Kuva: Fotolia
Laura, 32, julkaisi samaistuttavan kirjoituksen äitiydestä: "Välillä tunnen olevani kuin teini-äiti"
Ensisynnyttäjien ikä on noussut niin Suomessa kuin maailmallakin.
"Istun altaan reunalla ystävieni kanssa. Olemme viettämässä polttareita ja 11-hengen ryhmämme koostuu 27-35 -vuotiaista naisista. Huomaan keskustelun ajautuvan kohti 1-vuotiasta poikaani - olenhan ainoa, jolla on porukasta lapsia", 32-vuotias Laura kerto Cosmopolitan-lehden artikkelissa.
Tilanne on tuttu monille naisille niin kotimaassa kuin ulkomaillakin: yhä useampi saa lapsensa vasta reilusti yli kolmekymppisinä ja lapsettomien ystävien määrä kasvaa. Lauran tavoin moni saattaa olla ystäväpiirinsä ainoa äiti.
"Keskustelumme vaikutta ryhmähaastattelulta. Näennäisesti rento keskustelu on kuitenkin todellisuudessa vastausten janoamista: ystäväni haluavat minun kertovan äitiydestä rehellisesti. He haluavat kuulla, ettei lapsi ole pilaa kaikkea, mitä he ovat tähänastisen elämänsä ajan rakentaneet. Olen käynyt tämän keskustelun monta kertaa: He haluavat minun kertovan, miten olen yrittänyt selvittää kaavaa, jonka avulla voisin Saada Kaiken (sekä työn, perheen että sosiaalisen elämän)."
Laura kertoo kokevansa olonsa toisinaan yksinäiseksi ollessaan ystäväporukkansa ainoa äiti. Vaikka olosuhteet ovat monin tavoin paremmat kuin teiniäideillä, on hänen olonsa toisinaan yhtä erikoiseksi.
"Tiedän, että se on liioittelua, mutta välillä koen oloni "teiniäidiksi": yksinäisyys ja tunne kumpuavat siitä, että olen ensimmäinen, joka on saanut lapsen."
Ja vaikka Laura on ikänsä puolesta aikuinen, ei lapsen saaminen hänen ystäväpiirissään ole itsestäänselvyys.
"Olen 32-vuotias. Olin 29, kun tulin raskaaksi ja 30, kun sain lapseni. Kotikaupungissani se on täysin normaali ikä mennä naimisiin, ellei jopa hieman myöhään. Mutta asun San Fraciscossa, missä ensisynnyttäjien keski-ikä on 32 ja nousee jatkuvasti. Minun ei tietenkään tarvitse teiniäitien tavoin taistella yhteiskunnan asenteita vastaan ja miettiä tuloja, mutta samaistun heihin."
Ystäväpiirin elämä ei ole muuttunut sen jälkeen, kun Laura sai lapsensa. Hän kertoo juhlien ja illanistujaisten olevan edelleen suunniteltuja lapsettomille ystäville.
"Erikoisella tavalla samaistun edelleen lapsettomiin ystäviini: he tuntuvat läheisiltä ikänsä ja elämänkokemuksensa puolesta. Nautin edelleen karaokesta ja cocktaileista. Arvostan ystäviäni, jotka huomioivat lapseni ja pitävät äitiyttäni siistinä."
"Siitä huolimatta olen usein tilanteissa, joissa koen olevani yksin ja erilainen."
"Se tulee ilmi siitä, etten saa kutsua viikonloppumenoihin, sillä ystäväni olettavat, etten pääse paikalle. Ja siitä, että syöksyn poikani perään kesken keskustelun grillijuhlissa, kun hän haluaa tehdä lähempää tuttavuutta kuumien ruokien kanssa."
Lue myös: Miten teet hyvän vaikutuksen sanomatta sanaakaan? Muutama keino auttaa
Lähde: Cosmopolitan
