Onko vapaaottelijan arki yksinäistä, Teemu Packalén?
Teemu Packalén on vapaaottelija, joka tietää, miltä tuntuu treenata osana joukkuetta. Miehellä on taustallaan lupaava menneisyys jääkiekkoilijana, mutta lopulta maila sai vaihtua kehään.
- Olen sitä jälkikäteen miettinyt ja selitys on kyllä aika yksinkertainen. Minä vaan yksinkertaisesti olen yksilöurheilija. Jos kiekossa olimme kolme yhtä vastaan läpi, ja kaveri ei syöttänyt minulle tyhjään vaan teki itse, en edes tuulettanut, Packalén kertoo Radio Cityn Henkka Laukalle.
Packalénille siirtyminen kamppailulajeihin tapahtui hänen mukaansa melko helposti.
- Kai olin sitten aika lahjakas painihommassakin. Nivan Harri poimi minut sieltä alkeiskurssilta heti.
Packalén treenaa viikossa jopa 27 tuntia. Mutta onko yksilöurheilijan arki yksinäistä?
- Onhan se tietyllä tavalla yksinäistä. Minulla soi kello aamulla, että syön aamupalan. Ja syön sen yksin. Sitten saatan vähän huilailla, ja sitten onkin aamutreenin aika. Jos salilla ei ole ketään, teen senkin yksin. Iltatreenit on lajitreeniä, silloin on treenikaveri mukana, joko valmentaja tai omasta tiimistä joku kaveri.
Packalén ei kadu lajin vaihtamista.
- Kyllä minulla jääkiekossa hanskat tippui aika monta kertaa jäähän. Olin eräänäkin vuona jäähypörssin kiistaton ykkönen, ja maalipörssin kakkonen, Packalén hymyilee.
Omassa lajissa kiehtoo muun muassa sen syvyys.
- Mitä enemmän tiedät, sen paremmin tiedät, mitä vähemmän tiedät. Tämä on kiehtova laji. Ikinä ei voi katsoa peiliin ja sanoa, että "olen valmis". Tottakai johonkin kamppailuun voi olla valmis, mutta ikinä ei ole vielä valmis versio itsestään.
Varsinkin yksilöurheilijalle urheilu voi helposti olla koko elämä. Packalénillakin on selvät suunnitelmat kesälle.
- Kyllä kesä menee treenatessa. Nälkä jäi edellisessä matsissa kovaksi, ja musta tullaan näkemään vielä uusi versio - ja se on hurja! Packalén vakuuttaa.
1,5 viikon loman Packalén aikoo viettää Espanjassa.
- Mutta enhän minä sielläkään aio paikallani olla, tulisin hulluksi! hän summaa.