Heidin tarina itketti suomalaisia marraskuussa - mitä hänelle kuuluu nyt?
Heidi Aaltosen raju tarina kokemastaan kiusaamisesta ja perheväkivallasta liikutti tuhansia suomalaisia viime vuonna. Nyt Heidi saapui Voicen iltapäivän haastatteluun kertomaan, miten hänen elämänsä on puolessa vuodessa muuttunut.
Voice julkaisi marraskuussa Heidi Aaltosen koskettavan tarinan otaikolla: "Sain joululahjaksi risuja ja niillä selkääni" (Lue artikkeli täältä). Heidin vuosia kokema koulukiusaaminen ja perheväkivalta olivat olleet niin rajuja, että monet lukijat kirjoittivat, että itkevät lukiessaan vuolaasta, eivätkä kaikki edes pystyneet lukemaan tekstiä loppuun.
Monet lukijat halusivat tietää, miten Heidin tarina tuosta jatkuu. Asiaan saatiin vastaus perjantaina, kun Heidi saapui Helsinkiin Voicen iltapäivän vieraaksi. Niina Backmanin ja Lauri Kottosen haastattelussa kuultiin hänen tuoreita kuulumisiaan.
Heidi muisteli marraskuuta, kun hän huomasi, että hänen tarinansa Voicen sivulla kerää koko ajan suurempia ja suurempia lukijamääriä kunnes lopulta käsittämättömältä tuntunut 100 000 lukijan raja ylittyi.
- Olin aluksi kauhuissanikin siitä, että miten se kasvaa noin isoksi. Ajattelin, että kyse on ihan tavallisesta blogikirjoituksesta, Heidi muistelee.
Heidi luki ihmisen järkyttyneitä kommentteja ja vastaanotti kymmeniä ihania tsemppiviestejä.
- Oikeastaan vasta siinä vaiheessa heräsin tajuamaan, että mitä oikeasti olenkaan lapsena kokenut. Se tunne iski kuin märkä rätti, kun tajusi ihmisten reaktioista konkreettisesti, miten hirveä oma lapsuus on ollut muiden lapsuuksiin verrattuna.
Vaikka tuo oivallus tuli hetkellisenä järkytyksenä, on Heidi tyytyväinen, että hän kertoi tarinansa. Asioista puhuminen on tehnyt vain hyvää.
- Tuntuu, että olen nyt vapautuneempi kuin koskaan. Minulla on niin paljon helpompi olla, kun kaikki on kerrottu. Olen saanut rohkeutta ja voimaa tehdä juuri niitä asioita, joista oikeasti pidän.
Heidin, 26, elämä kulkee vahvassa myötätuulessa. Hän on nyt aikuisiällä käynyt lukiota ja kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi hyvin arvosanoin. Valmistumisen myötä Heidi perheineen on laittanut kotitalonsa Haapajärvellä myyntiin ja on muuttamassa Turkuun. Siellä tavoitteena on lääketieteen opinnot, mutta niiden aika on vasta vuoden päästä.
- Nyt pitää hengähtää. Lapseni aloittaa ensimmäisen luokan ensi syksynä ja haluan keskittyä tukemaan häntä siinä.
Vaikka Heidin asiat ovatkin nyt hyvin, niin aina välillä menneisyys kuitenkin muistuttaa itsestään. Hän ei esimerkiksi ole juhlinut koskaan omia syntymäpäiviään. Se muistuttaisi liikaa lapsuudesta, jolloin pieni Heidi olisi halunnut viettää syntymäpäiviään, mutta niin ei koskaan tehty.
Heidi on jo oppinut, että syntymäpäivät ja joulut ovat hänelle yhä vaikeita, koska ne tuovat mieleen kivuliaat muistot lapsuuden vastaavista juhlista. Välillä muistot tulevat mieleen arvaamatta.
- Ne tilanteet tulevat joskus vähän yllättäen. Esimerkiksi nyt ylioppilaslakin saatuani menin kaverini ylioppilasjuhliin. Siellä äiti oli laittanut hienon puheen ja ylpeä isä piti tyttärelleen onnittelupuheen. Siinä yhtäkkiä aloin miettiä, miltä se tuntuisi, jos olisi sellainen isä tai äiti, jotka pitäisivät puheita, järjestäisivät juhlia tai tuntisivat ylpeyttä tutkinnostani.
Heidi saattaa saada ripauksen tuota tunnetta sunnuntaina, sillä Heidin Turussa asuva täti järjestää hänelle nyt ylioppilasjuhlat.
- Yritin sanoa, ettei minulle pidä järjestää juhlia, mutta hän vaatimalla vaati. Juhliin on nyt tulossa 27 sukulaista, joista osan tapaan ensimmäistä kertaa.
Heidi vaikuttaa positiiviselta ja hän inspiroi vahvuudellaan lähellään olevia. Kaikille elämissään vaikeuksia kokeneille Heidi lähettää kannustuksen sanoja.
- Muista, että kyseessä on sinun elämäsi, joka sinun on elettävä. Kukaan ei tee asioita puolestasi, joten elä juuri niin kuin itse haluat.
