lopulta matka itsensä hyväksymiseen. Lue alta, mitä Derouen kertoo elämästään ja ajatuksistaan blogissaan.
Rakasta vartaloasi
“Pystyn vieläkin muistamaan ensimmäisen kerran, kun huomasin raskausarven vartalossani. Olin ihastelemassa raskausvatsaani peilin edessä, ja lähempää katsoessani näin yhden haalean arven. Levitin heti vatsaani runsaasti ihonhoitovoidetta ja menin nukkumaan.
Kun heräsin seuraavana aamuna, odotin näkeväni peilistä saman huomaamattoman arven kuin edellisenä iltana, mutta vatsani näyttikin siltä, että vauva olisi yrittänyt päästä sieltä pois raapimalla siihen arpia kuin tiikeri. Olin todella järkyttynyt. Olin tehnyt kaikkeni estääkseni arvet ja nyt koko vatsani oli täynnä raskausarpia.”
”Tämä aiheutti sen, että hormonihuuruisena raskaana olevana naisena minä itkin, söin paljon ja jatkoin itkemistä. Kyseenalaistin itseni. Kuka pystyisi ikinä rakastamaan minua arpieni kanssa? Miten voisin enää koskaan käyttää uimapukua? Miksi tämä tapahtui juuri minulle? Olin vain 17-vuotias!”
”Olin kauhuissani. Asiat minun ja lapsen isän välillä eivät sujuneet hyvin, ja häpeilin olemustani. Olin jo täyttänyt 18 vuotta, enkä harkinnutkaan bikineiden käyttämistä rannalla. Käännyin toiseen suuntaan, kun jouduin pukeutumaan toisten edessä, enkä tahtonut harrastaa seksiä valot päällä.
Siinä pisteessä aloin tutkimaan kaikkia voiteita, rasvoja ja muita tuotteita (yksikään ei toiminut) ja leikkauksia ja laserhoitoja (en koskaan menisi tarkoituksella kirurgin veitsen alle), ja sitten päätin saada ihoni kiinteäksi treenaamalla. Onnistuin saamaan jonkin verran vatsalihaksia, mutta osa ihosta roikkui yhä, eivätkä raskausarvet kadonneet mihinkään, teinpä mitä tahansa.”
”Vasta nyt, kahdeksan vuotta poikani synnyttämisen jälkeen, opin ymmärtämään ja arvostamaan kehoani sellaisena kuin se on.”
”Päätin, etten enää pääni sisällä kiinnittäisi niin paljon huomiota vartalooni. En antaisi enää yhteiskunnan määrittää omaa kauneuttani. Ja tulisin rakastumaan omaan itseeni, todellakin. Ja vuosien itseni piilottelun jälkeen ymmärsin viimein, kuka oikeasti olen."
“Tahdoin juhlistaa kehosta johtuvien epävarmuuksien päättymistä sillä, että joku tuntematon dokumentoisi kasvun hetkeäni valokuvien avulla. Silloin tapasin todella huumaavan ja lahjakkaan Deun Ivoryn. Kun hän kuvasi minua, tunsin ylpeyden ja vapauden tunteita. Se hetki oli merkityksellisempi kuin yhdetkään aiemmat kuvaukseni. Tämä oli henkilökohtaista. Tämä hetki oli tärkeä, jotta saisin karkotettua itseinhon vuodet ja näyttäisin, miten osaan hyväksyä itseni.”
”Enää ei ole olemassa ketään, joka voisi saada minut tuntemaan huonoksi omassa ihossani – en edes minä itse.”
Pääset lukemaan blogikirjoituksen kokonaisuudessaan tästä.
Lähde: Oh, Brenda! -blogi
Lue myös: "Uimapuvun ostaminen on katastrofi" - naiset paljastavat, millaisia tunteita pukukopissa herää
Lue myös: 6 asiaa, jotka jokaisen naisen tulee tehdä - koosta riippumatta
Lue myös: Vanhemmat huomio: Auta lastasi muodostamaan positiivinen kehonkuva
