Kikka!-elokuvaan ei haluttu Me Too:n jälkeistä katsetta menneisyyteen - ohjaaja halusi korostaa iloa
Juuri ensi-iltaan tullut Kikka!-elokuva kertoo tarinan laulaja Kikasta, eli Kirsi Sirénistä, joka sai aikanaan osakseen sekä hurjaa suosiota että naisvihamielistä vähättelyä. Pääroolissa nähdään Sara Melleri, ja elokuvan on ohjannut Anna Paavilainen. Käsikirjoituksen on tehnyt Maarit Nissilä.
Melleri ja Paavilainen kertovat Sadun sunnuntaivieras -podcastissa, että elokuvassa ei haluta mässäillä Kikan elämän traagisilla puolilla, kuten päihdeongelmilla ja vaikeuksilla miesvaltaisella musiikkialalla. Ohjaajalle tärkeintä oli tuoda esiin iloa.
- On tietysti pysäyttävää, että hän lähti täältä vain 41-vuotiaana. Halusin tuoda elokuvassa esiin, että vaikka voi olla vaikeita jaksoja, niissä on aina samalla iloa. En halunnut surkutella karmeaa loppua, vaan näyttää, että loppuun asti on ollut iloa, Paavilainen sanoo Satu Kotosen haastattelussa.
Paavilainen korostaa, että Kikan haave oli esiintyä ja sitä hän toden totta sai tehdä.
- Hän saavutti siltä osin unelmiaan ja sai paljon elämältä.
Myös pääosanesittäjä Melleri halusi tuoda elokuvalla esiin sen, miten valo ja pimeys voivat olla läsnä samassa ihmisessä samaan aikaan.
- Minäkin halusin keskittyä siihen valtavaan riemuun ja valoon, mikä hänessä oli. Traagisuutta korostavat otsikot tietenkin myyvät lehtiä, mutta mielestäni hänen tarinansa on paljon enemmän ja elokuvamme on paljon enemmän, Melleri pohtii.
Musabisneksen raakuus ei ole keskiössä
Monet muistavat Kikan tarinasta naisen kohtaaman vähättelyn. Pirteän seksikäs esiintyminen ja pikkutuhmat sanoitukset tekivät Kikasta monien, etenkin miespuolisten, kriitikoiden maalitaulun. Erityisen kuuluisaksi tässä mielessä on noussut vuoden 1990 Sabatti-ohjelman haastattelu, jossa Kikka oli toimittaja Tapani Ripatin vieraana yhdessä Irwin Goodmanin ja Pasi Kauniston kanssa. Haastattelussa Kikka joutui puolustautumaan esimerkiksi ulkonäköön ja laulutaitoon liittyviltä ennakkoluuloilta.
Musiikkimaailma oli eittämättä raadollisempi nuorille naisille 1980- ja 1990-luvuilla kuin nykypäivänä. Tätäkään kulmaa ei Kikka!-elokuvassa haluttu hieroa katsojan silmille.
- Tuntui väärältä, että tällä elokuvalla aiheuttaisi hirveästi pahaa mieltä ja suuttumusta. Halusimme, että elokuvassa katse olisi Kikan katse eikä meidän Me Too:n jälkeinen katseemme siihen aikaan, Paavilainen sanoo.
Anna Paavilaisen ja Sara Mellerin koko haastattelun voit kuunnella alta tai Podplaysta.
Voice.fi, Iskelmä, Radio Nova ja Podplay kuuluvat Bauer Mediaan.
Lue myös: Arvostelu: Kikan tarina on surullinen, mutta Kikka!-elokuva yksi vuoden ehdottomasti parhaita
Lue myös: Erika Vikman kertoo tulleensa selkään puukotetuksi musiikkialalla: "Mielistelijöiden ala"