Sinulle, joka korjasit minut: Kun saimme kuulla sinulla olevan vain vuosi elinaikaa, aloimme elää
"Sinulle joka korjasit minut.
Tapasimme ensimmäistä kertaa, kun sinä sait terveen paperit pitkän syöpätaistelun jälkeen, ja minä olin juuri menettänyt jonkun. Kun tapasimme sairaalan odotushuoneessa, annoit minulle nenäliinan kuivatakseni kyyneleitä poskiltani. Siitä se lähti.
Tulit elämääni syöksähtäen. Olin rikki, mutta sinä tulit ja korjasit minut.
Parannuin henkisesti, vietimme päiviä yhdessä, matkailimme ympäriinsä, elimme ja rakastimme täysillä.
Mutta sitten. Sinulle kerrottiin että syöpätaistelusi alkaisi uudelleen. Me molemmat murruimme. Sait tietää, että eläisit vain vuoden. Päätimme tehdä siitä vuodesta kaikkein parhaimman.
Ja niin teimme. Kävimme uimassa keskellä yötä, söimme aivan liikaa jäätelöä, ja teimme niin paljon muutakin, kunnes sinut vietiin pois minulta. Leijailit taivaaseen, kuten muutkin.
Jäin taas yksin, rikkinäisenä. Tällä kertaa minulla ei ollut enää mitään, mikä minut korjaisi.
Sitten löysin kirjeesi. Kirjeesi jossa sanoit että minun pitäisi elää niin pitkään kuin pystyin. Ja niin olen tehnyt. Olen elänyt ja korjannut itseni. Ja sinä olet yhä jokaisessa elämäni hetkessä mukana."
Lue aikaisemmat Avoin kirje -sarjan jutut tästä.
Lähetä meille avoin kirjeesi osoitteeseen rea.haverinen@bauermedia.fi. Voicen toimitus pidättää oikeuden muokata kirjeitä ja päättää itse niiden julkaisusta. Julkaistut kirjeet julkaistaan aina nimettöminä.