Arvostelu: Kikan tarina on surullinen, mutta Kikka!-elokuva yksi vuoden ehdottomasti parhaita
Kikka eli Kirsi Viilonen saa vihdoin oman elokuvansa. Olemme nähneet viime vuosina jo Juicen, Kari Tapion ja Olavi Virran tarinat valkokankaalla, ne ovat kaikki hyviä elokuvia, mutta on jo kauan ollut aika nähdä jonkun aikansa vahvan naisenkin tarina.
Kikka!-elokuva kertoo kaunistelematta tarinan Kikan elämästä. Se ei kompastu siihen, mihin monien taiteilijaelämäkertojen on parjattu kompastuvan. Kikan tarinaa ei kerrota hänen rakkaussuhteensa kautta. Elokuva kertoo Kikasta itsestään, hänen urastaan, mutta myös hänen monista muista puolistaan ja siitä, miten hänkin oli esiintymisasujensa takana vain hyvin haavoittuvainen ja epävarma ihminen.
Kuva Kikan arkiminästä piirtyy esiin hienovireisesti ja kauniisti onnistuen luomaan ehjän ja kokonaisvaltaisen päähenkilön. Koskettavinta on aloitteleva muusikko värjäämässä mumminsa hiuksia ja työntelemässä pyörätuolia. Uskottava kuva henkilön moniulotteisuudesta on hetkessä syntynyt.
Kikan roolin tekevä Sara Melleri sekä laulajan parasta ystävää ja manageria, elokuvassa Paula Takolan nimeä kantavaa hahmoa esittävä Elena Leeve ovat molemmat huikeita rooleissaan. Heidän välisensä kontrasti on erityisen kiinnostava, Kikka on pirskahteleva ja överi, bestis Paula taas varautunut ja hieman takakireä. Ohjaaja Anna Paavilaisen ensimmäiseksi pitkäksi fiktioelokuvaksi Kikka! puolestaan on mestariteos.
Kikka tuli hyväksikäytetyksi ensi metreistä lähtien
Olen syntynyt vasta Kikan suurimman suosion jo hiivuttua. En ole siis ollut paikalla todistamassa mediamyllytystä, jonka keskelle hänet on viskattu. On uskomatonta, miten minun sukupolveni on ottanut Kikan omakseen ja pitää häntä aikansa suurimpana rokkitähtenä. Ajattelemme, että Kikka oli aikansa feministi aikana, jolloin harva oli edes kuullut koko sanaa. Laulamme hänen biisejään edelleen diskoissa ja pidämme häntä jonkinlaisena vapauden symbolina. Omana aikanaan vähätelty artisti on enää muisto vain.
Mutta vähätelty hän oli ja myös äärimmäisen hyväksikäytetty. Elokuvassakin nähdään, kuinka Kikan rohkea ja eroottinen imago ei syntynyt vahingossa eikä edes laulajan omasta aloitteesta. Kikan hahmo pyytää toistuvasti saada laulaa vakavampiakin kappaleita, mutta levy-yhtiön sedät tuottavat hänelle sukkulaa ja hanuria toisensa perään.
"Kikan toppi valahti, ettehän käytä tota", Leeven hahmo tenttaa elokuvassa Kikan ensimmäisen musiikkivideon kuvaajilta.
Kuvaajat lupaavat leikkaavansa kohdan tietenkin pois. Niin ei käy ja yksi televisiossa vilahtanut nänni heittää Kikan ylle tuohon maailmanaikaan ikuisen leiman.
Vaikka Kikan lähtökohdat olivatkin epäreilut, elokuva kertoo tarinan silti siitä näkökulmasta, mikä Kikan tarinassa oli kaunista ja uraauurtavaa. Se ei jatka miehisellä katseella surffailua, vaan antaa äänen vahvoille naisille Kikan menestyksen takana. Kaikesta huolimatta Kikka saavutti valtaisan suosion ja on edelleen yksi eniten myyneistä suomalaisista naisartisteista. Menestystarinan takana ei ollut joukko epäkunnioittavia miehiä, vaan kaksi vahvaa naista, Kikka ja hänen managerinsa ja paras ystävänsä.
Elokuvassa kauneinta onkin Kikan ja Paulan ystävyys, joka kantaa läpi vuosien. He raivaavat kahdestaan hartiavoimin tiensä läpi musiikkimaailmaan, joka on siihen aikaan ollut vielä lähinnä miesten maailma. Uskallankin luvata, että elokuvan tarinaan on helppo kenen tahansa nykypäivän naisen rakastua.
Yksi vuoden parhaita
Sen lisäksi, että tarina on koukuttava, on elokuva koko kestonsa ajan pelkkää silmäkarkkia ja kauniita sekä tarkkaan mietittyjä kuvia. En yllättyisi lainkaan, jos se tulisi kilpailemaan parhaan puvustuksen, lavastuksen tai kuvauksen Jusseista - parhaasta elokuvasta kisaamisen ohella, totta kai.
Vaikka elokuvan tarina onkin kuristavan surullinen ja ahdistava, on Kikka! elokuvana silti yksi vuoden parhaita.
Kikka! saa ensi-iltansa 12. lokakuuta. Trailerin voit katsoa alta tai täältä.
Lue myös: Arvostelu: Tytöt tytöt tytöt on niin lumoava uutuuselokuva, että se on pakko nähdä itse