Omaa tietä etsimässä -menestyskirja naisille kuin Raamattu – miten käy elokuvan?
Elizabeth Gilbertin kirjoittama menestyskirja Omaa tietä etsimässä on monelle naiselle lähes Raamatun asemassa. Huomenna ensi-iltansa saa kirjasta tehty elokuva, jota tähdittävät Julia Roberts ja Javier Bardem.
Tositapahtumiin perustuva elokuva on yksinkertaisesti itseään etsivän naisen matkakertomus yhden vuoden ajalta, kun hän matkaa nauttimaan ruoasta Italiaan, hiljentymään Intiaan ja rakastamaan Balille. Vaikean eron ja uuden kiihkeän suhteen jälkeen Elizabeth päättää repäistä ja ilmoittaa ystävilleen, että hänen elämänsä on ulkomailla seuraavan vuoden ajan.
Hän suunnittelee ensin viettävänsä aikaa Italiassa, jotta löytäisi jälleen nautinnon ruoasta. Tämä hoituu muun muassa uusien italialaisten ystävien kanssa. Tosin elokuvassa on kuvattu kenties jopa liian stereotyyppisesti, millaisia italialaiset ovat; miten he roikuttavat pyykkejään katujen yli kulkevissa pyykkinaruissa ja miten he elehtivät käsillään selventäen tunnetilojaan.
Ruokakohtaukset on tosin tehty elokuvaan niin herkullisen näköisiksi, ettei Suomessa tehty pizza tai pasta tunnu maistuvan enää yhtään niin hyvältä kuin aiemmin. Ja mikä voittaa italialaisten miesten syvän katseen?
Elizabethin kuljettua tovi Italiassa, hän siirtyy intialaiseen ashramiin hiljentymään ja kuuntelemaan rauhaa. Tällöin hänen elämäänsä saapuu mukaan myös monien menestyskirjan suomalaislukijoidenkin rakastama Richard from Texas, Richard Texasista. Lizistä ja alkoholismista kärsineestä Richardista tulee ylimmät ystävät, jotka jakavat ashramissa kaiken vapaa-aikansa.
Richardin hahmosta tuli lukijalle jo lukuvaiheessa läheinen, ja Omaa tietä etsimässä -elokuvassa Richard tulee vielä elävämmin ihmisen lähelle. Valitettavasti oikea Richard Teksasista menehtyi tämän vuoden alkupuolella - rauha hänen ihanalle sielulleen.
Intian jälkeen Gilbert kokee suurta tarvetta rakkauteen ja hyvän tekemiseen. Rakkautta hän löytää yltäkyllin Balilta ja hänen lopun elämäänsä muuttavia tapahtumia alkaa tulla lisää.
Gilbert näyttää tarinallaan mallia monille naisille, miten ottaa ohjat omasta elämästään, miten löytää itsensä ja miten antaa loppujen lopuksi periksi rakkauden edessä. Gilbertin tarina on saanut pienen naisten "vastarintaliikkeen" aikaiseksi. Pitäisikö muka tyytyä siihen, mitä minulla on, jos en oikeasti ole onnellinen? Mitä tapahtuisi, jos oikeasti lähtisin etsimään omaa onneani? Onko suurin riski se, että voin tosiaan löytää sen?
Moni elokuvan katsoja huomaa, että elokuvassa on tapahtumia, joita ei käydä läpi itse kirjassa. Monet elokuvassa näytetyistä kohtauksista ovat oikeasti tapahtuneet, vaikkei Gilbert ole niitä omaan suursuosiota nauttivaan kirjaansa laittanutkaan. Mutta yleisesti elokuva tarjoaa lyhykäisesti sen tutun Elizabeth Gilbertin tarinan, josta voi ammentaa voimaa ja ideoita omaan elämään. Monet kirjan puritanistifanit tosin saattavat ärhennellä, sillä elokuva tosiaan on vain lyhyt läpileikkaus naisen matkaan ja itsensä etsimiseen.
Ja jos et ole vielä lukenut kyseistä kirjaa, kannattaa se tehdä nyt. Kirja sopii hyvin luettavaksi pimeneviin syysiltoihin, kun käpertyy sohvan nurkkaan teekuppi kädessä. Ja niille, joita ei kyseinen kirja tai elokuva kiinnosta pätkääkään, niin tässä pieni miete kirjasta. Nämä sanat Elizabeth kirjoitti itselleen, kun hänen elämässään tuntui olevan liikaa taakkaa.
"Olen tässä. Rakastan sinua. En välitä, vaikka itkisit läpi yön. Pysyn rinnallasi. Rakkauteni sinuun ei katoa koskaan. Suojelen sinua aina kuolemaasi saakka ja vielä sen jälkeekin. Olen vahvempi kuin masennus ja rohkeampi kuin yksinäisyys. Mikään ei saa minua väsymään."
