Kuva: Senja Rapila
Kuukauden Daami: "Uskon, että pelien avulla voi muuttaa maailmaa"
Voice.fi-sivusto valitsee joka kuukausi Kuukauden Daamin. Toukokuun Daami on Karoliina Korppoo, 31, joka luo uraa miesvaltaisella pelialalla.
Vaaleanpunaiset hiukset, itsevarma askel ja mustanpuhuva asukokonaisuus. Noihin seikkoihin kiinnittää ensimmäisenä huomiota, kun pelisuunnittelija Karoliina Korppoo, 31, saapuu helsinkiläiseen kahvilaan.
Korppoo on työskennellyt pelisuunnittelijana kuutisen vuotta. Viime vuonna Korppoo oli pääsuunnittelijana Cities:Skylines -pelissä, josta tuli hetkessä superhitti. Tämän vuoden huhtikuuhun mennessä peliä on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta.
Työpaikka pelialalla ei kuitenkaan ollut nuoren Korppoon haaveammatti. Lapsuudessa hän kulutti aikaansa kodin lähellä sijaitsevissa juoksuhaudoissa arkeologia leikkien.
- Lapsena minulle ei edes tullut mieleen, että peleillä voisi jotenkin elää. Meillä kotona pelikonsoleita ei ollut, mutta pelattiin veljen kanssa kyllä PC:llä. Minusta piti tulla kyllä jotain ihan muuta. Tykkäsin tehdä käsillä savitöitä ja kaikkea sellaista, Korppoo kertoo.
Kuvataidepainotteisen yläasteen jälkeen Korppoo pyrki kuvataidelukioon. Ovet eivät kuitenkaan auenneet, joten Korppoo valitsi lukion, jossa oli mahdollisuus opiskella mahdollisimman paljon kuvataiteita sekä filosofiaa.
- Lukion jälkeen lähdin kansanopistoon opiskelemaan kuvataidetta. Jossain vaiheessa tajusin kuitenkin, että kuvataiteella ei ehkä elä. Sen vuoksi hain opiskelemaan visuaalista suunnittelua.
Opintoihin kuului olennaisena osana harjoittelu. Kuuden kuukauden pestistä avautuivat ovet maailmaan, jossa Korppoo elää edelleen.
- Huomasin koululla olevasta listasta, että eräs firma etsi mobiilipelitestaajia. Päätin hakea paikkaa ja sain sen. Jatkoin työtä kahden vuoden ajan. Sen jälkeen pääsin tekemään myös peligrafiikkaa. Pikkuhiljaa ymmärsin, että tässä on ala, jossa voin yhdistää oman kiinnostuksen.
Korppoo on raivannut itselleen tien miesvaltaisella allalla. Nykyään harva kyseenalaistaa hänen ammattiaitoaan. (kuva: Senja Rapila)
Peliala on suhteellisen uusi. Se on myös hyvin miespainotteinen. Onneksi ala kuitenkin kiinnostaa myös naisia, joita suunnittelufirmoissa nähdään yhä enemmän. Miespainotteisuuden vuoksi lahjakas Korppookin on joutunut uransa alussa selittelemään osaamistaan.
- Kyllä aiemmin olen joutunut tapahtumissa selittelemään, että en ole kenenkään vaimo tai tyttöystävä. Nykyään onneksi enää harvemmin, sillä minut jo tunnetaan. Jään ihmisten mieleen helposti, kun olen sen verran poikkeavan näköinen, ja vieläpä nainen.
Vaikka Korppoo jäisikin mieleen, harva lähestyy häntä työasioiden vuoksi. Kiinnostuneet katseet ovat kuitenkin saaneet Korppoon pohtimaan omaa käyttäytymistään.
- Ehkä sitä hieman tietoisempi pitää olla itsestään. Ymmärtää ottaa sivistyneesti ne pari olutta ihmisten ilmoilla, Korppoo naurahtaa.
”Luova ei voi olla koko päivää”
Pelien suunnittelu on luovaa työtä. Korppoo työskentelee kuitenkin yrityksessä, jossa luovuudelle annetaan aikaa.
- Meidän työkulttuurimme poikkeaa paljon muista. Meillä tehdään töitä sen seitsemän ja puoli tuntia päivässä ja mennään kotiin. Luova ei pysty olemaan edes yhtä päivää aamusta iltaan. Pitää olla mahdollisuus latautua.
Kotona Korppoo sen sijaan tekee jotain ihan muuta, eli jotain sellaista, mikä ei liity peleihin tai pelaamiseen. Aivot saavat uutta puhtia ennen kaikkea blogin kirjoittamisesta sekä ompelemisesta.
Liikunnasta Korppoo sen sijaan ei innostu, projektin jatkuvuus nimittäin ahdistaa. Korppoon mielestä tyydyttävää on se, että jutuissa on loppupiste.
- Blogin pitäminen on myös eräänlaista luovuuden ilmaisua. En juurikaan enää piirrä tai maalaa, mutta omistan kyllä satoja luomivärejä. Niiden avulla voin käyttää luovuuttani. Se on kuin jatkumoa maalaamiselle, mutta vain hieman erilaisessa muodossa.
Blogin pitäminen on ollut mukana Korppoon arjessa noin kolmen vuoden ajan. Sinne hän kirjoittaa paljon kauneudesta ja muodista.
- Ompeluharrastus sitoutuu blogiin siten, että voin tehdä asujen kanssa erilaisia kuvausprojekteja, joissa suunnittelen kokonaisuuden kampausta ja meikkiä myöten. Voin luoda kaikki ne ihanat fantasiamekot, joista aina nuorena haaveilin. Pidän nopeista ja selkeistä projekteista. Haluan saada ennemmin valmista kuin täydellistä, en todellakaan ole mikään perfektionisti.
Tyylinsä rohkea nainen löysi jo teini-iässä. Tuolloin hiukset saivat ensimmäisen kerran pinkin värin.
- Pidän itseäni onnekkaana siinä mielessä, että mieltymykseni eivät juurikaan muutu. Kengät ja vaatteet ovat sellaisia, etteivät ne vuosien saatossa ole juurikaan vaihtuneet.
(kuva: Senja Rapila)
”Haluan kuunnella musiikkia kuuntelemisen ilosta”
Vastapainona kaikelle tekemiselle, Korppoo haluaa myös "vain olla." Siinä musiikki on tärkeässä roolissa.
- Musiikin olen tietoisesti pitänyt pelkkänä harrastuksena. En osaa laulaa, tai soittaa, enkä myöskään halua lähteä tutkimaan sitä yhtään sen enempää. Kuvataide on minulle sellainen harrastus, että en voi enää katsoa maalausta pelkkänä teoksena, vaan aina tulen miettineeksi myös tekniikkaa ja muuta sellaista. Haluan, että musiikkia voin kuunnella niin, että minun ei tarvitse ajatella mitään, voin vain kuunnella.
Musiikkiharrastus ei kuitenkaan rajoitu pelkkään kuuntelemiseen. Muutaman kerran vuodessa Korppoo pakkaa levynsä ja viihdyttää tanssikansaa dj:n roolissa.
- Järjestän myös goottiklubeja. Olen tehnyt sitä noin seitsemän vuoden ajan. Pidän siitä, että saan soittaa musiikkia, josta itse pidän. Ammattilaista minusta ei kuitenkaan voisi tulla, silloin pitäisi musiikista tietää niin paljon.
”Pelit voivat avata maailmankuvaa”
Korppoo uskoo, että pelien avulla voi muuttaa maailmaa. Siksi hän nauttii suuresti siitä, että hänellä on mahdollisuus esimerkiksi pieniin piiloviesteihin.
- Minulla on pelinteossa aina mielessä ajatus siitä, että pelit voivat muuttaa maailmaa. Kirjoitin Cities In Motion tehtävän antajiksi esimerkiksi koti-isejä ja miessairaanhoitajia. Kaikki tämä vain siksi, että voin.
- Peliin voi upottaa kommentteja siitä, miten maailman pitäisi muuttua. Pelejä pelaavat myös nuoret ihmiset ja jos heille saataisiin istutettua ajatuksiin sellainen maailmankuva, että on aivan normaalia olla koti-isä, niin se voisi hyvinkin avata heidän maailmankuvaansa.
Hyvänä esimerkkinä piilotetusta infomaatiosta Korppoo kertoo tarinan uransa alkuajoista.
- Kun aikoinaan olin graafikkona, pääsin tekemään myös pelien designia. Suunnittelin tarinaan pelaajahahmon, joka oli soturineito. Sitä seikkaa, että kyseessä on myös prinsessa ei kuitenkaan alleviivattu millään tavalla, vaan se paljastetaan pelissä ohimennen. Pakko todeta, että kyllä minua hykerrytti ajatus siitä, että nörtit pelaavat peliä tietämättä, että kyseessä on prinsessa, Korppoo naurahtaa.
(kuva: Senja Rapila)
Lue aikaisemmat Kuukauden Daami -jutut täältä.
