Kuva: MTV3
Kun Minna Kuukka tutustui MasterChef-keittiöön ensikertaa, moni asia hämmensi
Radiojuontaja Minna Kuukka on yksi MasterChef Vip -kauden osallistujista. Tällä palstalla hän kertoo ajatuksiaan kisasta ja jakaa reseptivinkkejä.
"Tv-formaatti MasterChef on kenties maailman suosituin ruoanlaittoon perustuva kilpailu. Aikoinaan Briteistä lähtenyt kisa toteutettiin vuonna 2009 ensimmäisen kerran Australiassa ja juuri tästä down under -versiosta tulikin jättisuosittu. Ohjelmaa on sittemmin tehty eri maissa, on ollut ammattilais-, junior-, ja julkkisversioita.
Meillä Suomessakin on ohjelmasta nähty joitakin vuosia sitten paitsi perusversio, niin myös kaksi viimeksi mainittua. Julkkiskokkikisan silloin vei kiinteistöbusineksistaan tutuksi tullut Kaisa Liski, joka muuten nykyään alaa vaihdettuaan pyörittää omaa ravintolaansa.
Itse heräsin vasta joitakin aikoja takaperin, vähän jälkijunassa juuri Australian version hienouteen ja hotkinkin sitä vauhdilla useamman kauden. Aikamoinen katsomisurakka, sikäläisessä kaudessa jaksoja on heittämällä se 50.
Itseäni viihdytti ohjelmassa se, että pääsi seuraamaan, miten kilpailijat kerta toisensa jälkeen joutuivat hirveän hankaliin tehtäväkiipeleihin, jotka he monen draaman ja käänteen kautta yleensä selvittivät. Joku paremmin, joku heikommin, josta sitten seuraa putoaminen ohjelmasta. Kyseessä siis todellakin on kilpailu, mutta kannustavassa ja tsemppaavassa hengessä. Kulloinkin poispudonneelle riittää kannustavia sanoja ja rohkaisua tuleviin siviilikokkauksiin.
Myönnän olevani ohjelman fani. Niinpä alkukesällä tuotantoyhtiöstä tullut puhelu, jossa kyseltiin halukkuutta lähteä uudelle Suomikaudelle mukaan, osui herkkään kohtaan. Siihen päälle vielä kaksi teiniä hyppimään innoissaan ja meuhkaamaan, että ’ÄITI, SUN TÄYTYY LÄHTEE MUKAAN!’, niin suojaus mureni ja vastaus oli myöntyvä. Moneen kertaan kuitenkin varmistelin, että onhan niin, että kelkkaan uskaltaa tällaisilla perusmamman kotikokkaustaidoilla lähteä ja näin kuulemma oli näppylät. Ennen kotikokkaajien VIP-kautta kuvattaisiin ammattilaiskausi ja siellä meininki olisi vaikeusasteeltaan eri levelillä.
Loppukesästä me mukaan heittäytyvät, muissa kuin ruoanlaittoyhteyksissä julkisuudessa operoineet tyypit tapasimme toisemme studiorakennuksen taukotiloissa. Tutustumista, hermostunutta pulinaa, tulevan pähkäilyä. Hetikö tositoimiin? Millaisia tehtäviä luvassa? Onkohan tuomarit tiukkiksia? Puhelimet ja kellot piti jättää taukotilaan, portaat ylös ja siinähän se, tv-kuvista tuttu MasterChef-keittiö.
(kuva: MTV3)
Omassa kotikeittiössä kun laiteosastolta löytyy blenderi, sauvasekoitin ja sähkövatkain, oli MasterChef-keittiön hyllyt turvoksissa ihania vempeleitä. Jäätelökoneita, frittikeittimiä, lihamyllyjä, tohottimia, monitoimikoneita, sous vide -sauvoja, vakuumilaitteita, savustuspyssyjä, sifoneja, painekattiloita. Keittiötavarataivas. Tuon laitearsenaalin vehkeistä itsellä kokemusta on vain painekattilasta ja sekin 80-90-lukujen taitteesta, Ranskassa vietetyn au pair -ajan tiimoilta, kun isäntäperheen äiti viittoili vihanneskaapin antimiin ja ohimennen mainitsi, että ratatouille syntyisi näppärimmin painekattilassa. Ja että sitä voisi au pair -tyttö illaksi laitella. En tänä päivänä ymmärrä, mikä suojelus esti painekattilaummikkoa suomalaistyttöä räjäyttämästä koko ranskalaisperheen keittiötä.
No, MasterChef-keittiön laitepaljouden edessä ihastuksen huokauksia ei hillinnyt edes se, ettei siinäkään kohtaa ollut mitään käryä, miten suurinta osaa laitteista käytettäisiin. Sama au pair -ajan keittiösuojelus olisi taas tarpeen. Ja entä sitten se ruokakomero, josta raaka-aineet annettaviin tehtäviin ammennettaisiin: jauhoja, mausteita, maitotuotteita, öljyjä, etikoita, tuoreita proteiineja, yrttejä, vihanneksia, hedelmiä, kattava setti kaikkea. Aivan täydelliset puitteet kokkaajalle. Olisipa siinä saanut kierrellä rauhassa ja hypistellä tarjolla olevia raaka-aineita, mietiskellä, googlailla reseptivaihtoehtoja ja sitten ajan kanssa keitellä ja haudutella ihanuuksia muiden makusteltaviksi. Näinhän se ei kuitenkaan mennyt. Vaan muodostelmassa köpötettiin riviin tuomareiden eteen, kisaessut päälle ja briiffi ensimmäisen tehtävään. Sydän hakkasi ja mieli hukkasi jokaisen ikinä siellä viivähtäneen reseptinaihion. Apuja ei luvassa mistään.
(kuva: MTV3)
Oman pikku mausteensa tehtävään toi kello MC-keittiön seinällä. Se oli ihan oikea ja kävi valitettavasti ihan oikeaa aikaa. Tehtävän käynnistyttyä se nakuttaisi armotta yhtä soittoa annetun ajan loppuun. Vaan siitä se sitten lähti, eka tehtävä, kun tuomarit yhteen ääneen huusivat koko uuden kauden käyntiin: AIKA. ALKAA. NYT!!!
Ensi kerralla sitten lisää jatkon tunnelmista. Tähän loppuun taas pieni keittiövinkki, joka ei oikeastaan millään tavalla liity edellä kuvattuun. Tai korkeintaan sillä tapaa, että ehkä siinä lähtölaskennan jälkeen hengenhädässä ja kiireessä ruokakomeroon hyökätessään muiden kisaajien kyynärpäitä väistellen, kävi mielessä toive, et voisipa teleportata itsensä johonkin täydelliseen rauhaan. Vaikka kiireettömään sunnuntaiaamuun, juomaan kahvia ja imemään pillillä lempismoothietaan."
Se tehdään näin:
Laita blenderiin:
1-2 kypsää banaania paloina
1 pussi kotimaisia pakastemustikoita
n. 300 g turkkilaista jogurttia (2/3 sellaisesta korkeasta purkista)
loraus juoksevaa hunajaa tai vaahterasiirappia
muutamia tippoja vanilja-aromia
1 tl kardemummaa (itse laitan usein enemmänkin, koska se on musta ihanaa)
maitoa tai maitojuomaa tai vaikka mustikkakeittoa isompi loraus, ehkä noin 1-1,5 dl - sitä voi lisätä sen mukaan, miten paksua smoothiesta haluaa.
Surrauta tasaiseksi ja kaada laseihin. Tästä riittää pienet lasilliset neljälle tai vastaavasti isommat pienemmälle köörille.
Lue myös: Minna Kuukka vastaa yleiseen olettamukseen MasterChef-keittiöstä: "Se on todellista"
