Mitä ovat miesten ja naisten kotityöt?
Voicen uutispäällikkö Mikko Räsänen todistaa, että joskus miehetkin voivat pohtia parisuhdeasioita.
En varmasti vaimoni kanssa ole ainoa pariskunta, joka tuskailee loputtomien tiskien ja pyykkivuorten syntyä ja sitä, miten edellisenä päivänä siivottu koti näyttää jo seuraavana päivänä siltä, että se olisi taas siivouksen tarpeessa. Kun jo kahden aikuisen asuttamassa kaksiossa tilanne on tämä, en voi kuin ihailla vanhempia, ketkä pystyvät pyörittämääm kunnialla monilapsisen perheen huushollia.
Monissa kotitalouksissa vielä kotitöiden taakka jää yksinomaan naisen harteille. Kuulin eräältä naispuoliselta kaveriltani, että heillä työnjako on sellainen, että mies vaihtaa lamput ja sulakkeet, poraa tarvittaessa seiniin reiät ja vastaa siitä, että tietokoneet ja elektroniset härpäkkeet toimivat. Naisen harteille jää sitten ruuanlaitto, siivoaminen, tiskaaminen ja pyykinpesu.
Kiva työnjako - ainakin miehen kannalta. Sulakkeita joutuu vaihtamaan ehkä kerran vuodessa, lampun kerran kuussa ja seiniin poraillaan reikiä lähinnä vain muuttojen yhteydessä. Naisen vastuulle kasatut työt sen sijaan vievät päivittäin jopa useita tunteja.
Ystäväni kertoma työnjako kuulosti minulta niin erikoiselta, että olen sitä päivitellyt useammalle ystävälleni ja yllättynyt kuullessani, että monessa parisuhteessa tilanne on juuri samanlainen. On selkeät miesten ja naisten kotityöt, ja lähes poikkeuksetta naisen työtaakka on huomattavasti suurempi. Ja monissa suhteissa käytännöt ovat jo niin vakiintuneita, ettei niitä sovi kyseenalaistaa. Eräs naispuolinen tuttuni oli aivan kauhuissaan kuullessaan, miten hänen ystävänsä patistaa miestään imuroimaan.
Mutta mistä syntyvät määritelmät siitä, mitkä ovat naisten ja miesten kotitöitä? Ja miksi niin monien pariskuntien arjessa nainen kantaa suuremman taakan arjen pyörittämisestä?
Aloin miettiä, miten asia toimii omassa elämässäni, enkä taida olla puhtoinen pulmunen minäkään. Jos tuntimäärissä lasketaan en voi hyvällä tahdollakaan väittää käyttäväni kotitöihin viikottain saman verran tunteja kuin rouvani. En kuitenkaan sentään kuulu miehiin, jotka vain makaavat sohvalla kieltäytyen siivoamasta sillä verukkeella, että raatoivat vasta viime viikolla vaihtamalla imuriin uuden pölypussin.
Meillä työnjaoksi on vakiintunut se, että mitä kuvottavampaa jokin kotityö on, sitä varmemmin se on minun vastuullani teknisten töiden lisäksi. Tukkeutuneen viemärin avaaminen, suihkun lattiaritilän puhdistaminen vanhoista hiuksista, wc-pöntön peseminen, kalojen perkaaminen ja muut vastaavat ovat automaattisesti minun hommiani. Noissa voin edes tuntea päteväni, sillä ruuanlaitossa vaivalla vääntämäni omeletit tai pastat kalpenevat kerta toisensa jälkeen vaimoni loihtimille gourmet-herkuille.
Pitkän parisuhteen etuihin kuuluu se, että vuosi vuodelta oppii tuntemaan puolisonsa paremmin. Joskus tuo tutustuminen tuo yllättäviä ahaa-elämyksiä. Eräs tällainen koettiin muutama vuosi sitten, kun päädyimme vaimon kanssa puhumaan pyykkivuoren äärellä siitä, miksi kumpikin inhoaa pyykinpesua. Kerroin, että minusta on ihan mukava lajitella pyykkejä, valita pesuohjelma ja katsoa, mitkä vaatteet siihen koneelliseen kuuluvat, mutta kerroin vihaavani vaatteiden ripustamista narulle kuivumaan. Vaimo yllätti kertomalla, että asia on hänellä täysin päinvastoin. Hän ripustaa puhtaat vaatteet mielellään, mutta ei pidä likapyykin pläräämisestä ja vaatteiden pienten pesuohjeiden tirkistelystä.
Tuon oivalluksen jälkeen pyykinpesu on ollut paljon mukavampaa, kun roolit on jaettu niin, että kumpikin tekee sen osan, mistä pitää enemmän. Ikävä kyllä samasta menetelmästä ei ole ollut apua roskien viemiseen, tiskaamiseen tai pölyjen pyyhkimiseen - niistä kun ei ole etsimälläkään löytynyt sellaisia elementtejä, mistä kumpikaan meistä erityisesti nauttisi.
