Kuva: Emmi Moilanen
Suomalaiskirjailija pettyi Finlandia-häviöstään - Elisabeth Rehnin sanat "käänsivät veistä haavassa"
Miki Liukkonen oli ehdolla kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi O-romaanillaan.
Kirjailija Miki Liukkonen, 29, on uhonnut voittavansa jonain päivänä Finlandia-palkinnon. Tämä oli jo hyvin lähellä vuonna 2017, kun Liukkosen O-romaani oli ehdolla kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittajaksi. Miki Liukkonen myöntää Voice.fi:n haastattelussa, että palkinnon meneminen sivu suun oli suuri pettymys.
Voitto meni tuolloin Juha Hurmeen Niemi-kirjalle. Miki Liukkonen ei itse syttynyt tuolle teokselle.
- Olen vähän yrittänyt lukea sitä. Se ei oikein vaikuttanut mun kirjalta, että en jaksanut sitten keskittyä siihen. Kirja tuntui vähän siltä kuin yläasteen opettaja yrittäisi tehdä filosofiasta tai historiasta coolia käyttämällä slangisanoja tyyliin ”Aristoteles oli kova jäbä”. Se tuntui mun mielestä tosi ankealta, Liukkonen sanoo.
Finlandia-palkinnon saajan päätti tuolloin Elisabeth Rehn. Valintaansa Rehn perusteli muun muassa sillä, että kirjan luettuaan hän oli oppinut paljon uutta ja nauranut usein. Niemen kustantanut Teos tiivistää kirjan ydinsanoman sanoilla ”maailmankaikkeuden kulttuurihistoria à la Juha Hurme”.
Miki Liukkonen kertoo, että voittajan julkistuksen jälkeisissä juhlissa Rehn tuli puhumaan hänelle.
- Hän sanoi, että olisi valinnut kirjani voittajaksi, mutta Juha Hurmeen kirjassa oli enemmän opetuksellista hyötyä. Hän sanoi, että se käy historianopetuksen materiaaliksi yläasteilla ja lukioissa, Liukkonen kertoo.
(kuva: Emmi Moilanen)
Liian vaikeaselkoinen kirja
Finlandia-ehdokkaista päättänyt raati perusteli O-teoksen ehdokkuutta seuraavin sanoin:
”Proosaa voidaan kutsua lauseista koostuvaksi selvitykseksi asian tilasta. Miki Liukkosen O on tässä suhteessa selvitys pakkoneuroottisesta milleniaalisukupolven ajasta, jossa syiden etsiminen muodostuu metsäksi, jonka jokainen puu tutkitaan. O on maksimaalisuudessaan pysäyttävä teos. Sen kieli on täsmällisyydessään hykerryttävää ja kieliainekseltaan se näyttää ehtymättömältä. O kykenee synnyttämään lukijassa uteliaisuutta jokaisella sivullaan, ja havaintojen tarkkuudessa se on ennennäkemättömän terävä.”
O oli tekijältään melkoinen ponnistus – ja lukijalleen oikea runsaudensarvi. Yli 800-sivuinen teos keräsi ylistäviä arvosteluja, ja viimeistään O nosti Miki Liukkosen kulttuuriväen huulille. Megalomaaninen ja kunnianhimoinen romaani oli lopulta liikaa Finlandia-voittajasta päättäneelle Rehnille.
- Hänen mielestään minun kirjani oli liian vaikeaselkoinen. Hän sanoi, että olisin muuten voittanut palkinnon. Se jäi vähän harmittamaan, hän käänsi veistä haavassa, Liukkonen sanoo ja naurahtaa.
Miki Liukkonen julkaisi keväällä O:n jälkeisen romaaninsa Hiljaisuuden mestari. Liukkosen mielestä uutukainen on vielä O:takin parempi kirja. Entä jos Finlandia-ehdokkuutta ei tule tällä kertaa?
- En mä siitä latistu, Liukkonen toteaa.
Lähteet: WSOY, Kirjavinkit.fi, Teos
