Kuva: Solar Films
Arvostelu: Tarhapäivässä nähdään mainio lapsirooli ja saadaan muistutus elämän tärkeimmästä asiasta
Tarhapäivä-elokuvassa lapsiperheiden vastoinkäymiset verhotaan huumoriin.
Tarhapäivässä ollaan perusasioiden äärellä. Yösyöttö-elokuvan jatko-osassa Petteri Summanen on taas Antti Pasanen, joka elää tasaista arkea Paavo-poikansa (Olavi Von Bagh) kanssa. Paavon äidillä on ongelmia mielenterveytensä kanssa, eikä hän jaksa juurikaan tavata poikaansa. Pasanen on kuin kuka tahansa vanhempi. Elokuvassa käsitellään vanhemman tuntemuksia joka-ainoasta kulmasta: huonosta omastatunnosta ärtymykseen ja väsymyksestä vihaan - ja tietenkin rakkauteen. Moni ruuhkavuosia elävä samaistuu, miltä tuntuu, kun ei pääsekään kavereiden kanssa yksille. Ja tunnistaa sen, kun tekisi mieli huutaa pää punaisena, mutta pitää hillitä itsensä. Tai, kun päiväkodista annettu vasu-lappu ei tule kerta kaikkiaan koskaan mukaan. Tunneskaala verhotaan elokuvassa huumoriin, joka tuo arkisiin vastoinkäymisiin kaivattua piristystä.
Antin ja Paavon elämään tulee kuitenkin yllättäen kuusivuotias Terttu (Ellen Herler). Tämä käänne lisää vettä myllyyn entisestään. Miten pojan kasvattanut Antti luonnistuu tytön huoltajana? Miten tehdään hollantilainen letti? Mitä puetaan balettitunnille? Kuinka ketsupista taiteillaan Hello Kitty? Vaikka tyttöjen ja poikien mieltymykset ovat elokuvassa stereotyyppisiä, niihinkin on vanhempien varsin helppo samaistua.
Summanen on luonteva kuvaus arkisesta rakkautta kaipaavasta yh-isästä. Hahmon parasta antia ovat ironinen huumori, joka tulee ulos huokausten tai yksikseen muminan kera. Sivuroolissa Riia Kataja näyttelee loistavasti äitiä, jota ei kiinnosta oma lapsi, eikä oikein mikään mukaan. Erityismaininnan ansaitsee Von Bagh viisivuotiaana Paavona, joka on uskottava ikävöidessään äitiään, saadessaan raivarit tai vaikka kuunnellessaan satua.
Elokuvassa kaikki menee niin päin helvettiä kuin vain voi, ja lopussa kaikki taas lähtee rullaamaan järjestelmällisesti hyvin asia kerrallaan. Leffan aikana saa nauraa, hymyillä ja pyyhkiä kyyneliä. Tarhapäivä yltää genressään suomalaisten elokuvien kärkikastiin, ja tuntuu vääryydeltä olla suosittelematta sitä vähintään vertaistukena pikkulasten vanhemmille.
Sanoma on lopulta selvä: vanhempana ei tarvitse olla supermies. Syli, rakkaus ja empatia vievät pitkälle.
Tarhapäivä perustuu Eve Hietamiehen kirjaan
Ohjaaja Tiina Lymi
Ensi-ilta 15. marraskuuta
Lue myös: Petteri Summasen ja personal trainerin tiet erkanivat ensimetreillä - yksi puhelu muutti kaiken
