Kuva: Sanni Seppä
Lauri Haav valjasti herkkyytensä voimavaraksi, vaikka osa piti häntä suomirapin outolintuna - "Aina vaan löytää itsensä siitä, ettei ole muita vaihtoehtoja"
Artisti kertoo Voice.fi:n haastattelussa, että henkilökohtaisten biisien kirjoittaminen ei ole vaikeaa, mutta niiden julkaiseminen sen sijaan toisinaan on. Tänään hän julkaisee uuden albuminsa, joka on rehellinen erolevy.
- Mä oon aika tunteella eläjä, niin hyvässä kuin pahassakin. Tunnen voimakkaasti.
Näin itseään luonnehtii 25-vuotias artisti Lauri Haav, eli Lauri Haavisto. Hip hopia, poppia ja r&b:tä yhdistelevän Haavin tuotanto ei ehkä sovi täysin perinteisen suomirapin malliin ja hänet tunnetaan flexaamisen sijaan enemmänkin tunteiden ja sydänsurujen sanansaattajana. Tänään 27. lokakuuta ilmestyy artistin kolmas albumi Aino. Uusi albumi käsittelee väkevästi eron eri vivahteita ja levyllä kuullaan niin eroprosessin kauniit kuin rumatkin puolet.
- Eroon kiteytyy paljon asioita. Siinä on se itse ero ja sen jälkeiset vaiheet. Tuossakin levyssä käy vähän jokaisen fiiliksen läpi ja kyllä sinne mahtuu sitä kipuilua, oli se sitten bilettäessä tai yksin himassa. Ei ne oo aina niin kauniita juttuja, Haavisto kuvailee.
12 kappaleen albumilla surraan, välillä petytään ja vielä useammin kaivataan. Artisti kertoo kirjoittavansa useimmiten omasta elämästään, sillä se on osoittautunut parhaaksi tavaksi toimia.
- Tämän levyn kohdalla olen niin avoin kuin olen vaan koskaan voinut olla.
Voit myös kuunnella haastattelun alta tai Podplaysta.
"Varmasti tälläkin levyllä on biisejä, joista henkilö, josta puhutaan tunnistaa itsensä"
"Mä olin hulluna suhun ja nyt mä tunnustan surun koko vitun maailmalle. Edelleen sä vaikutat muhun, kun mä tälläsii puhun, en ees tiiä enää kelle" - Hukas, Lauri Haav, 2023.
Kenelläkään ei ole eroon ja sen tarinan kertomiseen varsinaisesti omistusoikeuksia. Ero on kuitenkin asia, joka koskettanut kahta ihmistä, joilla molemmilla on oma käsityksensä tapahtuneesta. Herää siis väistämättä kysymys siitä, kuinka paljon ja millä tavalla parisuhteen asioita viitsii kappaleissa käsitellä? Entä mikä on Haaviston suhtautuminen siihen, että biisin kohde saattaa tunnistaa itsensä teksteistä?
- Ei siitä ole vaikea kirjoittaa, mutta on vähän vaikea välillä julkaista. Varmasti tälläkin levyllä on biisejä, joista henkilö, josta puhutaan, tunnistaa itsensä.
- [Biisiä] tehdessä en mieti ollenkaan sitä. Aina kun mä teen biisin, niin aika usein siinä kohdassa en tiedä mikä sen kohtalo on, että tuleeko se koskaan ulos. Onhan se super jännittävää, mutta aina vaan löytää itsensä siitä, ettei ole oikein muita vaihtoehtoja, hän pohtii.
"Ne ekat kerran sun porukoil, myönnän, mä sillon ehkä vähän panikoin. Tai mites meidän eka juhannus? Joo me riideltiin just ku auto oltiin pakattu, naurattaa ajatus siit. En tiiä muistaks sitä enää, mut kunhan tiiät ei oo ikin ollu ketää niinku sä" - Stara, Lauri Haav, 2023.
Levyltä löytyvä Stara on yksi niistä biiseistä, joiden julkaisemista artisti on etenkin jännittänyt. Kyseessä on suhteellisen menevä biisi, mutta lyriikoista löytyy hyvinkin henkilökohtainen ote.
- Se oli tekstillisesti yksi henkilökohtaisimmista. Vaikka biisinä se onkin aika hyvänmielen [kappale].
Vaikka biisit saattavat sisältää tarkkojakin tilannekuvauksia, ei hän koskaan mainitse täysin tunnistettavia yksityiskohtia tekstin kohteesta, eikä tarkoituksena ole koskaan loukata toista.
- Koen, että en mä kenestäkään sano mitään, mitä en voisi sanoa sille toiselle kasvotusten. Ja kuitenkin puhutaan tosi murto-osasta sen suhteen, että jos se toinen tunnistaa itsensä siitä, niin en mä tiedä tunnistaako kauhean moni muu. Kyllä mä ajattelen, että itse pidän jonkinlaisen rajan [siinä], että en mä halua ketään satuttaa tai puhua ilkeästi. Enkä koe, että sitä tekisinkään, mutta kyllä mä tiedän, että tuossakin on biisejä, jotka nostaa tunteita pintaan.
- Se on vaan se mun duuni ja se sallittakoon mulle, artisti toivoo.
(kuva: Sanni Seppä)
Miten herkkyys istuu hip hop -skeneen?
Haavisto tajusi Silmät kii -debyyttialbuminsa (2020) myötä, että herkkyys on hänen juttunsa, joka tulisi valjastaa voimavaraksi.
- Se on ehkä asia, jonka kanssa olen myös kipuillut. Joskus varmaan debyyttilevyn aikoihin mä ehkä tajusin, että se on voimavara selkeesti ja sellanen mun spesiaalijuttu.
Toisinaan se on voinut viedä artistin liiankin syviin vesiin, jolloin kaveritkin ovat saattaneet puuttua peliin ja kehottaa Haavistoa menemään eteenpäin elämässä.
- Jossain vaiheessa huomasin, että se teki mulle vähän hallaa välillä. Mä liikaa myös jotenkin uhriuduin ja heittäydyin sellaiseksi, että "hei, mä nyt oon vaan tällainen herkkä jätkä ja mä saan tuntea näin".
- Saa olla paha mieli, mutta ei saa jäädä liian pitkäksi aikaa vellomaan.
Haavisto on kotosin Jyväskylästä, jota voidaan pitää yhtenä suomirapin "pääkaupungeista". Mutta kuten sanottu, Haavisto ei sujahda perinteisen räppärin muottiin: rappiin on kautta aikojen kuulunut uho ja maskuliinisuuden korostaminen, ei suinkaan tunteilu. Miten kaavasta poikkeava artisti otettiin rap-piireissä alkuun vastaan? No, ei sitä Jyväskylässä aivan purematta nielty etenkään artistin uran alkuaikoina.
- Kyllä mä sain alussa ihan suoranaisesti sellasta "v*ttu mitä paskaa" -tyylistä settiä ja aika montakin vuotta, ainakin pari, artisti muistelee.
Edes "räpimmät" biisit eivät auttaneet asiaa. Vuonna 2018 ilmestynyt biisi Onksul todisteit edusti soundiltaan ja teksteiltään perinteisempää räppiä, mutta Haaviston mukaan osa arvostelijoista tuntui ottavan senkin hampaisiinsa. Sillä kertaa löydettiin vain eri syy.
- Kyllä mä muistan, että sillonkin tuli sellasta, että mitä toi venyttää ja änkyttää, mikä toi sen flow on?
Haavisto kertookin olleensa kotikaupungissaan aluksi outolintu.
- Ihan mun alkuvuosina ennen kuin olin edes millään levy-yhtiöllä, vaan vaikutin Jyväskylässä ja mun kuuntelijat oli varmaan pääsääntöisesti sieltä, niin sillon siellä se oli vähän sellainen outo juttu. Sieltä on kuitenkin aina tullut se uho ekana. Uskaltaisin väittää, että ehkä mun kautta se on vähän lähtenyt muuttumaan. On tullut artisteja, jotka eivät välttämättä tule sillä uholla alkuun esiin, artisti sanoo.
Yhdeksi isoimmista tukijoistaan hän nostaa jyväskyläläisen Gettomasan, eli Aleksi Lehikoisen. Kaksikko on tehnyt paljon musiikkia yhdessä jo vuosien ajan.
- Se muistaa hyvin, kun kaikki oli silleen, että tämä on ihan paskaa ja se oli ainut joka kuuli, että tässä on jotain hyvää. Siitä oon kyllä kiitollinen sille jätkälle.
(kuva: Sanni Seppä)
Mitä tärkeämpi ja rakkaampi jokin juttu on, sitä enemmän kielteiset reaktiot ja haukut voisivat satuttaa. Haavistoon menneiden vuosien arvostelu ei sen sijaan näytä jättäneen sen syvempiä haavoja. Itseään jääräpääksi kuvaillut artisti halusi tehdä omaa juttuaan ja uskoi sen poikivan ennen pitkää hyviä asioita.
- Mä vaan halusin niin paljon, niin sairaan paljon.
- Jälkeenpäin kun mä mietin niitä juttuja, niin kyllä mä hiffaan, että jotkut triggeröityivät mun sen aikaisesta musasta ja olemuksesta. Kyllä mä tajuan sen, mutta en mä sitä jäänyt silloin miettimään ihan hirveästi. Mä olin silleen god damn, okei, tehdään sitten uusi. En mä koe, että se myöskään vaikutti mun soundiin, että mä olisin ikinä ajatellut, että nyt mun on jotenkin pakko sitten uhota näille. Mä saatoin olla silleen, että no, tehdään nyt yksi tällainen räppibiisi ja voin mä tämänkin tehdä, mutta teen sen, koska haluan. En siksi, että te vaaditte sitä.
Läpimurron tilannekatsaus
"Mä en feikkaa mitään, aika usein tää on kipuiluu. On menty alas, tultu ylös ja taas tiputtu. Kerron mun elämää ja siit ku aukee sivu uus, voit olla mitä haluut jos vaa haluut, mä oon living proof", Vahinko, Lauri Haav, 2023.
Tammikuussa artisti täräytti Iltalehdelle, että tänä vuonna hän aikoo tehdä lopullisen läpimurtonsa. Viime Emma-gaalassa alternative-kategoriassa ehdolla olleen artistin tavoitteena on ollut siirtyä tulokas-tittelistä Suomen musiikkikentän vakiintuneisiin kasvoihin. Mikä tälle vuodelle asetetun rohkean tavoitteen tilanne on nyt?
- Kiitos luoja sen tilanne on ihan hyvä, Haavisto nauraa.
- Mä asetin tiettyjä tavoitteita tuohon alkuvuoteen ja musta tuntuu, että jos ei niistä nyt jo jokainen ole saavutettu, niin kohta varmasti on, artisti miettii tyytyväisenä.
Toimittajan omaan silmään artistin urakehitys on ollut viimeisen viiden vuoden aikana tasaisen nousujohdanteista. Artistin ensimmäinen EP Kilipää (2018) ilmestyi viisi vuotta sitten ja jos sen kohdalla puhutaan kymmenistä tuhansista striimeistä, puhutaan uuden albumin kohdalla miljoonista. Myös artistin keikkakalenteri näyttää kiireiseltä ja juuri ilmestynyt albumi striimasi kultaa jo ennen julkaisua. Kysyttäessä Haavistolta, olisko hän viisi vuotta sitten uskonut olevansa nyt tässä pisteessä, vastaa artisti rauhassa:
- Kyllä mä oon tehnyt sen päätöksen silloin, kun mä aloitin tämän, ettei ole mitään vaihtoehtoja. Musta tuntuu, että mihin tahansa asiaan laittaa tuon asenteen ja tekee tinkimättä duunia sitä kohti, niin kyllä sä aika pitkälle pääset. Haluaisin sanoa, että kyllä mä viisi vuotta sitten jo uskoin vahvasti siihen, että se on mahdollista – ja tässä sitä ollaan.
(kuva: Sanni Seppä)
Lue myös: Yleisö suuttui, kun Anna Puu vaihtoi suuntaa: "Se kohdistuu erityisesti naisiin"
