Kuva: Sanni Seppä
Voiko taidetta rajoittaa, Heikki Kuula? Artisti pohtii, missä menee hyvän maun raja ja kuinka paljon hän itse varoo biiseissä sanomisiaan
Uuden levyn julkaissut Kuula avaa Voice.fi:n haastattelussa muun muassa uusien biisiensä syntytarinoita ja pohtii taiteen rajoittamista.
Artisti Heikki Kuula, 40, on kiistatta yksi suomirap-skenen tunnetuimpia hahmoja. Hän vaikuttaa soolouransa lisäksi Teflon Brothers –, ja Poliisi-yhtyeen riveissä ja hänen biisikatalogiinsa lukeutuu useita suomalaisen rapin ja popin rakastetuimpia hittejä. Helsingin Malminkartanossa varttunut artisti on luonut pitkän uran musiikin parissa ja tänään 29. syyskuuta, hän jättää jälleen uuden jäljen Suomen musiikkihistoriaan julkaistessaan uusimman albuminsa 0 tykkää tästä. Rauhallisin fiiliksin Voice.fi:n haastatteluun astellut Kuula kertoo, että tällä kertaa hän halusi luoda selkeämpää soundia, joka erottaa hänen yhdeksännen albuminsa aiemmista, rosoisemmista teoksista.
- Ajattelin, että en ole ikinä tehnyt sellaista kirkasta ja oikeasti tosi ammattimaisesti tuotettua soundia, niin tässä on ehkä se punainen lanka verrattuna mun muuhun tuotantoon, Kuula kertoo.
Levyn nimi 0 tykkää tästä pohjautuu luonnollisesti somemaailmaan. Tykkäykset ja kommentit ovat kovassa huudossa nykymaailmassamme ja niiden puute voi jopa pahoittaa mielen. Jos kukaan ei tykkää, tarkoittaako se, etten ole olemassa, enkä kiinnosta ketään? Nimi kuvaakin oivasti levyä, joka on täynnä tarinoita eroamisesta, epäonnistumisista ja menetyksistä.
- Koko levy oikeastaan alkaa sillä, että ensimmäisessä biisissä kaikki menee hyvin, mutta sen jälkeen on pelkkää alamäkeä. Nimi kuvaa sitä mielestäni hyvin, että siinä levyllä ollaan tosi yksin.
- Tämän levyn idea on kyllä selkeästi se, että kerrotaan vähän sellaisesta luuserista, tyypistä, joka ajattelee levyn ekassa biisissä, ettei me ikinä erota ja sitten heti tokasta biisistä asti homma menee eteenpäin ja se on jo eronnut. Hän kertoo myös muistakin ex-tyttöystävistään, joista se on eronnut, sekä kissasta, joka on kuollut – kaikesta kurjasta, Kuula avaa albumin tunnelmia.
Voit myös kuunnella haastattelun alta tai Podplaysta.
Artisti on hyppinyt vuosien varrella ketterästi genrestä toiseen. Suomirapin klassikkoalbumeihin lukeutuva PLLP sijoittuu selkeästi perinteisemmän rapin puolelle, kun taas vuonna 2014 julkaistu Heijastuksia täydelliseltä rundilta uppoaa rokimpaan kategoriaan. Kuula kertoo, että häneltä toivotaan usein samanlaista soundia kuin hänen klassikkolevyillään, mutta hänen mielestään vanhoihin, jo tehtyihin juttuihin on turha jäädä junnaamaan.
- Kyllä mä teen välillä sellaisia raffimpiakin kappaleita, mutta niiden uusienkin biisien on tosi vaikea kilpailla sellaisten kanssa, jotka ovat olleet jollekin tärkeitä 15 vuotta. Kyllä niitä pyydetään, mutta ei voi jäädä paikoilleen tekemään vain samaa levyä uudestaan. Itselleni on tärkeää, että menee eteenpäin ja tekee itselleen mielenkiintoisia juttuja.
- Kyllä se tietenkin vähän ärsyttää jos uudelleen ja uudelleen joku tulee kysymään, mutta sellaista se c’est la vie on, Kuula sanailee.
(kuva: Sanni Seppä)
Idea biisiin löytyi odottamattomasta paikasta
"Isi milloin mennään lääkäriin? Mua kolottaa taas hampaisiin. Ja reikä sydämessä pitää paikata, miten ketään voi niin paljon kaivata? - Maitohampaat, Heikki Kuula, 2023.
Kuulan biisit pohjautuvat niin omakohtaisiin kokemuksiin kuin kuultuihinkin kertomuksiin. Erityisesti tuoreelta levyltä löytyvät biisit Maitohampaat ja Mau mau mau erottuivat toimittajalle itselleen levyn tarkimpina kertomuksina.
- Yhdessä biisissä kerron kissani kuolemasta, joka tapahtui korona-aikana. Jotkut ovat henkilökohtaisia ja jotkut [tarinat] ovat sellaisia, että olen vaikka kuullut jostain.
Tarinoita saattaa siis löytyä täysin yllättävistäkin paikoista. Niin kävi Maitohampaat-biisin kohdalla.
- Olin hammaslääkärissä ja se lääkäri kertoi sellaisen tarinan minulle siinä samalla, kun hän poraili minua. Hän kertoi, miten joku tyttö oli alkanut käymään siellä, kun hänen äitinsä oli kuollut ja hän halusi aina tulla sinne, koska hän sai lääkäristä samanlaista vibaa kuin äidistään. Se oli ihan älytöntä, koska hammaslääkäri kuitenkin yleensä sattuu, mutta hän halusi aina mennä sinne. Se oli sellainen tarina, johon kuvittelin, että olisin sen tytön isä siinä tarinassa.
- Mua vähän kuumottaa nyt jatkossa mennä hammaslääkäriin. Jos se hammaslääkäri kuulee sen [biisin], niin toivottavasti hän ottaa positiivisesti sen, että olen kertonut kyseisen tarinan. Jos hän ei ottaisi ja alkaisi poraamaan mua sen takia vähän liian kovaa, niin se ei olisi kauhean kivaa, Kuula vitsailee.
Oikeanlaiset melodiat ja biitit saavat myös Kuulan kynän suhaamaan paperilla. Toisinaan taas taas pienetkin yksityiskohdat voivat kirvoittaa biisi-idean. Levyn avauskappale Kaksi karamellia on hyvä esimerkki tästä.
- Kerran näin Tove Janssonilta sellaisen taulun, jossa luki "Kaksi karamellia voidaan laskea yhdeksi, jos ne ovat niin kiinni toisissaan, ettei niitä voi irroittaa". Ajattelin, että tästä voi vääntää jonkun biisin ja se lähti siitä, artisti paljastaa levyn avauskappaleesta.
Missä menee hyvän maun raja?
"Käsi diilerin löys reidelleni. Piirun pidemmälle mitä eilen meni. Löyly löi mut sitkeenä kestän, Subutexprinssi ei enää estä", riimitellään Kuulan vuonna 2008 julkaistussa biisissä Subutexprinssi.
Kuulan biiseissä päähenkilöinä toimivat usein tyypit, joita elämä on kohdellut kaltoin syystä tai toisesta. Mitä avoimempi ja rehellisempi kirjoittaja on, sitä varmemmin tekstit herättävät kuulijoiden mielenkiinnon – ja samalla myös spekulaatiot. Kertooko tämä biisi artistin omasta elämästä, parisuhteesta tai mahdollisista addiktioista? Kappaleet ovat aina tulkinnanvaraisia, mutta Kuula ei tunnu miettivän liikaa sitä, jos kuulija luulee tiettyjen sanoitusten kertovan hänen omasta elämästään.
- Kyllähän se on käynyt mielessä, että vitsi, jos joku ottaa tämän oudosti. Mutta sitten kuitenkin halusin itse tehdä ne kappaleet ja ne olivat minusta tärkeitä biisejä, joista piti puhua.
- Ennemmin pitää mielestäni tehdä sitä, mikä tuntuu itsestä tärkeältä eikä miettiä koko ajan, mitä joku mahdollinen henkilö jossain voisi sanoa. Aina on miljardeja ihmisiä ja niillä on omat mielipiteensä, Kuula miettii.
Elokuvien, tv-sarjojen ja musiikin ilmaisuun on alettu kiinnittää enemmän huomiota viime vuosina. Myös some ja cancel-kulttuuri ovat tuoneet oman lisämausteensa siihen, millaisia asioita taiteesta nostetaan tänä päivänä tikunnokkaan, eikä monia aiheita enää katsota vain sormien läpi. Kuinka paljon Kuula itse varoo sanomisiaan biiseissä?
- Voisin varmaan varoa enemmänkin. Just oltiin tekemässä yhtä biisiä sellasen tekijäporukan kanssa ja siellä tosi monista mun läpistä oltiin, että hei voiko tämän ymmärtää näin ja voiko tämän käsittää noin, artisti kertoo.
Kuulan mielestä kirjoittamisprosessia ei voi silti loputtomasti keskeyttää puntaroidakseen muiden mahdollisia mielipiteitä.
- Kirjoittaminen on luova flow-tila. Kyllähän sun itse pitäisi tietää, mitkä ovat ne sun syyt sanoa asioita. Voit melkein joka jutusta vääntää jotain ikävää. Kyllä ihmisen pitäisi myös varoa sitä, ettei se flow katkea, kun miettii koko ajan, miten joku voi ymmärtää tämän. Tuo on hankala, tuo cancel-kulttuuri. Siinä on hyviä juttuja, mutta myös ikäviä puolia, jotka hankaloittavat yhteiskunnassamme toimimista, Kuula pohtii.
(kuva: Sanni Seppä)
Myös erilaiset artistien käyttämät alter egot ovat usein rohkeampia kuin artistien omalla nimellä julkaistut tuotokset. Tänä päivänä alter egon taakse ei enää noin vain piilouduta, vaan loppujen lopuksi taiteilijan on itse kannettava vastuu tekemisistään. Kuulan mielestä alter egojen voimin tehdyt "rohkeammat" biisit ovat hankala aihe, joita pitää tarkastella myös siitä näkökulmasta, mitä kaikkea taiteen saralla ylipäätään voidaan sallia.
- Tuo on vähän vaikeaa. Tavallaan artistin pitäisi miettiä myös sitä, että miten muut ottavan sen [biisin], mutta toisaalta on se näkökulma, että jos elokuvassa joku hahmo voi sanoa jotain, niin miksei voisi laulussa?
Toisaalta, jos biisin itse kirjoittaa ja esittää, vaikka se tapahtuisikin alter egon kautta, ei siitä ole mahdollista kokonaan irtisanoutua.
- Ehkä se pitäisi jollain tavalla alleviivata vielä selkeämmin, ettei siinä ole itse. Tuo on hankala keissi. Kyllä nykyään pitää miettiä extratarkkaan, että kun sen kuitenkin sanoo omalla äänellään, niin siinä on jo vähän niinkuin itse mukana, Kuula pohtii.
Artisti haluaa muistuttaa, että maailmasta loppuisivat aika nopeasti tarinat kesken, jos kaikkien pitäisi aina puhua vain omista asioistaan ja omalla näkökulmalla.
- Kyllä aika kapeita tarinoita tulisi, jos ihmiset voisivat puhua vain täysin omalla suullaan asioista. Taiteen idean on mielestäni mennä sen oman itsensä ulkopuolelle ja avata maailmoja, eikä puhua vain yksilöiden omilla suilla.
Paljon elämän nurjasta puolesta riimitellyt Kuula ei pelkää tarinoida alkoholismista tai huumeista, mutta kaikkiin aiheisiin hänkään ei halua koskea. Esimerkkejä artisti ei kuitenkaan halua antaa.
- On niitä varmaan, mutta ehkä en halua niitä nostaakkaan tässä, Kuula naurahtaa.
- Onhan tuolla paljon kaikkia creepyjä aiheita, mihin ei olisi kauhean kiva lähteä koskemaan.
Hyvän maun raja on häilyvä, eikä hän halua ottaa kantaa siihen, missä raja hänen mielestään tarkalleen ottaen menee.
- Jätetään se sanomatta, artisti toteaa ykskantaan.
"Tuskin lähden enää johonkin toimistoon tekemään muita juttuja"
On kulunut 17 vuotta siitä, kun Kuula julkaisi debyyttialbuminsa Vihreä salmiakki. Näiden vuosien väliin on mahtunut paljon. On tullut menestystä ja miljoonia striimejä niin soolouran kuin Tefloneidenkin osalta ja osallistuipa yhtye vuoden 2021 UMK-kilpailuunkin yhdessä Pandoran kanssa. Kuula on myös tullut vuosien varrella isäksi ja ollut vuoden 2019 eduskuntavaaliehdokkaana. Kysyttäessä, miten hän on vuosien varrella omasta mielestään muuttunut, nostaa hän esille yhden tietyn asian.
- Ainakin minulla on vähän parantunut tämä esiintyminen. Ajattelin joskus lukiossa, että voisin melkein mitä vain taide-alaa tehdä, voisin kirjoittaa tai mitä tahansa, mutta mä en ikinä haluaisi esiintyä, Kuula paljastaa.
- Jotenkin tähän on vain oppinut, kun on halunnut kirjoittaa biisejä. Se on ollut ehkä mun pääjuttu miksi olen lähteny tähän, että olen halunnut kertoa tarinoita, eikä ehkä niinkään se, että haluaisin esittää niitä. Tuolla on taas monia taiteilijoita, jotka eivät niin paljoa välitä siitä biisin tekemisestä, mutta haluavat vain esiintyä. Mä olen juuri päinvastaisista syistä tässä hommassa.
Uralleen Kuula toivoo pitkää ikää. 0 tykkää tästä tuskin tulee jäämään artistin viimeiseksi sooloalbumiksi, sillä artistin puheista paistaa läpi into omaa tekemistä kohtaan.
- Haluisin vain tehdä sellaisen oikein mukavan uran. Olen kuitenkin 40-vuotias ja monet ovat silleen, että tässä oli viimeinen levy ja nyt mä lopetan, mutta kyllä mä haluisin tehdä vielä, Kuula toteaa.
- Tämä on se mun ammatti, tuskin lähden enää johonkin toimistoon tekemään muita juttuja. Olen ammatiltani graafikko, mutta en näe, että mä enää niitä hommia tekisin tuolla jossain mainostoimistossa. Toivottavasti tämä jatkuu pitkään ja saan tästä koko elämän mittaisen uran.
Lue myös: Hollywood havittelee Sisu-ohjaaja Jalmari Helanderia - "Olen aika varovainen"
Lue myös: Andy McCoyn kauniit sanat koskettivat Michael Monroeta - "Lämmitti sydäntä"
Voice.fi, Radio Nova, Iskelmä ja Podplay ovat osa Bauer Mediaa
