Kuva: Senja Rapila

Lenita Airisto avautuu kateellisista naisista: Huithapelit eivät pysyneet elämässäni mukana

02.10.2017 14:30 - Anna Hopi

Airiston, 80, elämäntyö on vaatinut bisnesnaiselta pokkaa ja periksiantamattomuutta. Lähipiiristä ovat pudonneet pois ne ihmiset, jotka eivät ole tätä mentaliteettia ymmärtäneet.

Mielikuva Lenita Airistosta on värikäs. Julkisuuskuvansa perusteella Lenitaa eivät juuri raja-aidat pitele. Hän ihastuttaa, riemastuttaa, raivostuttaa ja hämmentää mielipiteillään.

Airisto saapuu haastatteluun täsmällisesti juuri ajallaan. Hän on pukeutunut näyttävään takkiin, jonka tumma kangas on kuvioitu kiiltävillä paljeteilla. Tyylikkään ja määrätietoisen vaikutelman kruunaa terävä katse.

Airisto menee suoraan asiaan, ja haluaa ennen haastattelua käydä läpi sen sisällön ja valokuvauksen yksityiskohdat. Aiheena on Lenitan keväällä ilmestynyt kirja Elämäni ja isänmaani, johon hän on koonnut pitkän elämänsä värikkäimmät tapahtumat. Teos on perinpohjainen, sillä siinä ei pelkästään selvitetä Airiston oman elämän tärkeimpiä juonikuvioita, vaan lisäksi katsannassa on suomalaisuuden historia viimeisen sadan vuoden ajalta.

Airisto on kotoisin yritysperheestä, jonka veri ja bisnekset vetivät maailmalle jo ennen hänen syntymäänsä. Koska perheellä oli suhteita Saksaan ja siellä asui sukulaisia, natsit aiheuttivat pelkoa perheessä. Kun Lenita oli kaksivuotias, syttyi Suomen ja Neuvostoliiton välille sota. Talvisotaa seurasi vielä Jatkosota. Sodat varjostivatkin Lenitan varhaista lapsuutta, sillä kun aseet laskettiin 1945, oli Lenita jo kahdeksanvuotias.

Perhe antoi vahvan perustan Lenitalle epävakaina vuosinakin.

- Vanhempien oppeja et saa mistään muualta. He siirtävät perheen kulttuurin lapsiin. Siinä lapsiin siirretään jokaisesta perheestä ja suvusta ne omimmat asiat. Oma äitini siirsi minuun kauneuden arvostamisen ja tuomisen elämään. Silloin kun oli aivan hirveää sota-aikana, tuli pommituksia, ei ollut ruokaa, oli kylmää ja pelotti, niin äiti pystyi aina kohottamaan tunnelmaa jonkun pienen kivan jutun kautta, muistelee Airisto Iskelmän haastattelussa.

- Muistan, kun asuimme hyvin alkeellisen talon yläkerrassa. Siellä ei ollut mitään mukavuuksia, ei edes lämpöä. Siellä oli vain yksi kamiina ja reikä katossa. Olimme sotaa paossa Lopella. Tulin esikoulusta pimeässä kotiin, niin äiti oli saanut jostain yhden omenan. Hän oli laittanut kynttilän pullon suuhun, ja kynttilän valo valaisi pientä pöytää ja sitä omenaa. Se oli aivan ihana näky. Mietin tietenkin ensin, saanko syödä sen omenan, mutten saanut siihen lupaa, Lenita nauraa lapsuudenmuistolleen.

- Muidenkin piti ensin antaa vähän nauttia näystä.

"Isä tiesi, että pärjään"

Lenita on vahva persoona, joka on pärjännyt elämässään erinomaisesti miehisessä työelämässä aikakaudella, jossa naisten odotettiin olevan lähinnä kodin hengetär ja hyvä vaimo. Hän on uskaltanut olla lapseton, miessuhteista nauttiva dynamo - viis muiden ajatuksista. Jos äiti on tuonut Lenitalle estetiikantajun, niin isältä hän on saanut itseluottamuksen, jonka turvin on uskaltanut olla rohkea pioneeri monessa asiassa.

Kansakouluikäisenä Lenitan kohtasi ensimmäisen epäilijänsä. Opettaja Liljeblad ei millään uskonut, että nuori tyttö voisi pärjätä oppikoulussa.

- Olin järkyttynyt. Isä oli kuitenkin eri mieltä opettajan kanssa. Hän sanoi, että tietää, että pärjään. Se oli ajatusmaailmassani käänteentekevä asia. Se on merkillinen lause, jonka kuulen vieläkin päässäni. Se ei ollut isän toiveajattelua, eikä arvailua, vaan isä tiesi, että tulen pärjäämään elämässäni. Se on kannattanut minua pitkään ihan tähän ikään asti, hän sanoo.

- Äidin rakkaus on olemassa aina, vaikka tekisit mitä vain. Isän rakkaus pitää kuitenkin ansaita. Sinun pitää osoittaa, että olet hänen kunnioituksensa arvoinen. Isän rakkauteen liittyy odotuksia ja arvostusta. Se on toisenlaista, kaverillisempaa. Kun isä tietää, että pärjäät, saat samalla hänen kaveruutensa.

Lenitan puheesta kuultaa arvostus edesmenneitä vanhempiaan kohtaan.

- On sellainen tunne, että tämän päivän vanhemmille ei ole ihan selvää, miten tärkeitä he ovat lapsille. On tärkeää, että perheen kulttuuri siirtyy lapseen. Vanhempien täytyy arvostaa, mutta myös kasvattaa lapsia. Ei maailmalle voi lähteä ilman kasvatusta. Se on sama kuin lähtisit ajamaan liikenteeseen ilman tietämystä siitä, mitä ovat liikennemerkit.

"Luonne on kohtalo"

Nuori Lenita Airisto valittiin Suomen neidoksi vuonna 1954. Hän pääsi tehtävän ansiosta Yhdysvaltoihin matkalle, ja päätti heti jäädä sinne ainakin puoleksi vuodeksi.

- Kun sain matkaan mahdollisuuden, luulin sen olevan ainoa kerta, kun pääsen Amerikkaan. En miettinyt, että seuraavana vuonna menen sitten uudestaan. Siihen maailmanaikaan matkoja ei tehty niin vain. Pystyin lähtemään, koska Talvisota, Jatkosota ja Lapin sota olivat menneet niin, että Suomi säilyi rautaesiripun läntisellä puolella. Paikalla ei ollut virolaisia tai puolalaisia, koska he olivat rautaesiripun toisella puolella, Lenita muistuttaa.

Nuorella Airistolla vaikutti olevan suunnitelma valmiina: hän kirjoitti Yhdysvaltojen reissultaan juttuja suomalaisiin aikakauslehtiin, joissa kuvaili amerikkalaisen perheen elämä ja vapaa-ajanviettoa. Hän otti myös yhteyttä suomalaiseen Hollywood-tähteen, Taina Elgiin, ja pääsi sen kautta tutustumaan studioilla oleviin tähtiin. Airisto osoitti jo tuolloin määrätietoisuutta, vaikka oli vasta 17-vuotias teini.

Lenita pääsi tällä ensimmäisellä ulkomaanreissullaan tekemään jotain, mikä määrittäisi myös hänen tulevia vuosiaan - viemään Suomi-kuvaa maailmalle. Lehdet haastattelivat sanavalmista Suomen neitoa New Yorkissa, ja Lenita kertoi suomalaisten rehellisyydestä, sisusta ja kovista koettelemuksista sodissa. Hänellä oli omankäden tietoa sota-ajan kauhuista,koska ne olivat olleet kiinteä osa hänen lapsuuttaan.

On selvää, ettei ihan kuka tahansa 17-vuotias olisi saanut amerikkalaistoimittajia syömään kädestään. Mutta Lenita uskookin, että luonne on ihmisen kohtalo.

- Uskon täysin siihen, että ihmisen kohtalo riippuu siitä oletko avoin vai sulkeutunut. Sehän vaikuttaa paljon siihen, mitä elämästäsi tulee. Oma oppinuorani on, että "Just do it!" Olen yrittänyt miettiä, miten tämän amerikkalaisten suusta kuullun lauseen voisi kääntää suomen kielelle. "Siitä vaan! Liikkeelle! Ota haltuun! " Lenita laukoo.

- Elämässä täytyy lähteä pienillä askelilla liikenteeseen. Siinä samalla oppii ja tekemisen myötä tulee luottamus omiin kykyihinsä. Tulee kokemusta ja osaamista. Se kasvaa. Se on itse itseään kasvattava asia. Jos katsot vain verhojen välistä tai avaimen reiästä elämää, niin et kasva ihmisenä. Pitää mennä ulos ihmisten sekaan, hän hymyilee lämpimästi.

Oman elämänsä naarasleijona

Lenitan persoonassa on mielenkiintoinen ristiriita, sillä hän ei omien sanojensa mukaan ole koskaan yrittänyt rakentaa omaa brändiään tietoisesti. Silti hän luonut työllään itsestään suomalaisen viennin airuen, jonka ansiosta kotimaiset yritykset ovat saaneet jalansijaa maailmalla.

- Aloitin vientihommat suurinpiirtein niin, että kuljin matkalaukun kanssa ja potkin ovia auki. Kun sain ne auki, ostajilla oli kiire, ja hädin tuskin heillä oli aikaa katsoa tuotteitani. Tuotteita ostavalla osapuolella on iso vastuu. Jos hänen hankkimansa tuotteet eivät mene kaupaksi, hän on epäpätevä työssään ja joutuu pois. Siksi oli hyvä kuunnella, mitä tällaisen vastuun kantaja sanoi, sanoo Lenita.

- Monella suomalaisella yrityksellä oli tuolloin se ongelma, ettei maailmalla tiedetty millainen maa Suomi oli - oliko se osa Neuvostoliittoa vai pystyisikö suomalaisiin luottamaan. Ennen kuin lähdin myymään tuotantoani, tutkin kuka tarvisisi vetoapua ja otin yhteyttä sopiviin firmoihin. Selvää on, että jos ostat maailmalla suomalaisia tuotteita, ostat myös suomalaisuutta.

Airisto Oy -yrityksen kautta Lenita tuotti, suunnitteli ja toteutti vientiin suunnattuja promootioita, jotka kasvoivat suuriksi maailmankiertueiksi kuten Suomi luo ja Vie, Creative Finland ja Success Story Finland- tuotannot. Kiertueilla hän teki pitkiä päiviä ylityötunteja miettimättä.

- Olen aina tehnyt niin pitkiä työpäivä kuin on vaadittu. Yhteen aikaan tein 16 tuntia päivässä. En miettinyt sitä, miksi ei ole vapaa-aikaa. Olin itse valinnut tehtäväni. Kun sain työni tehtyä, jäi kuitenkin myös vapaa-aikaa tehdä jotain muutakin. Yksi asia, josta ei tarpeeksi puhuta, on työn ilo. Työstä saa enemmänkin iloa - se on enemmän kuin vain sitä, että vain "olet" jossain työpaikassa, hän sanoo.

Lenita ei ole koskaan ollut huippu-urheilija, mutta hän kertoo oppineensa paljon huippu-urheilijoiden mentaliteetista. Hän muistuttaa, että tavallinenkin ihminen saa vaatia itseltään yhtä paljon kuin huippu-urheilija.

- Se ei tarkoita, etteikö olisi peloissaan tai etteikö jännittäisi. Jokainen pelkää epäonnistumista. Jokainen epäonnistuu - sitten pitää vain tarkastella, missä meni vikaan ja oppia virheistä. Sellainen on urheilijan mentaliteetti. Kun tein Naarasenergia - hyöty ja uhka -kirjaani, haastattelin Unkarissa headhunter-naista, joka löysi johtotehtäviin ihmisiä. Hän sanoi, että he etsivät hyvin usein työtehtäviin urheilijoita, Lenita kertoo.

- Urheilija tietää, että täytyy tehdä hirveästi töitä. Huippu-urheilija tietää, ettei huipulle ole olemassa oikotietä. Pitää treenata ja treenata. Menestystä ei saavuteta vippaskonsteilla. Urheilija tietää, että jos tänään hävittiin, huomenna voitetaan. Häviö ei ole lopullista. Minulle jäi mieleen tämän ihmisen analyysi. Ajattelen niin, että vaikka ihminen ei olekaan huippu-urheilija, niin hän voi ottaa haltuun tämän ajatusmaailman.

Lenitasta on turhaa yrittää luoda tietoisesti omaa henkilöbrändiään.

- Nykyään minusta mietitään liikaa tällaisia huuhaa-juttuja, kuten "miten rakennat omaa brändiäsi" tai "miten teet itsestäsi karismaattisen". Niillä asioilla ei ole mitään merkitystä. Mitään et saa aikaiseksi ilman työtä. Mitä enemmän teet työtä, sitä paremmin osaat homman ja voit antaa itsestäsi muille. Karisma tulee tekemisen mukana, kun ihminen tietää, mitä hän osaa - kuin myös sen, mihin pitää vielä panostaa. Se varmuus juuri on sitä karismaa, nainen summaa.

Airiston mielestä olisi mielenkiintoista perehtyä syvemmin siihen, mitä se tarkoittaa käytännössä, kun suomalaiset hiihtäjät ja jääkiekkoilijat puhuvat tekevänsä kovasti töitä.

- Olisi todella inspiroivaa merkitä ylös urheilijan peruspäivä - miten paljon vaaditaankaan treenausta ja itsen kehittämistä, että urheilija jaksaa tehdä sen yhden täydellisen urheilusuorituksen, hän toteaa.

Mediakohu: "Hyvä että pääsin hengissä kotiin"

Läpi Airiston uran mediakohut ovat seuranneet häntä. Lenita on kritisoinut suomalaisten miesten tyylitajua ja kieltäisi heiltä tennissukkien käytön kokonaan. Taannoin hän kritisoi suomalaista tavis-mentaliteettia "luuseriajatteluksi." Onko Lenita vain tahditon, vai käyttääkö hän nerokkaasti provosoinnin taitoaan herättääkseen huomiota?

Viitisen vuotta SuomiAreenalla kuitenkin yskittiin omaan kahviin, kun Lenita julisti tavisten olevan luusereita, ja lehdet toistivat lausetta kissan kokoisin kirjaimin lööpeissä.

- Siellä SuomiAreenassa puhuttiin viennistä ja miksi suomalainen vienti ei toimi. Viemme kapea-alaisesti tuotteita, eikä se ole kilpailukykyistä toimintaa. Euroopassa on hienoja kulutustavaroita, joita myydään isolla hinnalla, koska ne ovat ainutlaatuisia. Meillä on ajateltu, että lasketaan vain tuotteiden hintaa. Jos niin tekee, siitä ei jää paljon jäljelle viivan alle, Lenita sanoo.

Hän heittää esimerkiksi Nokian puhelimet.

- iPhone-puhelimia, jotka olivat kalliimpia, myytiin paljon enemmän ja Nokian puhelimia ei tavisluureina haluttu yhtäkkiä edes Suomessa ostaa. Thomas Friedman, New York Timesin Pulitzer-palkittu kolumnisti julisti kirjoituksessaan, että "Average is over", eli keskinkertaisuus on ohi. Halusin kääntää sen suomeksi ja käytin termiä "Tavis on luuseri!". Hyvä että pääsin hengissä Porista Helsinkiin, hän napauttaa, ja nauraa.

- Jos ilmaisisin asian akateemisesti, että "keskinkertaisuuden aika on ohi", niin ihmiset haukottelisivat, että "hohhoijaa, koska lähdetään kahville". Kun sanoin, että tavis on luuseri, jokaiselta nousivat karvat pystyyn.

Lenita Airisto toteaa, ettei lähde kommentoidessaan soitellen sotaan. Hän sanoo ilmaisevansa ne asiat vahvasti, jotka todella tuntee läpikotaisin. Rohkeus puhua suoraan, järkyttää ja shokeerata tulee siitä, että hän todella tietää, mitä sanoo.

- Se tulee kokemuksesta, ja siitä, että olet itse varma asiasta. En mieti, että tuleeko tuosta hyvä lause. Jos ihmiset nostavat minut tapetille ja pistävät seinää vasten, että kerro mitä tarkoitit tuolla asialla, pystyn perustelemaan täysin omat lauseeni. Ja olemaan täysin ajatuksen takana. Nämä ei ole vain ylimalkaisia heittoja, vaan kommentteihini sisältyy harkittu totuus.

"Miesystäväni ovat opettaneet miesten ajattelua"

Miesten kunnioituksen Lenita on saavuttanut oppimalla ajattelemaan kuin mies. Hän luettelee useita maailmalla kohtaamiaan tiukkoja tilanteita, joissa naista katseltiin nenäänsä pitkin ja yritettiin vedättää. Kohtaamisista Lenita selvisi pitämällä päänsä kylmänä.

Tuotantoyhtiön johtohahmona hänellä ei ole ollut sijaa valitukselle ja siunailulle. Vaikeat tilanteet on täytynyt hoitaa ammattimaisesti, vaikka sisällä olisi kiehunutkin.

Vuosia sitten Success Story Finland -show'n oli pariisilaisessa teatterissa, jossa pokerinaamasta oli hyötyä.

- Vuokrasin aina teatterin ilman henkilökuntaa, koska meillä oli iso road show omine teknikkoineen tien päällä. Paikalla oli ranskalaisia ammattiyhdistys-miehiä, jotka huomasivat tilaisuutensa tulleen, koska tilannetta johti suomalainen nainen. He halusivat rahastaa meitä oikein kunnolla, ja yrittivät saada kovaa hintaa siitä, että työskentelivät teatterilla. Noh, en ollut eilen syntynyt, Lenita tuumaa pilke silmäkulmassa.

- Onneksi puhuin myös ranskaa. Miehet yrittivät estellä toimiamme ja väittivät, ettemme pärjäisi ilman heitä teatterissa. Sanoin todella tiukasti, että olimme kulkeneet ympäri maailmaa omien teknikoidemme ja laitteidemme kanssa. Puhuimme puolisen tuntia, minkä jälkeen he lähtivät nuristen ulos sieltä. Näitä tilanteita on ollut vaikka kuinka paljon, joissa pitää pitää pää kylmänä. Ei saa pyörtyä tai valittaa. Ei saa miettiä ongelmaa, vaan ratkaisua.

Miesystäviltä Lenita kehuu saaneensa oppia miehisestä luonteesta.

- Miesten kanssa selviää, kun osaa ajatella kuin miehet. Minulla on ollut hirveän hyviä miesystäviä. Olen opiskellut heidän tapaansa ajatella. Päätöksentekoa, koska se on tärkeää, hän hymyilee.

- Olen aina sanonut, että kaikkien kanssa ei tarvitse mennä sänkyyn. Voi olla hyviä ystäviä. Opettele, kuuntele miten miehet ratkaisevat asioita. he ovat oppineet sen armeijasta ja kavereitaan. Olen ollut paljon insinöörien ja teknikoiden kanssa - asennoituminen on ratkaisukeskeistä.

Airiston mukaan vain heikot miehet pelkäävät vahvoja naisia.

- Nuorempi sukupolvi omaa jo erilaisen asenteen. Voidaan tehdä lakeja ja säätää tasa-arvoa. Niitä lakeja on itäisissäkin maissa, mutta kukaan ei noudata niitä. Mitä enemmän naisia on kovilla ja vaativilla paikoilla - ja he pärjäävät. Silloin se todellisuus avautuu miehille. Lenita vastaa.

- He näkevät, että tuo on hyvä tyyppi ja sen kanssa voi tehdä työtä. Vaikka nainen oppisi ajattelemaan kuin mies, hän osaa kuitenkin ajatella myös kuten nainen. Meillähän on tämä aivokurkiainen, joka on sekä luovuutta että rationaalisuutta salliva. Täytyy sanoa, että kun tapaan vanhoja teknikkoja, niin emme tee mitään muuta kuin muistelemme. Valtava arvonanto on kaikkia kohtaan, jotka kulkivat kanssani yötä päivää tuulen lailla ympäri maapalloa. Asiat toimivat heidän kanssaan, kun ongelmiin löytyi aina joku sukkanauhakonsti, jolla saatiin homma alkuun.

"En mieti kateellisia ihmisiä"

Airisto myöntää, että on kohdannut vuosien varrella menestyksensä takia myös kateutta. Hän ei ole kuitenkaan vaivannut asialla päätään, koska useimmat tällaiset ihmiset ovat luontaisesti pudonneet pois elämästä ajan kuluessa.

Paljonko naiset kadehtivat kaunista, menestyvää kanssasisartaan?

- En mieti kovin paljon kateellisia naisia - he ovat vähän toisenlaisia naisia. Ne naiset, jotka tekivät vuosien varrella kanssani töitä olivat ihan päinvastaisia luonteita. Kateelliset siivilöityivät pois elämästäni koska kiertueet olivat niin kovaa hommaa. Huithapelit eivät sitä jaksaneet. Se oli kurinalaista tekemistä.

- Yksi teknikoistani sanoi, että armeija on lällärikamaa siihen verrattuna - elimme kuin urheilijan elämää. Piti mennä aikaisin illalla nukkumaan, jotta olisit hyvännäköinen aamulla, kun kuvaukset alkoivat. Noustiin ylös kuudelta, syötiin nopeasti ja sitten suoraan kentälle, hän kertaa.

- Tietysti kateellilsia naisia on ollut, se kuuluu asiaan. Se on osa elämää. Ei sinulla voi olla elämässä vain kannustavia ihmisiä. Kateellisista ihmisistä oppii ehkä parhaiten sen, miten tyhmää kateus pohjimmiltaan on. Se ei tuo tälle ilkeälle ihmiselle mitään lisäarvoa. Se ei helpota hänen pätemättömyyttään. En ole mitenkään poikkeus - kaikilla on kateellisia ihmisiä ympärillään.

"Selässäkin täytyy olla silmät"

Lenitan menestyksen salaisuus on ollut hänen intuitionsa. Hän kertoo olevansa hyvä ihmistuntija ja näkevänsä ihmisten läpi. Se on tärkeä taito alalla, jossa täytyy luoda laajoja sosiaalisia verkostoja.

- Intuitio kertoo, kehen voit luottaa. On määrättyjä signaaleja, jotka pitää tunnistaa. Kun ne näkee, on syytä alkaa epäilemään toisen motiivejä. Oma intuitio on kasvanut oppimisen ja erehtymisen kautta. Pitää liikkua ihmisten keskellä varovasti - selässäkin täytyy olla silmät. Kun olet aistit auki, ja katsot ihmisen olemusta, näet ehkä pinnan allekin, Lenita opastaa.

- Usein yhteistyö ihmisten kanssa vaatii myös riskinottoa. Välillä tekee virheitä, vaikka olisit kuinka viisas. Mutta olen sitä mieltä, että virheistä oppii enemmän kuin menestyksestä. Olen oppinut luottamaan omiin vaistoihini. Jos kaikki ei tunnu olevan kohdallaan, niin en kyseenalaista omia tuntemuksia, vaan uskon niitä, ja valpastun tarkkailemaan tilannetta. Hyvin usein huomaan, että omat vaistot osuvat oikeaan, hän hymyilee.

Ja vaikka Lenita on jo 80-vuotias, niin ne hänet kiinnostavaksi tekevät särmät ovat yhä tallella.

- Minua ei haittaa pelottaa ja shokeerata ihmisiä, koska silloin saan olla rauhassa.