Kuva: AOP
"Ajattelin sen pitävän raiskaajat loitolla" - Sanna Stellan jakoi kokemuksensa, ja moni samaistui
Naisten kokema turvattomuuden tunne on ollut viime päivinä vahvasti julkisuudessa.
Viime päivinä suuri puheenaihe on ollut turvattomuus, etenkin yksin liikkuvien naisten kohdalla. Keskustelu lähti liikkeelle Britanniasta, jossa ystävänsä luota kotiin kävellyt Sarah Everard, 33, katosi jäljettömiin Lontoossa. Hänen ruumiinsa löytyi myöhemmin ja hänen murhastaan ja sieppauksestaan epäiltynä pidätettiin poliisina työskennellyt mies. Hänen lisäkseen pidätettynä on avunannosta syytetty nainen.
Everardin kohtalo on saanut muun muassa sosiaalisessa mediassa aikaan vilkasta keskustelua naisten turvattomuudesta. Viime päivien aikana naiset ympäri maailmaa ovat jakaneet omia kokemuksiaan sosiaalisessa mediassa.
Yksi oman tarinansa kertoneista on näyttelijä Sanna Stellan, 47, joka nuorempana asuikin Lontoossa. Stellanin mukaan hän asui sekä hyvä- että pahamaineisilla alueilla, mutta kummassakin turvattomuus oli läsnä.
"Tämä oli suojani, kun nuorena kävelin iltaisin Lontoossa kotiin. Hattu päähän, koska hiukset kannatti peittää. Ponnari oli ehdoton ei, siitä olisi saanut liian hyvän otteen. Avain aseena nyrkissä. Lisäksi esitin hullua. Metroasemalta kotiin kävellessäni mutisin runoja suomeksi ja heiluttelin päätäni puolelta toiselle. Ajattelin sen pitävän raiskarit loitolla," Stellan kirjoittaa.
Monien muiden naisten tavoin, Stellankin oppi kulkemaan siellä, missä oli eniten ihmisiä ja valoja.
"Vaihdoin tien puolta pimeiden porttikongien ja puistojen kohdilla. Kasvatin silmät selkäänikin. Pelkoa en halunnut näyttää, joten kehittelin erilaisia syitä katsoa taakse, sivuille, taas taakse. Aina piti kuitenkin näyttää siltä, että ei pelota yhtään. Ei siksi, että olisin halunnut olla cool, vaan siksi, että tuntui turvallisemmalta esittää kovista."
Oli Stellanin mukaan tavallista, että matkan aikana joku huuteli, lähestyi uhkaavasti tai alkoi kävellä rinnalla. Silloin hän esitti extra coolia.
"Silloin piti olla extra cool. Ei liian ilkeä eikä liian nokkava, vaan sopivan määrätietoisen torjuva. Yleensä se auttoi, aina ei. Puhuttiinko näistä? Ei. Kertoiko joku vinkkejä, miten selviytyä? No ei. Hirveä määrä energiaa meni pelkäämiseen ja selviytymiseen. Onneksi nyt puhutaan. Ja siksi muutos on mahdollinen," Stellan päättää kirjoituksensa.
Rehellinen päivitys on kerännyt suuren määrän tykkäyksiä sekä kommentteja, joista käy nopeasti ilmi se, miten normaalia tämä kaikki onkaan.
"Täysin samat keinot on ollut minulla käytössäni."
"Mä kuljen edelleenkin (yöllä tai myöhään, erittäin harvoin) aina puhelin kädessä ja teeskentelen puhuvani siihen, jos pelottaa."
"Voi hitto, millaista on naisten ja tyttöjen tavallinen arki turuilla ja toreilla. "
"Liiankin tuttua."
Julkaisun ja kaikki kommentit pääset katsomaan alta. Jos se ei näy, pääset katsomaan sen myös täältä.
Lue myös: 'On ahdistavaa, kun miehet tuijottavat tai seuraavat': Turvattomuus on arkea myös suomalaisnaisille
