Rosa Siliämaa kasvoi aikuiseksi Uuden päivän parissa - sen jälkeen koko elämä meni uusiksi
Tammikuu 2010
16-vuotias Rosa Siliämaa on lähettänyt hakemuksen Ylen uuteen draamasarjaan. Hakuaika on umpeutunut uudenvuoden yönä, mutta Rosan hakemus on lähtenyt matkaan hieman myöhässä. Rosa on lukion ensimmäisellä luokalla, eikä hänellä ole näyttelijätaustaa. Siksi nuori nainen ei uskalla odottaa edes vastausta hakemukseensa.
Kutsu koekuvaukseen kuitenkin tulee. Koekuvaukset ovat kolmevaiheiset. Koska sarjaan haetaan musikaalisia ja tanssitaitoisia nuoria näyttelijöitä, koekuvauksissa pyydetään myös erikoistaitojen näyttämistä.
- En ottanut kuitenkaan suuria paineita, koska olin varma, ettei minua tulla valitsemaan. Menin pitämään sinne hauskaa. Heitin monologin, stand uppia perheestäni. Koitin kertoa kuka olen. Sen jälkeen soitin kitaraa ja lauloin. Se oli ehkä iso erottava tekijä, kun en jännittänyt niin paljoa, Rosa muistelee nyt. Samalla hän hieman nauraa suoritukselleen, mutta kuitenkin iloitsee heittäytymiskykyään.
Kun kutsu toiseen vaiheeseen tulee, Rosa miettii, että menisikö hän edes. Olisiko parempi suojella itseään pettymykseltä? Avarakatseinen Rosa päättää kuitenkin mennä – jo ihan kokemuksenkin takia.
- Viimeisellä kierroksella he kertoivat, että jäljellä on enää 10. Sitten alkoi jännittää. Viimeisellä kerralla olivat myös pääkäsikirjoittaja ja ohjaaja paikalla. Vedimme dialogin toisen hakijan kanssa. Oli myös minuutti aikaa näyttää erikoiskyky. Tanssin, Rosa kertoo.
Rosa valitaan Uusi päivä -sarjaan keskeiseen rooliin. Hänestä tulee Vilma Haavisto. Hän ei osaa vielä tuolloin arvata, kuinka iso rooli Vilmalla on myös hänen omassa elämässään.
Tammikuu 2020
Rosa on kasvanut aikuiseksi Uusi päivä -sarjan tekijöiden keskellä. Hän lopetti sarjassa keväällä 2017. Rosa ei voisi olla onnellisempi siitä, että hän sai olla juuri tuon tiimin ympäröimänä.
- Näyttelijät miettivät paljon maailmaa ja ihmisyyttä. Muistelen todella paljon vaikka Esko Roineen ja monen muun kertomia mietteitä maailmasta. Jos voisin toivoa tulevaisuuden lapselleni jotain ihmisiä ympärille omien vanhempien lisäksi, toivoisin juuri sellaisia, jotka ajattelevat maailmaa laajasti ja ovat valmiita jakamaan ajatuksia. Se on muokannut minua paljon, että olen saanut olla kaikki päiväni tuollaisessa seurassa, Rosa sanoo.
Nyt 26-vuotias nainen pohtii asioita syvällisesti. Hänessä on havaittavissa samaa pohdiskelijaa kuin hänen roolihahmossaan, runotyttömäisessä Vilmassa.
- Ympäristö vaikuttaa niin paljon ja luo voimakkammin, mihin itse pystyy. On vaikea huomata omaa ansiota elämässä. Saa olla kiitollinen monille asioille. On vaikeaa ottaa kunniaa, että on päässyt esimerkiksi Uuteen päivään, Rosa toteaa.
Seitsemästä vuodesta on jäänyt muistiin myös yksittäisiä hetkiä. Yksi niistä on synnytyskohtaus, jossa Rosan näyttelijän kykyjä kysyttiin todella.
- Kun tapaan uusia ihmisiä, esimerkiksi juuri ollessani Dublinissa, kerron "synnytyksestäni". YouTubesta löytyy joitain pätkiä siitä, ja niitä on minusta aina hauska näyttää. Se järkyttää ihmisiä ajatuksena: "ahaa, katsomme, kun synnytät", Rosa naurahtaa.
Myös Vilman pyörätuoliin joutuminen herätti Rosassa paljon ajatuksia. Vilma kaatui tanssiesityksessä ja taittoi niskansa.
- Ennen sitä harjoittelin paljon ja pyrin tauoillakin menemään pyörätuolilla, jotta se tulisi tutuksi. Sen jälkeen, kun näin invapaikan, mietin aina, että tiedän, miltä tuo tuntuu. Ehkä se kuulostaa hassulta. Tuntuu, että olen saanut sellaisen elämänkokemuksen tuota kautta, että minulle olisi käynyt jotain todella pahaa, Rosa kertoo.
Rosa toteaa, että Vilma teki paljon asioita, joita hän ei itse ymmärtänyt. Hän pohtii, että näyttelijänä täytyy ymmärtää, minkä lenkin hahmo on tehnyt päätyäkseen ratkaisuihinsa.
- Täytyy ymmärtää ja olla hänen puolellaan, vaikka hahmo tekisi tyhmiä asioita. Jos ajattelisin, että tämä on tosi tyhmää, eikä tämä hahmo näin tekisi, jälki on huonoa.
- Minulla on kristillinen tausta ja siitä on aina tykätty puhua näyttelijäpiireissä. Olin tottunut koulussa, että täytyy depatoida arvoistani. Näyttelijäpiireissä niistä puhuessa ihmiset olivat vain uteliaita. Tuomitseminen ei ollut läsnä. Kun tapaat jonkun ihmisen, joka ajattelee eri tavalla, se on sinulle näyttelijänä myös rakennusainetta ja auttaa sinua työssäsi, kun pääset ihmisen puolelle. Ajattelin, että tämä on paras työ ikinä. Näyttelijänä pääset vielä pidemmälle: pääset myös sen ihmisen vaatteisiin ja kenkiin ja niihin keskusteluihin, Rosa korostaa.
Kun Rosan hahmo Vilma jätti Janin (Valtteri Lehtinen) alttarille ja karkasi toisen miehen kanssa kirkosta, sai Rosa taas pohtia hahmonsa käytöstä tavallista enemmän.
- Kun luin käsikirjoituksen ensimmäisen kerran, mietin, että tapahtuupa tämä nopeasti. Mietin, mitä kaikkea pinnan alla on kytenyt, että se kulminoituu tähän yhteen kohtaukseen. Siitä tuli tosi paljon palautetta ja pitkään. Siitä käänteestä puhuttiin tuotannossa, että "nyt katsojat suuttuivat". Tein sen työn, että pääsin hahmon ajatusmalliin. Samaan aikaan hahmo voi olla hyväsydäminen ja tehdä asioita täysin varoittamatta, Rosa sanoo.
Palautteen myötä Rosa tunsi olevansa vahvasti hahmonsa puolella, vaikka myöntää eläneensä samat kokemukset lukiessaan käsikirjoitusta.
Roolihahmon tunteet jäivät päälle
Rosa todella oli hahmonsa puolella - joskus jopa liiaksikin.
- Niin kävi, kun sain tietää, että Vilma on raskaana, ja lapsi pidetään. Muistan, kun näyttelijäkoordinaattori veti minut ja Valtterin porraskäytävään ja kuiskasi asian. Olimme ihan, että "Mitä???". Hän sanoi, että asiasta ei saa vielä kertoa kenellekään. Menimme Valtterin kanssa ulos huutamaan. Huusimme, koska olimme tosi järkyttyneitä tilanteesta, Rosa muistelee.
Seuraavat kaksi viikkoa Rosan oli hankala olla ihmisten seurassa.
- Itkin todella paljon. Olin järkytyksen tilassa. Koitin miettiä, että Rosa ei ole saamassa lasta. Koko Vilmaa ei ole olemassa. Kaikki on ihan hyvin. Olin 18-vuotias. Jos olisin saanut lapsen, se olisi ollut tosi kova järkytys elämääni. Oli hankalaa irrottautua roolihahmon tunteesta, Rosa sanoo.
Hän ei hiiskunut tuntemuksistaan kenellekään.
- Ajattelin, että olen hirveä amatööri, kun on yleinen vitsi, että rooli jää päälle. Roolihahmon tunteet voivat päälle ja kehoon. Samoihin aikoihin oli lehtijuttu miesnäyttelijästä, joka oli elokuvassa raiskannut naisen. Se oli hänelle kova paikka, kun hän oli joutunut monta tuntia päivässä näyttelemään, että tekee noin pahaa jollekin ihmiselle. Puhuimme siitä näyttelijälämpiössä näyttelijöiden kanssa. Tajusin, että muillekin käy näin, Rosa kertoo.
Hän uskoutui usein etenkin näyttelijä Anu Niemelle, joka näytteli Vilman äitiä Minna Haavistoa.
- Kerroin, että en ole päässyt Vilman fiiliksistä eroon. Sen jälkeen tapasimme. Hän laittoi minut tekemään erilaisia tehtäviä, jotka laukasivat sen pois.
Siitä lähtien Rosa otti käyttöön uuden fyysisen rutiinin, joka sai hänet erottamaan roolin ja hänen oman persoonansa selkeästi.
- Kun tulin töihin aamulla, sanoin kaappini luona peilikuvalleni "Heippa Rosa". Riisuin omat vaatteeni, laitoin Vilman vaatteet päälle ja sanoin peilille "Hei Vilma". Se auttoi erottamaan, milloin olin työminä ja milloin oma itseni, Rosa perustelee ja jatkaa, että tämä helpotti myös käsittelemään työhön kohdistuvaa palautetta.
Kuvauspäivien jälkeen Rosa jäi lukemaan käsikirjoituksia työpaikalle. Vilma jäi elämään niiden seinien sisäpuolelle. Töistä kotiin lähti Rosa.
Juttu jatkuu seuraavalla sivulla.
Jatka lukemista