Elokuva-arvostelu: Pimeyden ytimessä (Edge Of Darkness)
Valkokankaalle palaavan Mel Gibsonin roolisuoritus on uskottava, vaikka elokuvan tarina ei ihan olekaan.
Ihan aluksi tunnustan, etten ole nähnyt BBC:n 80-luvulla tuottamaa tv-sarjaa, johon Pimeyden ytimessä perustuu. Juoneen kohdistuva kritiikki kohdistuu siis jo parin vuosikymmenen taakse.
Martin Campbellin (Casino Royale, Vertical Limit) ohjaus kertoo rikostutkija Thomas Cravenista, jonka tytär kuolee oudossa ampumavälikohtauksessa. Selvittäessään tyttärensä kuolemaa Craven törmää syvälle hallituksen ja yritysmaailman riveihin ulottuvaan salaliittoon.
Tarinasta tehty tv-sarja niitti aikoinaan maailmanlaajuista suosiota, mutta elokuvaversion jälkeen jäin hämmästelemään, miksi. Sitten lapsuusuvuosien en ole saanut kovinkaan paljon irti saduista ja ansiokaskin jännäri muuttuu mielestäni sellaiseksi silloin, kun ammattitappajat ja/tai hallituksen agentit onnistuvat saamaan kaikki muut hengiltä, paitsi yhden tavallisen poliisin.
Olen suuri jännityksen ja toiminnan ystävä ja Pimeyden ytimessä onnistuukin pitämään otteessaan suurimman osan matkaa. Taipaleella tökkivät tosin imelät kohtaukset, joissa Gibsonin esittämä Craven mm. kuulee kuolleen tyttärensä äänen ja puhuu tälle. Gibsonille Pimeyden ytimessä on oiva elokuva valkonkangas-comebackiksi ja mies hoitaa roolinsa jo Ransom-elokuvasta nähtyyn "itkevä isä"-tyyliin.
Jännitystä elokuvassa niin ikään piisaa, mutta ei voi mitään - loppuratkaisu pistää pohtimaan, loppuiko käsikirjoittajilta ideat kesken. Campbellin luoma siirappinen loppukuva niittaa vielä kökön jälkimaun suuhun. Puolitoista tuntia ihan kohtuullista toimintaviihdettä päättyy hölmöön "ai tässäkö tää oli?"-tunteeseen.
Pimeyden ytimessä (Edge Of Darkness) (2010)
Tähdet: * *
Ensi-ilta: 5.2.2010
Ohjaus: Martin Campbell
Pääosissa: Mel Gibson, Ray Winstone, Danny Huston
