Kuva: Fotolia
Entiselle ystävälleni: "Toivon sinun joskus ymmärtävän, että irti päästäminen on suurinta rakkautta"
Avoin kirje -sarjassa ihmiset kirjoittavat avoimesti ja rohkeasti asioista, jotka ovat jääneet sanomatta tai kuulematta.
"Sinulle joka olet kaunis ja erityinen ystävä, muttet enää minulle
Kutsun sinua vieläkin ystäväksi, vaikka et enää sitä olekaan. Tapasin sinut ensimmäistä kertaa yhteisen ystävämme luona alkoholinhuuruisena iltana. Ihailin sinua heti ensimmäisestä kerrasta lähtien kun tapasimme ja autoin sinua heti ratkomaan ihmissuhdeongelmiasi. Olit niin kaunis, mutta niin rikki. Olit eksyksissä, kuten minäkin. Ne olivat asioita mitkä yhdistivät meitä.
Aloimme melkein heti kulkea yhteistä matkaamme. Kaikki oli hyvin, kun olin kanssasi. Teimme yhdessä paljon, koimme paljon, myös niitä huonojakin asioita. Joskus isäni ja huostaanottopaikkani sanoivat, ettemme saa olla enää ystäviä. Se rikkoi meidät hetkeksi. Emme kuitenkaan osanneet olla erossa toisistamme sillä me olimme me.
Sinä sait minut nousemaan ylös kuopasta, jonka masennus ja päihteet olivat kaivaneet vielä niin nuoren tytön elämään. Tunsin oloni kanssasi aina niin hyväksi, olin elossa. Me annoimme toisillemme energiaa ja voimaa, vaikka kamppailimme kummatkin isojen ongelmien kanssa. Me jaksoimme yhdessä.
Jokin kuitenkin muuttui. Ystävyytemme alkoi käydä raskaaksi. Itkin usein, kun en uskaltanut sanoa sinulle, jos joku tekemäsi asia häiritsi minua. Aloit olla ilkeä mulle. Olit ollut aiemminkin, mut uskoin että se olevan pahaa oloa. Ongelma oli vaan siinä, että myös minulla oli paha olla. En osannut olla kanssasi, mutten osannut myöskään päästää irti. Minulla oli huono olla ilman sinua ja sinun kanssasi.
Olit mustasukkainen minusta ja pelkäsit aina, että hylkään sinut. Lupasin aina, etten ikinä jätä sinua ja pidän sinusta huolen. Jouduimme jatkuvasti todistelemaan toisillemme, että kelpaamme juuri tällaisina, vaikka totuus oli täysin toinen. Mutta vihdoin ymmärsin, etten pysty kantamaan kahden ihmisen taakkaa selässäni, koska silloin minäkin väsyn. Minun oli pakko lopettaa ystävyytemme, koska se alkoi olla kummallekin niin raskasta.
Olet mielessäni vieläkin, joka päivä. Tiedän onneksi, että pärjäät, koska olet selviytyjä. Minulla on välillä niin kova ikävä, että itken. Silti voin nykyään paremmin. Matkamme yhdessä oli korvaamaton. Olet minulle tärkeä vaikka et enää kuulukaan elämääni. Silti muistoistani ja ajatuksistani et häviä ikinä, sinä kaunis ja vahva olento.
Vaikka ystävyytemme ei ikinä kantanutkaan keinutuoliin saakka, kannan sinua mukanani läpi elämäni. Joskus irti päästäminen on rakkautta suurimmillaan. Toivon, että jonain päivänä vielä pystyt ymmärtämään sen.
Terveisin, Valo pääsee sisään vain säröistä"'
Lue aikaisemmat Avoin kirje -sarjan jutut tästä.
Lähetä meille avoin kirjeesi osoitteeseen rea.haverinen@bauermedia.fi. Voicen toimitus pidättää oikeuden muokata kirjeitä ja päättää itse niiden julkaisusta. Julkaistut kirjeet julkaistaan aina nimettöminä.
Lue myös: Häpäisijälleni: "Pahinta oli se, ettei kukaan uskonut minua, kun kerroin teoistasi"
