Jääkiekko ei ole homojen hommaa!
Eilinen paneelikeskustelu muistutti, miten pihalla kiekkopiirit ovat seksuaalivähemmistöjä koskevista asioista väittäessään, että Liigassa ei pelaa ainuttakaan homoseksuaalia urheilijaa. Voicen toimituspäällikkö Mikko Räsänen kumoaa väitteen.
Näyttelijä-laulaja Roope Salminen kertoo julkisella Facebook-seinällään hänen eilen vetämästään paneelikeskustelusta, jossa käsiteltiin muun muassa seksuaalivähemmistöjen asemaa urheilupiireissä.
"Kysyin eräältä kokeneelta kiekkovaikuttajalta, että mistä johtuu ettei Liigassa yksikään seksuaalivähemmistöä edustava pelaaja ole uskaltanut tulla julkisesti kaapista ja että mitä Liiga, Jääkiekkoliitto tai lajiyhteisö ovat viime vuosina tehneet ongelman ratkaisemiseksi."
"Hänen vastauksensa oli kuitenkin tyrmistyttävä. Tämä pitkän ja hienon uran tehnyt vaikuttaja totesi, että ongelmaa ei ole yritetty ratkaista, koska mitään ongelmaa ei ole. Hän kertoi minulle ja paneelia seuranneelle väelle, ettei Liigassa pelaa yhtään homoseksuaalia pelaajaa."
Bang! Tuohon viimeiseen lauseeseen tiivistyy se, miten kiekkomaailman enemmistö tuntuu ajattelevan.
Homoseksuaalisuus on ollut pitkään vaikea aihe jääkiekkopiireissä. Super-maskuliinisen äijälajin piirissä aihe on ollut eräänlainen tabu. Kun kaukalossa ei ole näkynyt avoimesti seksuaalivähemmistöihin kuuluvia pelaajia, on koko ongelma voitu vaieta hiljaiseksi.
Ulkomailla tuo hiljaisuus on alkanut rikkoutua. Vuonna 2012 Pohjois-Amerikassa käynnistyi You can play -kampanja, jonka ajaa seksuaalista tasa-arvoa urheiluun ja muistuttaa, että homoseksuaaleilla on yhtäläinen oikeus urheilla ja nousta huipulle kuin heteroilla. You can play -kampanja liittyy vahvasti kiekkopiireihin, sillä sen on perustanut Patrick Burke, jonka isä on Calgary Flames -pomo Brian Burke. Aihe on Burken perheelle läheinen, sillä perheen Brendan-poika oli lahjakas yliopistokiekkoilija, joka tuli kaapista kiekkouransa aikana ja lähti jo nuorena ajamaan seksuaalisen tasa-arvon asiaa urheilussa. Brendan kuoli auto-onnettomuudessa 21-vuotiaana ja nyt hänen Patrick-veljensä jatkaa tärkeän asian edistämistä.
Monet NHL-tähdet ovat puhuneet seksuaalisen tasa-arvon puolesta. Muun muassa Sidney Crosby, Zach Parise ja Henrik Zetterberg ovat tuoneet kantansa julki medialle antamisessaan haastatteluissa.
Suomalaiskiekkoilijat ovat olleet pelottavan hiljaa. Suomen NHL-tähdet eivät ole asiaa käsitelleet - tosin veikkaan, etteivät suomalaiset tosimies-kiekkotoimittajat ole uskaltaneet tai osanneet aiheesta edes kysyä. Poikkeus kiekkoväessä on Rauman Lukon puolustaja Harri Tikkanen, joka vuosi sitten antoi Ranneliike.net -sivustolle haastattelun, jossa hän otti vahvasti kantaa seksuaalisen tasa-arvon puolesta ja rohkaisi homoseksuaaleja urheilijoita pyrkimään rohkeasti huipulle. Tikkanen palkittiin ulostulostaan Vuoden hetero -palkinnolla.
Liigajoukkueen hienhajuinen pukukoppi, on sellainen maskuliininen heterolinnake, vaatisi poikkeuksellista rohkeutta uskaltaa astua sinne avoimesti vähemmistöön kuuluvana. Esimerkit maailmalta eivät kerro, että se on helppoa. Amerikkalaista jalkapalloa pelaava Michael Sam tuli taannoin kaapista ja paljasti olevansa homoseksuaali. Kun Sam sai tässä kuussa sopimuksen NFL-liigassa pelaavan Dallas Cowboysin riveihin, alkoivat homovastaiset kannattajat suunnitella mielenosoitusta joukkuetta vastaan.
Joskus kaapista tuleminen voi olla jopa hengenvaarallista. Ruotsalainen Elitserienissäkin pelannut maalivahti Peter Karlsson myönsi julkisesti homoseksuaalisuutensa. Karlsson kuoli 29-vuotiaana skinheadin puukottamana. Puukotuksen syyksi on arveltu juuri Karlssonin homoseksuaalisuutta.
Mutta palataan vielä kiekkovaikuttajan julistukseen, että Liigassa ei pelaa ainuttakaan homoa. Minulla on laaja ystäväpiiri, johon kuuluu heteroiden lisäksi myös monia bi- ja homoseksuaaleja. Joitakin vuosia sitten eräs kaveripiiriini kuuluva mies oli viettämässä iltaa helsinkiläisessä yökerhossa. Illan aikana hän joi drinkkejä, piti hauskaa ja törmäsi mieheen, kenen kanssa kemiat kohtasivat. Kaksikko jutteli aikansa ja lähti sitten tuon uuden tuttavuuden luo jatkoille. Keskustellessa tuli selväksi, että kumpikaan ei etsinyt seurustelusuhdetta, joten kaksikon tuttavuus jäi yhden yön romanssiksi. Kun aamulla ystäväni oli lähdössä miehen luota kotiin, selvisi yhden yön seuralaisen ammatti: hän oli SM-liigassa pelaava jääkiekkoilija.
Olen työskennellyt itse urheilutoimittajana 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa, ja tunnen paljon väkeä kiekkopiireistä. Jo tuolloin kuulin huhuja muutamista liigakiekkoilijoista, joiden suuntautumista epäiltiin. Huhut ovat vain huhuja, eikä kukaan noista pelaajista ole tullut koskaan kaapista. Sitä ei ole tehnyt myöskään ystäväni kanssa yhteisen yön viettänyt kiekkoilija, joka yhä jatkaa aktiiviuraansa. Minä en hänen henkilöllisyyttään tule koskaan kenellekään paljastamaan, mutta toivon, että kiekkomaailma voi joku päivä muuttua sellaiseksi, että hän voi itse paljastaa suuntautumisensa ilman pelkoa yleisön tai kiekkoväen reaktiosta.
